Mennyttä, tulevaa ja muotoilua

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt tovi. Paljon on mahtunut tähän väliin ja se on päällimmäinen syy pitkään kirjoitustaukoon. Olen myös pohtinut paljon blogini olemassaolon syytä ja rakennetta. Perustin tämän blogin kolmisen vuotta sitten kolmesta syystä: 1) Ilmiöt ovat intohimoni. Olen utelias ja seuraan jatkuvasi, mihin maailma on menossa. Osittain kiinnostus on ammatillinen. Olen toiminut 10 vuotta brändien ja markkinoinnin parissa ja sen alan asiantuntijana täytyy olla käsitys muutoksen ajureista. 2) Verkossa ei ollut ilmiöihin keskittyvää analyyttista suomenkielistä blogia. Tai ainakaan minä en löytänyt sellaista. 3) Halusin blogin avulla herättää keskustelua havaitsemistani trendeistä ja tutustua samankaltaisiin ihmisiin. Nämä 3 syytä ovat edelleenkin ajankohtaisia. Otan mielelläni vastaan linkkejä trendejä kartoittavista ja analysoivista blogeista. Osan tavoitteista olen saavuttanut, osaa en.

Olen tutustunut blogini kautta uusiin ihmisiin. Joten sen tavoitteen olen saavuttanut. Siitä paras esimerkki on viime keväänä tämän blogin kautta minuun yhteyttä ottanut 15/30:n trendiasiantuntija Pauli Komonen. Sähköpostiviestittely johti meidät tapaamaan ja perustimme Futures Specialists Helsinki-verkoston, joka on vapaamuotoinen verkosto tulevaisuus- ja trendialan ihmisille. Verkoston lähtökohta on ammatillinen: se toimii keskustelufoorumina niille, jotka työskentelevät tulevaisuuksien tutkimuksen, trendien havainnoinnin, strategisen ennakoinnin ja vastaavien teemojen parissa. Tapaamme tällä hetkellä kerran kahdessa kuukaudessa.

Ennen kuin huomasimmekaan, olimme Futures Specialists Helsingin nimissä järjestämässä tulevaisuuseksperteille,
trenditutkijoille, innovaattoreille ja strategisille suunnittelijoille LaFutura nimistä tapahtumaa Helsinkiin yhteistyössä saksalaisen Trendonen kanssa. Tapahtuma järjestetiin Helsingissä, Päivälehden Museossa 9.11. Kiitos vielä kaikille järjestäjille, osallistujille, sponsoroijille ja loistaville puhujille. LaFutura on järjestetty aiemmin kaksi kertaa. Viime vuonna tapahtuma oli rinnakkaisesti Berliinissä ja New Yorkissa. Tapahtuman teema oli Bileiden jälkeen – selviytymisstrategioita uudessa Euroopassa.  Valtavien makrotason muutosten myötä Euroopasta tulee yhä ennakoimattomampi. Kartoitimme uuden toimintaympäristön keskeiset ongelmat, esteet ja mahdollisuudet neljän teemakokonaisuuden kautta. Teemoja olivat  hyperlokaalit taloudet, uudet ravintoekosysteemit, uudet kansalaisaktiivisuuden mallit sekä uudenlainen avoin kollaboraatio. Lyhyet kuvaukset teemoista löytyy täältä. Lisäksi pohdimme metodeja ja kokeilimme, miten muotoiluajattelua (design thinking) hyödyntäen voimme työstää trendejä. Tapahtuma oli menestys. Noin 70 alan asiantuntijan kanssa työskentelimme koko päivän teemojen ympärillä. Teemme parhaillaan yhteenvetoa tapahtumasta, joten siitä lisää vielä ennen vuoden vaihdetta.

Minä ja kollegani Anu K. Nousiainen vastasimme metodologisesta puolesta. Tästä päästäänkin kiinni mutamaan muuhun syyhyn, jonka takia kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Olen täydentänyt opintojani Service Innovation and Design Master’s Degree ohjelmassa Laureassa viimeiset kaksi vuotta. Opinnot ovat loppusuoralla. Olemme yhdessä Anun kanssa tutkineet miten muotoiluajattelua voi hyödyntää tulevaisuuksien tutkimuksessa. Aiheesta löytyy kolme blogi-kirjoitusta SID Laurean blogista:

Service Design meets Futures Thinking

Service Design meets Futures Thinking #

Service Design meets Futures Thinking # 3

Tästä enemmän joku toinen kerta. Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua palvelumuotoilusta. Itse uskon, että tällä hetkellä markkinoinnissa ja laajemminkin liiketoiminnassa on menossa suunnittelun paradigman muutos. Tästä puhuttiin Alternative Futuresin järjestämässä tilaisuudessa lokakuussa, jossa he esittelivät toimintaansa. Olemme siirtymässä yheissuunnitteluun loppuasiakkaiden kanssa. Ja tämä johtuu suurelta osalta muotoiluajattelun suosion kasvusta sekä sosiaalisesta mediasta. Joillekin tämä ei ole uutta ja yhteissunnittelun periaattein on toimittu jo pitkään etenkin muotoilun parissa, jossa se on lähtökohta. On kuitenkin paljon yrityksiä, joissa loppuasiakkaat ovat olleet mukana yrityksen toiminnassa joko asiakassegmentteinä powerpointeilla (joka on mielestäni jo tosi hyin) tai vasta ihan loppumetreillä kuluttajina.

Muotoiluajattelussa asiakakaat otetaan mukaan alusta saakka ja prosessi on käyttäjälähtöinen. Asiakkaiden kanssa voidaan esimerkiksi yhdessä työstää unelmien palvelua tai asiakkaita pyydetään havainnoimaan tai pitämään päiväkirjaa vaikka hyvinvoinnista, jos yritys toimisi hyvinvoinnin toimialalla. Minä löydän muotoiluajattelusta paljon hyvää. Sitä voi hyödyntää erinomaisesti myös tulevaisuuksientutkimuksessa ja trendien työstämisessä. Sen vahvuudet ovat muun muassa yksinkertaistamisessa, konkretisoimisessa sekä ihmisten tarpeiden huomioimisessa. Tulevaisuustyö jää usein raporteiksi. Muotoiluajattelulla tietoa voi viedä askeleen pidemmälle ja esimerkiksi prototypoida palvelu-ideat.

Huomioni on kiinnittynyt viime aikoina myös keskusteluun strategiasta. Mikko Kosonen ja Yves Doz kirjoittivat jo vuonna 2008 loistavan kirjan Nopea strategia, joka siis kertoo strategisesta ketteryydestä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa ei ole varaa olla haastamatta strategiaansa jatkuvasti. Yrityksiltä vaaditaan tänä päivänä herkkyyttä havaita muutoksia sekä ketteryyttä reagoida muutoksiin. John P. Ketter (muun muassa tunnetun Leading Change -kirjan kirjoittaja) kirjoitti strategisesta ketteryydestä tässä kuussa loistavan blogin HBR:n sivuilla. Hän kirjoittaa, että vanhat hierarkkiset mallit ja raskaat organisaatioprosessit eivät ole tätä päivää. Hän kehottaa yrityksiä arvioimaan strategiaansa ainakin kerran kahdessa vuodessa. Muussa tapauksessa asettaa itsensä riskiin. Mikä on strategian tulevaisuus? Tätä pohdin. Tarvitseeko kaikkea strategisoida? Mitä mieltä te olette?

Viimeinen asia tähän pitkään postiin liittyy pohdintoihini tämän blogin tulevaisuudesta. Haluaisin kirjoittaa edelleen ilmiöistä, mutta aikani ei tahdo riittää. Tämäkin blogi tarvitsee ketteryyttä. Olenkin aikeissa siirtyä hieman kevyempään otteeseen. Postaukset tulevat olemaan lyhyempiä sisältäen huomioita, joita teen. Näin voin julkaista tiheämmin. Lisäksi olen miettinyt kieliasiaa ja vaihtoehtoa kirjoittaa englanniksi. Mitäs tuumitte, arvoisat lukijat.

Läpinäkyvyyden vaade, luottamus ja arvostelu-yhteiskunta

Kirjoitin 2,5 vuotta sitten läpinäkyvyyden vaateesta kattavan postin. Merkittävimmät ajurit ilmiölle ovat sosiaalinen media ja luottamuspula. Sosiaalinen media mahdollistaa läpinäkyvyyden vaateen, kun kaikkea on mahdollista käsitellä julkisesti verkossa. Epäluuloiset ihmiset taas turvautuvat mielellään toisiinsa ja vertaistensa arvioihin. (Eikä edes tarvitse olla epäluuloinen. Neuvojen ja suositusten antamisesta ja saamisesta on tullut niin helppoa, että miksipä ei turvautuisi vertaisiinsa. On vaivatonta ja nopeaa kysyä suosituksia esimerkiksi Facebookissa.) Kirjoitin postauksessa radikaalista läpinäkyvyydestä, jossa kukaan ei voi piiloutua sekä arvostelu/ arviointiyhteiskunnasta (Review society), joka tarkoittaa minkä tahansa julkista arvostelua, myös ihmisten. Ilmiötä kutsutaan myös nimellä Rateocracy. Facebookin Like-nappi lienee kaikille tuttu.

Siteerasin kirjoituksessa Alf Rehniä, joka on sanonut, että:  “Aikana, jolloin olemme oppineet että tietoa kyllä saa, jos vain haluaa ja jaksaa etsiä, yritykset jotka eivät ole avoimia, tulevat olemaan häviäjiä. Voittajia ovat ne, jotka tekevät itsestään läpinäkyviä. Tulevaisuudessa yritykset eivät enää ole mustia laatikoita, eivätkä johtajat mystisiä henkilöitä, jotka hallitsevat markkinaa. Tulevaisuuden viestintäjohtajat ovat läpinäkyvyys-johtajia. Uuden ajan kuluttajat eivät enää näe, että kontrolli voidaan ottaa heiltä pois.”

Kaikki kolme ilmiötä sulautuvat kauniisti yhteen, kun Rehnin ennustukset alkavat jo käydä toteen. Johtajia arvioivia verkkopalveluita on lanseerattu. Fast Company esitteli maaliskuussa speak truth to bosses-työkalun, jonka kautta työntekijät voivat arvioida johtajia.

World Futures Societyn sivuilla julkaistiin viime viikolla aiheesta mielenkiintoinen blogi-kirjoitus. Kirjoituksessa pohditaan reaaliaikaisen arvioinnin haasteita ja vaikutuksia yritysten liiketoimintaan.

Klout taas mittaa menestystäsi sosiaalisessa mediassa. Voisiko olla, että tulevaisuuden työhaastattelussa työnantaja arvioi meitä myös sosiaalisen median ansioista? Mene ja tiedä. Yrityksille jatkuvan arvioinnin kohteena oleminen on arkipäivää, silti harva tuntuu ymmärtävän tätä. Kun jonain päivänä elämme augmentoidussa (täydennetyssä) todellisuudessa arvostelu ja siinä menestyminen nousevat yhä merkittävämpään asemaan.

Jo nyt ihmiset saattavat tehdä ostopäätöksiä mobiiliavusteisesti reaaliajassa kirjautumalla erilaisiin arviointipalveluihin. Muistattehan myös pari vuotta sitten esittelemäni Good Guide-palvelun, jossa arvioidaan tuotteiden terveysvaikutuksia, turvallisuutta, ekologisuutta ja eettisyyttä.

Kuten todettu arviointi ei kohdistu pelkästään yrityksiin vaan se saattaa tulevaisuudessa koskettaa meitä jokaista. Kolikolla on aina kaksi puolta. Tässäkin on sekä haasteita että mahdollisuuksia. Jatkuvan arvostelun kohteena oleminen on uuvuttavaa, mutta ehkä se johtaa parempiin suorituksiin. Itse näen, että tulevaisuudessa yritysten on osattava kuunella asiakkaita entistä paremmin. Palvelumarkkinoinnin gurun Berryn sanoin: “Listen, Learn, Innovate.” Arvioista voi saada arvokkaita oivalluksia.

Seuraavalla kerralla infomaniasta. Kutsun infomaniaksi trendiä, jossa erilaiset tavat monitoroida ja mitata hyvinvointiamme ja suorituksiamme ovat sujahtaneet arkeemme.

Onnellisuus liiketoiminnan ajurina

Olen seurannut onnellisuustutkimusten ja -keskustelujen esiintymistä eri yhteyksissä joitain vuosia. Coca-Cola järjesti vuonna 2010 Expedition 206 -kampanjan, jossa sosiaalisen median avulla valitut kolme onnellisuus-lähettilästä kiersivät vuoden ajan kaikissa 206 maassa, joissa Coca-colaa myydään, raportoimassa ja jakamassa onnellisuutta. Ajatushautomo Demos Helsinki teki muutama vuosi sitten (2010) WWF:n tilauksesta onnellisuuspoliittisen manifestin, jossa pohdittiin ympäristöä kuormittavan talouskasvun tilalle uusia hyinvoinnin mittareita. Manifesti löytyy WWF:n sivuilta.  Tammikuun Harvard Business Review (HBR) tiesi myös kertoa taloustieteilijöiden ympäri mailman miettivän uusia mittareita bruttokansantuotteen tilalle. Hyvinvoinnin ja onnellisuuden huomioimisesta mittareissa on käyty keskusteluja. Bhutanissa, jossa vieralilin 2008, mitataan bruttokansantuotteen sijaan kansan onnellisuutta (GNH – Gross national happiness). Bhutan onkin toiminut esimerkkinä uusista mitareista.

Onnellisuus on pinnalla. YK julkaisi toissapäivänä maailman onnellisuus-raportin, jossa on muun muassa laitettu järjestykseen maailman onnellisimmat maat.

Onnellisuutta on tavoiteltu kautta aikojen, mutta tällä hetkellä itsearvoinen onnellisuuden tavoittelu näyttäisi olevan pinnalla. Elämäntarkoitusta ja onnellisuutta luotaavia blogeja ja ohjelmia on myös alkanut näkyä enemmän ja enemmän.

Onnellisuus on esiintynyt tiuhaan muissakin yhteyksissä. Harvard Business Reviewn tammikuun numeron erikoisreportaasin aiheena oli onnellisuus ja kuinka työntekijöiden hyvinvointi lisää tulosta. Lehti kirjoittaa, että onnellisuuden tutkimus on tullut varsinaiseksi kuumaksi perunaksi  kahden viimeisen vuosikymmenen aikana.

Tutkimusten ansiosta onnellisuudesta tiedetään tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Harvardissa psykologiasta tohtoriksi väittelevä Matthew Killingsworth tutkii onnellisuutta. Hän on tehnyt mittavan tutkimuksen onnellisuudesta ja selvittänyt muun muassa miten ihmiset kokevat onnellisuutta sekä mikä vaikuttaa onnellisuuteen, kertoi HBR. Tutkimukseen osallistui 15 000 ihmistä 83:sta maasta. Lue lisää tutkimuksesta: trackyourhappiness.org

Viime aikoina on alkanut näkyä merkkejä siitä, että katse on jälleen parinkymmenen turbokapitalistisen vuoden jälkeen kääntymässä kohti työn todellisia tekijöitä.

Lopulta jokainen yritys ja jokainen brändi muodostuu ihmisistä. Mitä paremmin ihmisiä kohdellaan, sitä luovempia, tuottavampia ja tehokkaampia he ovat. Omaan korvaani onnellisuus ja hyvinvointi eivät kuulosta lainkaan hullummilta mittareilta liiketoiminnan johtamisen saralla. Sanotaan, että sitä johdetaan, mitä mitataan.

Reinventing capitalism

Törmäsin Richard Bransonin Time-lehdelle kirjoittamaan näkökulmaan, jossa hän jatkaa Porterin ja Kramerin kanssa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa kapitalismi tulisi uudelleen määrittää, sillä monien yrityksien harjoittama lyhyen tähtäimen voiton tavoittelu on tehty planeetan ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Tilanne on kestämätön. Bransonin mukaan ympäri maailman on herätty ajatukseen, että bisnes ei voi jatkua entiseen malliin. Hänen mukaansa on tullut aika määrittää kapitalismi uudelleen, niin että se voi olla aidosti  hyvää tuottava voima. Pääset artikkeliin tästä.

“Ultimately doing away with business as usual is all about people: people drive the future of this planet, not capitalism.” -Richard Branson-

Tutustu myös Post Growth ja Degrowth -liikkeisiin, joissa talouden kasvua tärkeämpää on hyvinvoinnin tasainen jakautuminen.

Jaetaan

Luin jokin aika sitten Porterin ja Mark R. Kramerin Harvard Business Reviewssa 1/2011 julkaistun artikkelin ‘Creating shared value’. Huomasin täriseväni innostuksesta lukiessani tekstiä: Porter ja Kramer sanoittivat yllättävän monta ajatusta, jotka ovat poukkoilleet päässäni parin viimeisen vuoden aikana hahmottomina ja vailla muotoa. Inspiroiduin. Uskon, että artikkelissa esitetty näkemys tulevaisuuden kilpailukykyisestä toimintamallista on sellainen, mikä kykenee takaamaan yrityksen menestyksen globaalisti muuttuneissa olosuhteissa. Saanen esitellä sinulle avainajatukset artikkelista Creating shared value by Porter & Kramer.

Kuka ihmeen Porter? Monet tuntevat Michael E. Porterin ‘Porterin viidestä voimasta’. Herra opettaa tällä hetkellä Harvardin Yliopistossa. Hänen ansionsa eräänä alan johtavana ajattelijana ovat kohtuullisen kiistattomia. Vuonna 2005 hänet valittiin merkittävimmäksi bisnes-ajattelijaksi Thinkers 50-listalla, joka rankkaa bisnes-guruja, joka toinen vuosi.

Mark R. Kramer sen sijaan opettaa yhteiskuntavastuusta sekä omistaa aiheesta konsultoivan yrityksen.

Kriisin runtelema kapitalismi tulisi määrittää uudelleen. Järjestelmä likipitäen tuhosi itsensä 2008. Porterin ja Kramerin mukaan yritysten tulisi  voittojen maksimoimisen sijaan tuottaa jaettua arvoa ympäröivään yhteiskuntaan (mikä ei suinkaan poissulje maksimaalisia voittoja pitkäikäisenä strategiana). Tätä he nimittävät jaetun arvon malliksi (suom. kirjoittaja). Jaetun arvon mallissa osakkeenomistajien lisäksi myös ympäröivä yhteiskunta hyötyy sekä välillisesti että välittömästi yrityksen menestyksestä. Yritysten tulisi aktiivisesti investoida yhteiskuntaan, ei vain pyrkiä hyötymään sen tarjoamista resursseista.

Porter ja Kramer esittävät, että yritysten legitimiteetti on laskenut  ja että yrityksillä on vanhanaikainen näkemys arvon luomisesta. Arvon luominen käsitetään kapeasti lyhytaikaisen taloudellisen suorituksen optimoimisena, jossa sekä asiakkaiden todelliset tarpeet että pitkän aikavälin menestyksen takaavat vaikutukset, kuten työntekijöiden hyvinvointi jätetään huomioimatta.

Jaetun arvon mallissa yritysten tulisi osakkeenomistajiensa lisäksi huomioida myös tahoja, joihin heidän toimintansa vaikuttaa. Valitettavan usein paikalliset yhteisöt hyötyvät yritysten toiminnasta vähän, myös silloin kun yritysten liiketoiminta on hyvin kannattavaa. Asetelma tulisi haastaa. Laiminlyönnin vaikutusta arvoketjuun ei tulisi väheksyä. Panostamalla ympäröivään yhteiskuntaan, yritys vaikuttaa myönteisesti myös omaan toimintaansa.

Porter ja Kramer esittävät kolme vaihtoehtoista strategiaa luoda jaettua arvoa:

1) Uudelleen arvioida tuotteet ja markkina

Jaetun arvon mallissa yrityksiä kehoitetaan tutkimaan minkälaisia tarpeita vallitsevassa yhteiskunnassa on, palveleeko heidän olemassa olevat tuotteensa ihmisten todellisia tarpeita,  ja onko joku ryhmä, jonka tarpeita ei vielä olla huomioitu? Toimimalla näin yrityksille avautuu uusia markkinoita ja kohderyhmiä, joita palvelemalla voidaan luoda jaettua arvoa.

2) Arvoketjun tuottavuuden uudelleen määrittely

Onko arvoketjussa (energian käyttö, resurssien käyttö, alihankinta, jakelu tai työntekijöiden hyvinvointi) jokin osa, jota voisi muuttaa niin, että se tuottaa jaettua arvoa?

3) Paikallisten yritysryppäiden tukeminen ja synnyttäminen yrityksen toiminta-alueille

Yritysryppäiden synnyttäminen ja tukeminen luo jaettua arvoa, kun syntyy uusia työpaikkoja, uusia yrityksiä ja uusille palveluille kysyntää.

 

Porter ja Kramer väittävät, että jaetun arvon luominen tulee olemaan tärkeimpiä ajureita globaalille taloudelliselle kasvulle. Se voidaan nähdä uutena keinona taloudellisen menestyksen saavuttamisessa.

Jaetun arvon luomiseen on herätty kautta rantain. Yritysten tulisi pohtia olemassaolonsa suurempaa tarkoitusta. Sieltä löytyy myös pohja jaetun arvon luomiselle. Pitkällä tähtäimellä yhteinen etu on myös yksityinen etu.

Porterin ja Kramerin mukaan investoimalla jaetun arvon luomiseen, yrityksen tulot voivat kasvaa jopa 300 %. Jaetun arvon mallissa luodaan suurempaa ekonomista hyötyä, jossa arvoketjun kaikki osapuolet hyötyvät. Moni suuri, globaali yritys kuten Google, Nestle ja IBM ovat jo lähteneet tutkimaan jaetun arvon mallia.

Ennusteita

On taas se aika vuodesta, kun julkaistaan ennusteita seuraavalle/seuraaville vuosille. World Future Society julkaisi äskettäin otteen ennusteistaan sivuillaan.

Ennusteeseen pääset tästä. Lista on kiinnostava ja inspiroiva. Sinne ovat päässeet esimerkiksi:

• Opiskelun ja oppimisympäristön tulevaisuus verkostoineen ja pelillisine elementteineen: pelimäisyys ja sosiaalisuus edistävät oppimista
• Nanoteknologia & terveys: nanoteknologian avulla voidaan tulevaisuudessa esimerkiksi palauttaa sokealle näkökyky
• Rakennusteknologia: tulevaisuudessa rakennukset pystyvät reagoimaan sään vaihteluita
• Identiteetin murros – identiteetti niin kuin me sen olemme tottuneet ymmärtämään on tullut tiensä päähän. Tulevaisuudessa ihmiset luovat useita virtuaalisia identiteettejä
• Jätesodat ovat mahdollisia tulveaisuudessa, jos ei keksitä uusia keinoja jätteen käsittelemiselle ja hyödyntämiselle
• Ajan käsitys – työ- ja vapaa-ajan jako hämärtyy entisestään
• Yhteisomistus, etenkin autojen tulee yleistymään
• Pyörien käyttö räjähtä – pyöräilyturismi kasvaa. Fast Co.Existin sivuilla julkaistiin äskettäin mielenkiintoinen artikkeli aiheesta.
• Keinoäly – tulevaisuudessa hakukoneet tietävät jo ennalta mitä kaipaat ja tarjoavat ratkaisuja
• Ateismin nousu
• Yllättävät strategiset liitot, esimerkiksi Saksan ja Venäjän välillä
• Super-automaatio

Villeinä kortteina esitetään esimerkiksi:

• Keinoäly korvaa ihmiset palveluissa
• Ilmasto jäähty, uusi mini-jääkausi alkaa

Suosittelen vierailua sivustolla. Se sisältää paljon todella mielenkiintoisia tulevaisuuden kuvia. Näen, että osa ennusteista on hyvinkin mahdollisia toteutumaan.

Rooman Klubin tulevaisuuden tutkimushankkeet

Rooman klubi on arvostettu riippumaton  tulevaisuudentutkimuksellinen yhteisö, jonka kenties tunnetuin julkaisu on vuonna 1972 ilmestynyt teos Kasvun Rajat. Rooman Klubin Suomen yhdistys kuvaa toimintaa näin: “Rooman Klubin toiminta tähtää ihmiskuntaa uhkaavien merkittävimpien ongelmien tunnistamiseen, näiden ongelmien analyysiin maailmanlaajuisessa mittakaavassa mahdollisten tulevaisuuden ratkaisukeinojen tutkimiseen  sekä tulevaisuutta valottavien skenaarioiden hahmottamiseen. Tärkeänä tehtävänä on tulosten raportoiminen laajalle yleisölle sekä julkisen hallinnon ja yksityisen sektorin päättäjille”

Rooman Klubin tämänhetkinen tutkimusohjelma on nähtävissä täällä.

Ohjelman pääkohdat:

1. Values
2. Towards a new economy
3. The future of work
4. The future of governance

“We need a change of direction based  upon new and enriched values. We need a more human centred economics where real societal values are reflected in public and private decisions and we need new institutions that guide us towards a more stable and secure future.”

Rooman klubi on esittänyt muun muassa että talouden teoriat ovat vanhentuneet ja ne kaipaavat päivitystä. Sanat human-centred – ihmiskeskeisyys sekä arvot esiintyvät myös tiuhaan tutkimusohjelmassa. Monet intsituutiot ja rakenteet eivät myöskään tue tahi vastaa ihmisten todellisia arvoja ja ohjelma pureutuu tähän. Mielenkiintoista on myös haasteet työlle, kun talouden teoriat ovat vanhentuneet eikä ihmisten arvoja ole huomioitu riittävästi.