Reinventing capitalism

Törmäsin Richard Bransonin Time-lehdelle kirjoittamaan näkökulmaan, jossa hän jatkaa Porterin ja Kramerin kanssa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa kapitalismi tulisi uudelleen määrittää, sillä monien yrityksien harjoittama lyhyen tähtäimen voiton tavoittelu on tehty planeetan ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Tilanne on kestämätön. Bransonin mukaan ympäri maailman on herätty ajatukseen, että bisnes ei voi jatkua entiseen malliin. Hänen mukaansa on tullut aika määrittää kapitalismi uudelleen, niin että se voi olla aidosti  hyvää tuottava voima. Pääset artikkeliin tästä.

“Ultimately doing away with business as usual is all about people: people drive the future of this planet, not capitalism.” -Richard Branson-

Tutustu myös Post Growth ja Degrowth -liikkeisiin, joissa talouden kasvua tärkeämpää on hyvinvoinnin tasainen jakautuminen.

Jaetaan

En ole hetkeen päivittänyt blogiani. Ei siis ihme, että kun ryhdyn toimeen, asia on sekä laadultaan painavaa että määrältään suurta.

Luin jokin aika sitten Porterin ja Mark R. Kramerin Harvard Business Reviewssa 1/2011 julkaistun artikkelin ‘Creating shared value’. Huomasin täriseväni innostuksesta lukiessani tekstiä: Porter ja Kramer sanoittivat yllättävän monta ajatusta, jotka ovat poukkoilleet päässäni parin viimeisen vuoden aikana hahmottomina ja vailla muotoa. Inspiroiduin. Uskon, että artikkelissa esitetty näkemys tulevaisuuden kilpailukykyisestä toimintamallista on sellainen, mikä kykenee takaamaan yrityksen menestyksen globaalisti muuttuneissa olosuhteissa. Kysymys on jaetusta arvosta, eräänlaisesta yrityksen ja ympäröivän todellisuuden välisen synergian tuottamasta lisäarvosta, jonka yksinomaan voiton tavoitteluun perustava liiketoiminta tuntuu jättävän huomiotta. Saanen esitellä sinulle avainajatukset artikkelista Creating shared value by Porter & Kramer.

Kuka ihmeen Porter? Monet tuntevat Michael E. Porterin ‘Porterin viidestä voimasta’. Herra opettaa tällä hetkellä Harvardin Yliopistossa. Hänen ansionsa eräänä alan johtavana ajattelijana ovat kohtuullisen kiistattomia. Vuonna 2005 hänet valittiin merkittävimmäksi bisnes-ajattelijaksi Thinkers 50-listalla, joka rankkaa huomattavimpia bisnes-guruja, joka toinen vuosi.

Mark R. Kramer sen sijaan opettaa yhteiskuntavastuusta sekä omistaa aiheesta konsultoivan yrityksen.

Kriisin runtelema kapitalismi tulisi määrittää uudelleen. Järjestelmä likipitäen tuhosi itsensä 2008. Porterin ja Kramerin mukaan yritysten tulisi  voittojen maksimoimisen sijaan tuottaa jaettua arvoa ympäröivään yhteiskuntaan (mikä ei suinkaan poissulje maksimaalisia voittoja pitkäikäisenä strategiana). Tätä he nimittävät jaetun arvon malliksi (suom. kirjoittaja). Jaetun arvon mallissa osakkeenomistajien lisäksi myös ympäröivä yhteiskunta hyötyy sekä välillisesti että välittömästi yrityksen menestyksestä. Yritysten tulisi aktiivisesti investoida yhteiskuntaan, ei vain pyrkiä hyötymään sen tarjoamista resursseista.

Porter ja Kramer esittävät, että yritysten legitimiteetti on laskenut  ja että yrityksillä on vanhanaikainen näkemys arvon luomisesta. Arvon luominen käsitetään kapeasti lyhytaikaisen taloudellisen suorituksen optimoimisena, jossa sekä asiakkaiden todelliset tarpeet että pitkän aikavälin menestyksen takaavat vaikutukset, kuten työntekijöiden hyvinvointi jätetään huomioimatta.

Jaetun arvon mallissa yritysten tulisi osakkeenomistajiensa lisäksi huomioida myös tahoja, joihin heidän toimintansa vaikuttaa. Valitettavan usein paikalliset yhteisöt hyötyvät yritysten toiminnasta vähän, myös silloin kun yritysten liiketoiminta on hyvin kannattavaa. Asetelma tulisi haastaa. Laiminlyönnin vaikutusta arvoketjuun ei tulisi väheksyä. Panostamalla ympäröivään yhteiskuntaan, yritys vaikuttaa myönteisesti myös omaan toimintaansa.

Esimerkki: Yritys x maahantuo banaaneja maasta x, maanviljelijältä x. Yritys voisi sitoutua Reiluun Kauppaan, jolloin hän maksaisi reilun hinnan maannviljelijälle. Porterin ja Kramerin mukaan kyseessä on kuitenkin vain tulojen uudelleen allokointi, joka jää vaillinaiseksi. Jaetun arvon mallissa yritys panostaa banaanin tuotannon arvoketjuun sekä laajemmin että syvemmin: esimerkiksi investoimalla maanviljely-teknologiaan, tukemalla maanviljelyn alihankkijoita, tuotteiden laatua ja kestävää kehitystä. Lopputuloksena kaikki osapuolet hyötyvät. Paikallinen maanviljelijöistä ja yrityksistä muodostuva keskittymä voimistuu, tuotanto tehostuu ja voitot kasvavat. Yrityksen investointi arvoketjuun takaa laadukkaat tuotteet ja monia osapuolia hyvödyttävän tavan toimia. Jaetun arvon mallissa arvoa pyritään siis luomaan mahdollisimman laajasti. Lopulta kaikki voittavat.

Porterin ja Kramerin mukaan investoimalla jaetun arvon luomiseen, yrityksen tulot voivat kasvaa jopa 300 %. Jaetun arvon mallissa luodaan suurempaa ekonomista hyötyä, jossa arvoketjun kaikki osapuolet hyötyvät. Moni suuri, globaali yritys kuten Google, Nestle ja IBM ovat lähteneet tutkimaan jaetun arvon mallia.

Porterin ja Kramerin mukaan jaetun arvon mallissa ei ole mitään pehmeää. He painottavat myös, ettei sitä pidä sekoittaa yhteiskuntavastuuseen. He kritisoivat yrityksiä, jotka ovat luoneet näennäisen yhteiskuntavastuustrategian ajan hengessä ja markkinoivat sitä. He pyrkivät vain kasvattamaan lyhyen aikavälin tuottojaan kiillottamalla imagoaan yhteiskuntavastuumainonnalla, jolla ei ole kuitenkin mitään tekemistä jaetun arvon mallin kanssa. Yhteiskuntavastuuohjelmat nähdään usein pakollisena kulueränä, jotka ovat luotu ulkoisen paineen alla.

Porter ja Kramer esittävät kolme vaihtoehtoista strategiaa luoda jaettua arvoa:

1. Uudelleen arvioida tuotteet ja markkinat – Vuosikymmenet ollaan keskitytty kysynnän luomiseen, kun katse pitäisi olla yhteiskunnan tarpeiden tunnistamisessa. Jaetun arvon mallissa yrityksiä kehoitetaan tutkimaan minkälaisia tarpeita vallitsevassa yhteiskunnassa on, palveleeko heidän olemassa olevat tuotteensa ihmisten todellisia tarpeita,  ja onko joku ryhmä, jonka tarpeita ei vielä olla huomioitu? Toimimalla näin yrityksille avautuu uusia markkinoita ja kohderyhmiä, joita palvelemalla voidaan luoda jaettua arvoa. Katseet kohti pyramidin alatasoa tai esimerkiksi Intiaa, Kiinaa ja Brasiliaa, jos Porteria ja Krameria on uskominen.
2. Arvoketjun tuottavuuden uudelleen määrittely – Onko arvoketjussa (energian käyttö, resurssien käyttö, alihankinta, jakelu tai työntekijöiden hyvinvointi) jokin osa, jota voisi muuttaa niin, että se tuottaa jaettua arvoa? Esimerkki: työntekijöiden hyvinvoinnin panostaminen on yleensä suorassa suhteessa tuottavuuden kanssa.
3. Paikallisten yritysryppäiden tukeminen ja synnyttäminen yrityksen toiminta-alueille – Yritysryppäiden synnyttäminen ja tukeminen luo jaettua arvoa, kun syntyy uusia työpaikkoja, uusia yrityksiä ja uusille palveluille kysyntää. Lisäksi yritysryppäiden luominen kehitysmaihin auttaa synnyttämään avointa ja läpinäkyvää toimintaa.

Porter ja Kramer väittävät, että jaetun arvon luominen tulee olemaan tärkeimpiä ajureita globaalille taloudelliselle kasvulle. Se voidaan nähdä uutena keinona taloudellisen menestyksen saavuttamisessa. Jaetun arvon mallissa painopiste on ihmisten todellisten tarpeiden ymmärtämisessä ja uusien markkinoiden palvelemisessa. Lopputuloksena yritykset voivat saada takaisin yhteiskunnan arvostuksen. Herrat kuitenkin painottavat, että kaikkia yhteiskunnallisia epäkohtia ei pystytä ratkomaan yritysten ja jaetun arvon mallin kautta.

Kuin tilauksesta uusin Harvard Business Review käsittelee työntekijöiden hyvinvointia: The value of happiness – How employee well-being drives profits. Se odottaa lukemistaan yöpöydälläni. Sen verran sitä jo selailin, että myös siellä pohditaan uusia määritelmiä perinteisille mittareille, muun muassa bruttokansantuotteelle. Numeroiden rinnalle tarvitaan tietoa esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnista. Siitä lisää seuraavan kerran.

Jaetun arvon luomiseen on herätty kautta rantain. Yritysten tulisi pohtia olemassaolonsa suurempaa tarkoitusta. Sieltä löytyy myös pohja jaetun arvon luomiselle. Pitkällä tähtäimellä yhteinen etu on myös yksityinen etu. On tullut aika määrittää kapitalismi uudelleen.

ps. Katsoin muutama viikko sitten Zappoksen toimitusjohtajan, Tony Hsiehin, esityksen, jossa hän kertoi näkemyksiään hyvästä johtamisesta. Zappoksen missio on toimittaa ihmiselle onnellisuutta. Toimintamallissa panostetaan ennen kaikkea työntekijöihin, jotka pystyvät toteuttamaan yriyksen missiota, kun heihin panostetaan. Näin sen pitäisi mennä. Voit katsoa esityksen tästä:

H

Ennusteita

On taas se aika vuodesta, kun julkaistaan ennusteita seuraavalle/seuraaville vuosille. World Future Society julkaisi äskettäin otteen ennusteistaan sivuillaan.

Ennusteeseen pääset tästä. Lista on kiinnostava ja inspiroiva. Sinne ovat päässeet esimerkiksi:

• Opiskelun ja oppimisympäristön tulevaisuus verkostoineen ja pelillisine elementteineen: pelimäisyys ja sosiaalisuus edistävät oppimista
• Nanoteknologia & terveys: nanoteknologian avulla voidaan tulevaisuudessa esimerkiksi palauttaa sokealle näkökyky
• Rakennusteknologia: tulevaisuudessa rakennukset pystyvät reagoimaan sään vaihteluita
• Identiteetin murros – identiteetti niin kuin me sen olemme tottuneet ymmärtämään on tullut tiensä päähän. Tulevaisuudessa ihmiset luovat useita virtuaalisia identiteettejä
• Jätesodat ovat mahdollisia tulveaisuudessa, jos ei keksitä uusia keinoja jätteen käsittelemiselle ja hyödyntämiselle
• Ajan käsitys – työ- ja vapaa-ajan jako hämärtyy entisestään
• Yhteisomistus, etenkin autojen tulee yleistymään
• Pyörien käyttö räjähtä – pyöräilyturismi kasvaa. Fast Co.Existin sivuilla julkaistiin äskettäin mielenkiintoinen artikkeli aiheesta.
• Keinoäly – tulevaisuudessa hakukoneet tietävät jo ennalta mitä kaipaat ja tarjoavat ratkaisuja
• Ateismin nousu
• Yllättävät strategiset liitot, esimerkiksi Saksan ja Venäjän välillä
• Super-automaatio

Villeinä kortteina esitetään esimerkiksi:

• Keinoäly korvaa ihmiset palveluissa
• Ilmasto jäähty, uusi mini-jääkausi alkaa

Suosittelen vierailua sivustolla. Se sisältää paljon todella mielenkiintoisia tulevaisuuden kuvia. Näen, että osa ennusteista on hyvinkin mahdollisia toteutumaan.

Rooman Klubin tulevaisuuden tutkimushankkeet

Rooman klubi on arvostettu riippumaton  tulevaisuudentutkimuksellinen yhteisö, jonka kenties tunnetuin julkaisu on vuonna 1972 ilmestynyt teos Kasvun Rajat. Rooman Klubin Suomen yhdistys kuvaa toimintaa näin: “Rooman Klubin toiminta tähtää ihmiskuntaa uhkaavien merkittävimpien ongelmien tunnistamiseen, näiden ongelmien analyysiin maailmanlaajuisessa mittakaavassa mahdollisten tulevaisuuden ratkaisukeinojen tutkimiseen  sekä tulevaisuutta valottavien skenaarioiden hahmottamiseen. Tärkeänä tehtävänä on tulosten raportoiminen laajalle yleisölle sekä julkisen hallinnon ja yksityisen sektorin päättäjille”

Rooman Klubin tämänhetkinen tutkimusohjelma on nähtävissä täällä.

Ohjelman pääkohdat:

1. Values
2. Towards a new economy
3. The future of work
4. The future of governance

“We need a change of direction based  upon new and enriched values. We need a more human centred economics where real societal values are reflected in public and private decisions and we need new institutions that guide us towards a more stable and secure future.”

Rooman klubi on esittänyt muun muassa että talouden teoriat ovat vanhentuneet ja ne kaipaavat päivitystä. Sanat human-centred – ihmiskeskeisyys sekä arvot esiintyvät myös tiuhaan tutkimusohjelmassa. Monet intsituutiot ja rakenteet eivät myöskään tue tahi vastaa ihmisten todellisia arvoja ja ohjelma pureutuu tähän. Mielenkiintoista on myös haasteet työlle, kun talouden teoriat ovat vanhentuneet eikä ihmisten arvoja ole huomioitu riittävästi.

Vaikuttamisesta

Simon Sinekin hieno puhe TEDissä, miksi jotkut johtajat ja yritykset voittavat ihmiset puolelleen. Klikkaa kuvaketta, niin pääset suoraan Tedin sivuille katsomaan kyseisen klipin.

“People don’t buy what you do they buy why you do it.We follow those who lead not for them but for ourselves. It is those who starts with why that have the ability to inspire those around them or find others who inspire them.” -Simon Sinek-

verkostojen arvo?

Juuri päättyneillä Markkinointiviestinnän viikolla korostettiin verkostojen tärkeyttä. Elämme verkottuneessa taloudessa. Mitä tällä tarkoitetaan?

IT-palveluyritys Logican asiakaslehdessä 1/2011 tulevaisuudentutkija Risto Linturi sanoo, että olemme siirtymässä markkinataloudesta verkostotalouteen. Linturin mukaan verkostotaloudelle ovat tyypillisiä Facebook-tyylinen läpinäkyvyys ja yhteisöllinen luottamus, siinä missä edeltävä perinteinen markkinatalous perustuu yksityisyydensuojalle ja luottamukselle oikeusjärjestelmää kohtaan. “Verkostoissa ostaminen ja valinta perustuvat sosiaalisiin suhteisiin ja luottamukseen, Tietoa ja palveluita haetaan jo useammin fb-kaverien suosituksesta kuin hakupalvelujen avulla”, toteaa Linturi haastattelussa. Lue koko juttu tästä.

Verkostot ovat siis tärkeitä ja merkittäviä muillekin kuin Facebook-addikteille. Sosiaaliset verkostoitumispalvelut ovat ahkerassa käytössä. Tämän tuntuvat ymmärtävän erityisesti nuoret. Verkostoitumispalveluita on niin työelämää, harrastuksia kuin vain hengailua varten. Ihmiset kyselevät suosituksia toisiltaan, suosittelevat toinen toisiaan ja jakavat verkostoissa yhteistä todellisuutta.

Verkostot ovat tärkeitä myös yrityksille. Markkinoija havittelee viestillään ihmisiä, joilla on laaja verkosto, jotta viestiä yrityksestä pystytään levittämään mahdollisimman laajalle ja tehokkaasti. Ja kuten jo aiemmin todettu, ihmiset luottavat toinen toisiinsa. On tärkeää, että ihmiset omaksuvat yrityksen viestin ja levittävät sitä omissa nimissään. Markkinointiviestinnän viikolla sekä Lidstone että Vassinen ja Isokangas sanoivat, että ihmisten halu muokata brändejä pitäisi nähdä positiivisena asiana. Lopulta asiakkaat omistavat brändin, joten on vain luonnollista antaa heidän muokata brändiä. Myös työntekijöiksi halutaan henkilöitä, joka tuntevat paljon ihmisiä. Työntekijöiden bloggaaminen ja tweettaaminen katsotaan yhä useammin eduksi kuin haitaksi, sillä myös näiden avulla yritys pystyy kasvattamaan tunnettuuttaan. Vassinen ja Isokangas totesivatkin, että henkilöbrändin rakentaminen on tulevaisuuden yrityksissä sallittua. Tästä lisää joku toinen kerta.

Olen pohtinut viime aikoina verkostojen arvoa. Mitä se kertoo ihmisestä, jos hänellä on 5000 ihmistä verkostossaan? Se kertoo ainakin sen, että hän on mitä todennäköisimmin hyvä verkostoitumaan. Oleellisinta on tunnistaa verkostojen vaikuttajatyppit. Pelkkä kattavan kokoinen verkosto ei tee ihmisestä yrityksille kullan arvoista vaikuttajatyyppiä. Verkostojen lisäksi tarvitaan substanssia, joka ilmenee vaikuttavuutena, hieman samaan tapaan kuin yrityksen Facebook-sivustot tarvitsevat yhteisöllisyyttä vuorovaikutuksen muodossa saadakseen aikaan todellisia suhteita asiakkaidensa kanssa.

Aristoteles teki logiikassan eron riittävän ja välttämätön ehdon välillä. Jaottelu toimii kätevästi myös verkostojen vaikuttajatyyppien hahmottamisessa. Välttämättömän ehdon täyttävällä henkilöllä on laaja verkosto, mikä ei itsessään riitä. Substanssin yhdistyminen laajaan verkostoon sen sijaan on riittävä ehto vaikuttavuuteen. Ketkä ovat riittävän ehdon täyttävät ihmiset?

Toisaalta asiaa voisi ajatella myös Malcom Gladwellin loistavan kirjan Tipping Pointin kautta. Gladwell esitteli kirjassaan kolme tärkeää ihmistyyppiä, jotka kaikki vaikuttavat siihen leimahtaako jokin asia, toisin sanoen tuleeko jostain asiasta rajojarikkova ilmiö. Arkkityypit ovat: Mavens, Connectors ja Salesmen. Mavenit ovat informaatikkoja, joilla on hallussaan tietopääomaa. Connector on nimensä mukaisesti yhdistäjä, jonka vahvuus löytyy kontaktien määrässä ja hänen kyvkkyydessään hyödyntää verkostoja. Salesmenit ovat puolestaan myyjiä ja innostajia. He tekevät sen, mihin Mavenit eivät normaalisti yksin pysty: he puskevat asiat eteenpäin hartiapankillaan. (Kirja löytyy myös suomenkielisenä: Leimahduspiste, Ajatus Kirjat, 2007)

Mielestäni keskustelun paino on tällä hetkellä liiaksi verkostossa ilman substanssia, keskitymme liikaa siihen, kenellä on Facebookissa runsaasti kavereita, mutta emme kiinnitä huomiota tapaan, jolla verkosto on kasattu tai mikä on henkilön positio verkoston ydin – periferia akselilla. Kuka tahansa voi nykyisessä sosiaalisen median kulttuurissa kasata itselleen laajan verkoston, joka ei lotkauta hänen päivittelyilleen korvaansa. Ymmärrätte mihin olen menossa: sama koskee myös yrityksiä. Numeroiden tuijottelemisesta olisi nähdäkseni tervettä siirtyä mittaamaan määrän lisäksi verkkoyhteisöllisyyden laatua: monisuuntaisen vuorovaikutuksen määrää, sitoutumisen astetta ja yhteisöllisyyden tuottamaa sosiaalista liimaa. Millä mittareilla näitä mitattaisiin validilla tavalla? Siinäpä haastetta.

Mitä mieltä te lukijat olette? Annetaanko verkkojen koolle liikaa painoarvoa arvioitaessa menestystä sosiaalisen median maailmassa?

ps. Kaipaan myös kipeästi vinkkejä tutkimustyökaluista ja metodeista vaikuttajatyyppien tunnistamiseksi. Vinkit otetaan kiitollisena vastaan.

 

Lisäys 8.10.

Huomasin eilen Facebookissa ollessani, että uudistusten myötä yhtenä uutena asiana yrityssivuille on tullut laskuri, joka kertoo kuinka moni puhuu sivustosta ja yksittäisten julkaisujen kohdalle laskuri, joka kertoo kuinka monta kertaa julkaisu on jaettu. Numeerista tietoa, mutta kertoo kuitenkin sitoutumisesta ja viestin eteenpäin viemisestä.

Markkinointiviestinnän viikko 2011

Osallistuin jälleen Markkinointiviestinnän viikon tapahtumaan, joka valtasi Wanhan Sataman kahdeksi päiväksi. Yllättäen vietin eniten aikaa Trendi- ja Brändi –esityksiä kuunnellen. Mieleeni jäivät erityisesti Russ Lidstone Lontoon Euro RSCG:ltä sekä Alf Rehn yhdessä Satumaan Marko Edfeltin kanssa. Tänä vuonna sosiaalista mediaa ei enää niinkään kummasteltu numeroiden valossa, vaan yrityksiä kehotettiin olemaan avoimia uudelle ja muutokselle. Media muuttuu, kuluttajat muuttuvat, mutta se kannattaa nähdä positiviisena mahdollisuutena. Sillä ainoa asia on, joka on varma on se, että maailma ei ole valmis ja muutosvauhti on huikea.

Russ Lidstone, Euro RSCG:n Lontoon toimitusjohtaja puhui esityksessään Creating ideas worth spreading verkostotaloudesta ja siitä kuinka brändien on oltava keskusteluyhteydessä asiakkaidensa kanssa niin positiivisista kuin negatiivisistakin asioista. Reagointinopeus on ratkaisevan tärkeää. Kanavat asiakkaisiin täytyy olla auki, eikä asiakkailta saa yrittää piiloutua, jos jotain ikävää sattuu.

Lidstone painotti esityksessään myös brändien ihnimillisyyden vaadetta. Aihe, joka on tuttu monistakin blogipostauksistani. Brändin arvo määritetään Lidstonen mukaan sen tekojen kautta ja brändien on jatkuvasti peilattava ja arvioitava arvoaan ja olemassaolonsa tarkoitusta. Lidstonen esityksestä jäi myös mieleen Lontoon Euro RSCG:n tuore mainoskampanja, jossa Dulux -maali loi markkinointi 3.0 –hengen mukaan parempaa maailmaa ihmisille värien kautta. Kampanjassa levitettiin värien ilosanomaa. Maalaamalla maailmaan väriä ihmisillä on parempi olla. Ja tottahan se on, värit tekevät ihmeitä. Katso esimerkki tästä.

Alf Rehn ja Marko Edfelt, jotka puhuivat aiheesta Mainostoimisto 2020 puolestaan kehottivat tutkailemaan tulevaisuuden uhkakuvia ja kokeilemaan rohkeasti uusia tapoja olla olemassa ja markkinoida. Ja me kaikki kuulijat, jotka odotimme saavamme tietoa siitä, minkälainen on mainostoimisto vuonna 2020, saimme kuulla että ainoa asia, joka on varmaa tulevaisuuden mainostoimistosta on se, että kukaan ei tiedä minkälainen se on. Lopuksi Rehn kuitenkin esitti yleisön pyynnöstä villin kortin, jossa mainostoimistoissa työskentelisi sairaanhoitajan tyyppisiä ihmisiä, jotka imisivät ihmisten aivoista tietoa markkinoinnin polttoaineeksi. Minun korvaani tämä kuulostaa täysin mahdolliselta.

Kuulemissani esityksissä oli paljon mielenkiintoisia, ajatuksia herättäviä asioita. Datan rooli ja nimenomaan ihmisistä kerättävä tieto korostui monessa esityksessä. Tietojen kerääminen on ollut viimeisen viikon aikana paljon esillä myös Facebookin uudistusten myötä. Meistä kerätään jatkuvasti tietoa. Se mitä kaikkea tämä tieto mahdollistaa tulevaisuudessa on vielä arvailujen varassa.

Myös Googlen Ari Ojansivu painotti esityksessään datan roolia. Hän esitti, että data on uusi metsä ja bitti uusi paperi. Myös Dagmarin Tomi Härmä näkee, että tulevaisuudessa lukujen ymmärtäminen on yhä tärkeämpää. Oleellista on tietenkin osata mennä lukujen taakse. Alf Rehn puolestaan väläytti, että Excel on nuorempien sukupolvien Photoshop. Itse koen, että datalla ei tee mitään, jos ei sitä osaa tulkita. Nykyisin Fazerilla työskentelevä kauppatieteiden tohtori Heli Arantola kirjoitti kirjassaan Customer Insight, että datan määrä ei ole yritysten ongelma. Haaste on datan tulkinnassa ja asiakasoivallusten tekemisessä. Olen täysin samaa mieltä.

Muita asiota, jotka toistuivat esityksissä olivat:

• Reagointinopeus ja Läsnäolo: Internet is open all the time. Joku on aina hereillä jossain päin maailmaa
• Inhimillisyys: yritysten tulisi keskustella asiakkaidensa kanssa ja nimenomaan keskustella, ei tiedottaa
• Rehellisyys: Asiakkaat saavat kyllä selville, jos heille valehdellaan
• Mobiili: Kännyköiden ja etenkin älypuhelinten määrä kasvaa jatkuvasti. “Nokia is my telephone, iphone is my life enabling platform” -Professori Irene Ng, Cambridgen Yliopistolta Laurean Service Innovation and Design -seminaarissa 5/2011

Lähteinä: Russ Lidstone (Lontoon Euro RSCG), Alf Rehn, Marko Edfelt (Satumaa), Ari Ojansivu (Google), Tomi Härmä (Dagmar), Riku Vassinen (N2), Antti Isokangas (Nonparole Oy)

Minua ilahdutti suuresti myös Suomen mutoilutoimistojen tietoiskukabinetin lukuisat esitykset trenditiedon merkityksestä liiketoiminnassa. Oh yeah

Inspiroivia kirjoja

Koska pidän itseäni tulevaisuusorientoituneena ihmisenä, kirjat, jotka viittaavat tulevaisuuteen kiinnostavat minua. Silläkin uhalla, että edellinen lauseeni oli tyylipuhdas kehäpäätelmä, uskallan todeta, etten varsinaisesti syty käsittelyssä olevan kirjan pyrkimyksestä uudelleenmääritellä markkinoinnin pelikenttää uuden pisteen ja numeron yhdistelmän avulla. Kotlerin ja kumppaneiden uusi kirja vaikutti silti mielenkiintoiselta, ei vähiten siksi, että kirjan kannessa on sekä Kotlerin nimi että sanat human & spirit. Kotler on tuttu herra ennen kaikkea paksusta, sinikantisesta kirjasta Marketing Management, jonka sivuilla inhimillisyys ei juurikaan esiintynyt, voin vakuuttaa.

Marketing 3.0 lähtee liikkeelle siitä, että markkinointi, sellaisena kuin sitä on harjoitettu kuluneet vuodet, on tullut tiensä päähän, minkä vuoksi on aika ottaa suunta kohti uutta päämäärää, jota kirjassa nimitetään markkinointi 3.0:ksi, arvopohjaiseksi markkinoinniksi. Edeltävät vaiheet ovat olleet tuotekeskeinen ja kuluttajakeskeinen vaihe. Markkinointi 3.0 on markkinoinnin seuraava vaihe, jossa yritykset ja asiakkaat lyövät hynttyynsä yhteen luodakseen parempaa maailmaa.

 

Muutosvoimat

 

Kirja listaa kolme suurta muutosvoimaa Markkinointi 3.0:lle. Muutosvoimat ovat samalla markkinointi 3.0:n kulmakivet. Nämä kolme kulmakiveä ovat

1)   ihmisten halu osallistua, yhdessä tekemisen aika

Maailmassa on paljon epäkohtia. Teknologia mahdollistaa tänä päivänä nopean tiedonvälityksen ja yhteisöllisyyden. Yksilöt pystyvät yhä enenevissä määrin vaikuttamaan toinen toisiinsa ja myös yrityksiin. Ihmiset muodostavat jatkuvasti uusia yhteisöjä. Verkostot kasvavat, tieto leviää ja kokemukset jaetaan. Menestyäkseen yritysten on tänä päivänä tehtävä yhteistyötä asiakkaiden kanssa.  Asiakkaat eivät ole enää passiivisia, vaan antavat aktiivisesti palautetta yrityksille.

Markkinointi 3.0 ottaa asiakkaat mukaan.

2) globalisaation paradoksi & kulttuurillinen markkinointi

Samaan aikaan, kun globalisaatio yhtenäistää, se synnyttää nationalismia ja vahvistaa paikallista kulttuuria. Ihmisillä on ristipaine ollessaan samaan aikaan maailmankansalaisia ja paikallisia. Tästä johtuen ihmiset ovat ahdistuneita ja monet syyttävät globalisaatiota talouden kriiseistä. Tämä luo tarpeen kulttuurisille brändeille, jotka tarjoavat ihmisille suuntaa, jatkuvuutta ja yhteyttä ja tarttuvat yhteiskuntien epäkohtiin. Markkinointi 3.0:ssa kulttuurilliset epäkohdat nostetaan liiketoiminnan ytimeen Esimerkkinä kirjassa mainitaan muun muassa Body Shop, joka tunnetaan yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana.

3) luovuuden ja inhimillisen markkinoinnin aika

Luovan luokan nousu ja teknologian tuomat mahdollisuudet luovuudelle on yksi markkinointi 3.0:n muutosvoimista. Luovuuden kukkiminen ei ole ominaista vain teollistuneille maille. Luovia ratkaisuja syntyy usein juuri köyhissä maissa, joissa rahaa ei ole, mutta ongelmia sitäkin enemmän ratkottavana.

Maslowin tarvehierarkiasta tuttu korkein taso, eli itsensä toteuttamisen tarve  ja muun muassa elämäntarkoituksen löytäminen on luonteenomaista luovissa, hyvinvoivissa yhteiskunnissa. Ihmiset etsivät materiaa enemmän henkisyyttä. Ihmiset suosivat yrityksiä, joiden olemassaolon tarkoituksena on jokin suurempi tarkoitus kuin voiton maksimointi.

Markkinointi 3.0 on arvopohjaista markkinointia. Se puhuttelee ihmisiä, joille merkityksellisyys on tärkeää. Luoville ratkaisuille on tilausta muun muassa ilmastonmuutoksen ja köyhyyden poiskitkemisessä.

 

Markkinointi 3.0

 

Markkinointi on viimeisen 60 vuoden ajan ollut vertikaalista. On tullut aika lopettaa yritysten ja asiakkaiden välinen dikotomia. Tästä olen kirjoittanut aiemmin myös Brändit kuin ihmiset blogipostissani. Norsunluutornista huutelu ei enää toimi, viestinnän tulee olla keskustelevaa, rehellistä ja aitoa. Markkinointi 3.0:ssa  yritykset ja asiakkaat muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Yritysten on nähtävä asiakkaat osana joukkuettaan. Asiakkaiden mukaan ottaminen on keskeistä yritykselle. Asiakkaat omistavat brändin ja ottavat mission omakseen, kun se puhuttelee heidän arvomaailmaansa. Asiakkaat elävät brändin mission todeksi.

Markkinointi 3.0:ssa mainonta on keskustelua ja keskustelu käydään suurelta osin asiakkaiden kesken. Yritysten tulisi tarjota keskustelulle alusta.

Markkinointi 3.0 lähestyy asiakkaita kokonaisvaltaisina, moniulotteisina ihmisinä. Ihminen koostuu fyysisestä kehosta, psyykkisestä mielestä joka ajattelee ja analysoi, sydämestä, eli tunteista sekä sielusta, joka on sielun ja filosofian keskus. Ei siis enää riitä, että valloitetaan järki ja tunteet, nyt pitää puhutella myös sielua.

Markkinointi 3.0:n pyrkimyksenä on edistää maailmassa vallitsevien ongelmien ratkomista. Yrityksen tehtävä on muuttaa asiakkaiden elämää merkityksellisellä tavalla. Tämä ei tarkoita, että mission pitäisi olla nälänhädän poistaminen, vaan se voi olla esimerkiksi terveyden edistäminen. Yhdysvaltalainen ruokakauppaketju Wegmans pyrkii saamaan ihmiset syömään terveellisemmin ja tätä kautta voimaan paremmin. Tämän se tekee nostamalla ruoan arvostusta ja muuttamalla ihmisten käsitystä siitä, miten ruoka pitäisi nähdä. Työntekijät koulutetaan ruoan lähettiläiksi ja he puolestaan jakavat tietoa asiakkaille. Viesti kuuluu ‘Eat well, live well.’ Wegmans on luonut muille ruokakaupan ketjuille paineen ottaa osaa terveellisempien vaihtoehtojen tarjoamiseen ja näin yhä useampi ottaa osaa terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.

Ihmiset haluavat kantaa kortensa kokeen maailmassa, jossa on paljon epäkohtia. Tämän päivän asiakkaat etsivät tuotteita ja palveluita, jotka puhuttelevat heidän arvomaailmaansa. Asiakkaat kääntyvät yritysten puoleen, joiden missio, visio ja arvot koskettavat heitä.

Kirja siteeraa Peter Druckeria, joka on on todennut, että yrityksen tulisi aina aloittaa mission määrittämisestä. Hyvä missio tarkoittaa ihmisten elämiä muuttavaa uutta liiketoimintaa.

Vaikuttaminen ja hyväntekeminen eivät ole siis pelkkää markkinointiviestintää tai yksittäisiä kampanjoita, vaan juurrutettu yrityksen olemassaolon tarkoitukseen, missioon.

Ihmiset etsivät yrityksiä, jotka jakavat heidän kanssaan samat unelmat ja halun tehdä jotain merkityksellistä planeetan hyväksi.

Kirja esittelee myös miten yritykset voivat markkinointi 3.0:aa harjoittamalla kantaa kortensa kekoon yhteiskunnallisissa asioissa kuten: terveyden edistäminen, koulutus tai ympäristön suojelu.

 

Kaikkinensa kirja on ennenkaikkea inspiroiva, vaikkakin pidikkeettömässä positiivisessa idealistisuudessaan varsin amerikkalainen esitys. Silti mielelläni näkisin jokaisen yrityksen ottamassa osaa maailmanparannus –talkoisiin

Kirjasta ilmestyy näinä päivinä suomennettu versio.

Elämysshoppailua ja hifistelyä

Verkkokauppa Crema:

“Kaffa Guatemala 250 g

Laadukas kahvi Guatemalasta. Keskitumma paahto tuo esiin kahvin hedelmäisen ja täyteläisen luonteen. Mehukas kahvi, jossa myös vivahde maitosuklaata.” (www.crema.fi)

Kuulostaa hyvältä, eikö?

Ensimmäinen blogipostini käsitteli ravintolatrendejä muutaman vuoden takaisen taantuman ikeessä. Silloin  ravintolakonsepteissa kesitityttiin ennen kaikkea raaka-aineisiin. Kikkailu jäi vähemmälle. Samainen ilmiö näyttää hiljalleen levinneen jokapäiväiseen elämäämme ja se on synnyttänyt liudan erikoismyymälöitä. Elintarvikkeista on tullut kiinnostavia. Niitä myydään näyttävissä myymälöissä mielenkiintoisin tarinoin. Aidon ja puhtaan ruoan vaade on osaltaan myös ajanut tätä trendiä eteenpäin, elämyksellisyyttä unohtamatta.

Kauppojen hyllyt pursuavat vaihtoehtoja. Muun muassa oliiviöljyjä, kahvia, teetä ja suolaa on saatavina kymmeniä, ellei satoja erilaisia. Tämä ei liene uutinen kenellekään. Kirjoitin elämyksellisyyden trendistä parisen vuotta sitten. Postiin pääset tästä.

Kiitos kuuluu jälleen kerran myös rakkaalle internetille ja tiedon helpolle saatavuudelle. Aiheeseen kuin aiheeseen pääsee helposti käsiksi ja kenestä tahansa voi tulla ’asiantuntija’. Tavallinen ei riitä ja tuotteesta halutaan paljon tietoa. Nopealla laskutoimituksella pelkästään kahviin erikoistuneita myymälöitä on Helsingin keskustan alueella 6. Mukaan voisi laskea myös Stockmannin, jonka kahvivalikoima on vaikuttava: saatavana muun muassa Jamaican Blue Mountainia. Entä teehen erikoistuneet myymälät Helsingissä, théhuone, The Ounce tai Demmers Teehause. Erikoismyymälöiden myyjiltä odotetaan luonnollisesti ammattitaitoa ja syvää tietämystä.

Kahvihifistely näyttäisi rantautuneen kunnolla Helsinkiin ja Moak saa kellot soimaan yhä useamman päässä. Kahvin alkuperästä halutaan tietoa ja se halutaan maistaa kupposessa kuumaa. Kahvinautintoa siivittävät houkuttelevat kuvaukset kahvipavuista. Kahvia nautitaan enenevissä määrin kuin viiniä. Saman olen huomannut myös oliiviöljyjen kohdalla. Kokeilehan joskus laadukasta oliiviöljyä vastapaistetun leivän seuralaisena. Voin taata, että se on hyvää. Oliiviöljyjä voit käydä hifistelemässä esimerkiksi Hakaniemen hallissa Roinisilla.

Tutustu myös La Torrefazioneen, helsinkiläiseen kahvilapaahtimoon, jossa kahviin suhtaudutaan intohimolla.

Heinä/elokuun Monoclen  Barista-reportaasi esitteli mielenkiintoisia, uudenlaisia kahvilakonsepteja maailmalta, joissa kaikissa korostuivat rakkaus kahviin, asiantuntemus sekä vahva ammattitaito ja persoonallinen ote. Singaporilainen 40 Hands käyttää ainoastaan kahvipapuja, joiden tuottajat ovat sitoutuneet kestävään kehitykseen. Nimi 40 Hands viittaa siihen, että pavut menevät noin 40 käsiparin kautta ennen kuin päätyvät juotavaksi. Tukholman visiitillä kannattaa ehkä piipahtaa Mellqvist Kaffebarissa, jossa kahvia valmistaessa vesi puhdistetaan huolellilsesti, jotta lopputuloksena on mahdollisimman puhdas ja pehmeä kahvinautinto. Market Lane Coffeessa Melbournessa on oma pieni kahvipaahtimo sekä tasting-huone, jossa henkilökunta arvioi kahveja päivittäin.

Kahvin hinta on noussut paljon viime aikoina. Kaleva uutisoi heinäkuun lopussa, että suomalaiset ovat vaihtaneet kahvinsa edullisempiin merkkeihin. Kaltaiselleni kahvifanaatikolle se ei tarkoita sitä, että vaihtaisin kahvini halvimpaan mahdolliseen. Ehei, se tarkoittaa sitä, että laatu korvaa määrän. Päivittäistä kuppimäärääni voin laskea, mutta mausta en tingi.

Hifistelijöitä on ollut aina, mutta se näyttää siirtyneen uudelle tasolle, kun ajureina ovat elämyksellisyys, aidon ja puhtaan ruoan vaade sekä internet.

Asioihin uppoutuminen on mukavaa. Mitähän hifistellään seuraavaksi? Minä haluaisin seuraavaksi sukeltaa kosmetiikan maailmaan, mieluiten luomu-sellaiseen, mutta minkä tahon puoleen tässä asiassa pitäisi kääntyä?

Trendcentralin uusimmat kahvitrendit tästä.

ps. Pääsin kesällä maistamaan Sivettikissakahvia ja olihan sen maku pehmeä,  mutta pidin enemmän yllä olevasta

Superismin ja downshiftauksen jälkeen?

Luin sunnuntain Hesarista Outi Kaartamon artikkelin Maalaisunelmia, jossa hän kävi läpi maallemuuton vaiheitaan ja päivitti tuntemuksiaan, kun muutosta on kulunut kaksi vuotta. Hän on esimerkillinen tapaus downshiftauksesta, jossa kiireinen ja suorituskeskeinen, usein kaupunkilainen, elämäntapa vaihdetaan hitaampaan, merkityksellisempään maaseutuelämään.

Artikkelin sanoma ei kuitenkaan tällä kertaa ollut auvoisessa elämässä, jonka kirjoittaja olisi downshiftauksen ansiosta saavuttanut, vaan päinvastoin rehellinen kuvaus siitä, kuinka näin ei ollutkaan käynyt ja kuinka kirjoittaja nyt kaipaakin takaisin entistä elämäänsä tai ainakin jotain siitä. Pääni sisällä alkoi tapahtua lukiessani artikkelia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun lyhyen ajan sisällä törmään vastaavanlaisiin ajatuksiin. Ilmassa väreilee jotain uutta, joka on jatkoa super-suorittamiselle ja downshiftaukselle.

Oli aika jolloin firmat satsasivat kilvan juoksukouluihin ja maraton-kisoihin. Kiivas tahti sai mieluusti jatkua myös vapaa-ajalla. Tätä nimitän super-suorittamiseksi: superismiksi. Mitä kiireisempi ihminen, sitä parempi. Identiteettiä määritti ensisijaisesti työ. Oli, ja joissain määrin yhä edelleen on, suorastaan cool olla über-kiireinen.

Jatkuva suorittaminen ja kiire polttivat ihmisiä loppuun ja ihmiset alkoivat haaveilla ulospääsyä oravanpyörästä. Vastatrendiksi syntyi downshifting, jossa uskotaan että turhasta materiasta luopuminen, yksinkertainen, hitaampi elämä tuovat elämään merkityksellisyyttä ja onnea.  Sapattivapaat, henkistyminen ja maalle muutto alkoivat esiintyä yhä useammin lehtien palstoilla

Viime aikoina yhä useampi ihminen on nostanut kulmiaan, kun on puhuttu downshiftaamisesta ja sitä kautta mielekkäämmästä ja merkityksellisemmästä elämästä. Se, että merkityksellisyyttä ja tasapainoa pitäisi hakea elämäänsä niinkin totaalisella elämänmuutoksella kuin sapattivapaalla, kuukausia kestävällä jooga-retriitillä tai maalle muutolle on kieltämättä hassu ajatus. Luulisi tasapainoa ja merkityksellisyyttä löytyvän helpommallakin. En silti sano, että kumpikaan ilmiöistä superismi tai downshifting olisi lopullisesti katomassa. Ei, siihen en usko.

Jotain uutta ilmassa kuitenkin on. Tasapaino ja merkityksellisyys ovat edelleen keskiössä, mutta sitä tavoitellaan vähemmän äärimmäisin keinoin. Tärkeintä on itsensä toteuttaminen ja itsensä hyväksyminen. Jotta itseään voi toteuttaa, on ymmärrettävä kuka on. Siksi erilaiset elämänhallintakurssit ja itsensätoteuttamisoppaat säilyttänevät suosionsa myös jatkossa. Jos superismi, eikä toisaalta downshiftinkaan tunnu omalta, saatat löytää itsesi uskoakseni tästä melko suuresta joukosta ihmisiä, jotka hekin haluavat merkityksellistä elämää ollen kuitenkin uskollisia sille, mitä he ovat. Heidän ei tarvitse nähdä nälkää valaistuakseen. Näille ihmisille Maslown tarvehierarkiasta tuttu itsensä toteuttaminen on keskiössä, kaiken lähtökohtana. Ilkka Halavan kuvaaman rytmitalouden mukaisesti, se mitä ihminen tekee työkseen, ei enää ensisijaisesti määritä häntä. Intohimo ja itsensä toteuttaminen mielekkäästi sisältävät laajasti koko elämän kirjon. Riittää, että tietää, mistä pitää.

Työ- ja vapaa-aikaa ei jaotella enää niin tiukasti kuin ennen, eikä se häiritse ihmistä, joka on löytänyt elämässään sen, mitä haluaa olla. Välillä tuntuu, että nuorempia sukupolvia suorastaan haukotuttaa, kun heille puhutaan vapaa-ajan tärkeydestä. Lomalla aivoja ei välttämättä haluta laittaa narikkaan. Mieluummin halutaan sopivasti stimulaatiota. Tasapainoilijan elämässä on kiirettä ja rauhoittumista, molempia, sulassa sopusoinnussa.

Hieno esimerkki palvelukonseptista, joka puhuttelee tätä kasvavaa ihmisjoukkoa löytyi Viewpointisa #25. Kyseessä on Koh Samuilla sijaitseva hotelli The Library, jonka lupauksena on äärimmäisen hiljaisuuden sijasta No silence. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hotelli olisi meluisa. Sen sijaan aivoille luvataan stimulaatiota. Hotellin vetonaula on kirjasto, jossa mieli saa ajattelmisen aihetta. Kirjastossa on paljon erilaisia kirjoja, lehtiä ja dvd:eitä. Konseptin suunnittelija oli kyllästynyt hotelleihin, joissa lupauksena oli totaalinen rauha ja hiljaisuus ilman uutisia. Miksi ihmeessä lomalla ajattelevan, uteliaan ihmisen pitäisi muuttua aivan joksikin muuksi? Sehän on suorastaan ahdistavaa. Näin syntyi The Library.

Sosiologiystäväni tiesi kertoa minulle, että jo 1970-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan työn luonne ja vapaa-ajanviettotavat ovat usein synkassa tukien toinen toisiaan. Akateemiset ihmiset lukevat usein kirjoja, kun taas mekaanikon vapaa-ajan projekti on usein auto.

Uskon, että The Libraryn kaltaisia konsepteja tulee enenevissä määrin. Downshiftingistä ja ääri-ilmiöistä on nyt vouhkattu tarpeeksi.

On tullut aika, jolloin on ok, olla keskellä, tasapainoilla, niin e-koodien, rasvojen, touhottamisen kuin hiljentymisenkin kanssa. On tullut aika, jolloin voi kertoa pitävänsä siitä, että on monta rautaa tulessa. Entisenlainen kiire ja suorittaminen ovat kuitenkin karisseet pois. Tärkeintä on tehdä omaa juttua täydellä sydämellä.

Luin taannoin Meidän Perhe –lehdestä artikkelin Kirsi Pihasta, joka on mielestäni uuden ilmiön ruumiillistuma. Hän kertoi haastattelussa, että hän ahdistuu downshiftauksesta. Hän pitää siitä, että on sopivasti kiire ja kesällä neljä viikkoa lomaa.

Mitä kaikkea tästä vielä kehkeytyykään, jää nähtäväksi.

Mitä mieltä itse olet tästä?

Nimimerkki: Living my dream.