Superismin ja downshiftauksen jälkeen?


Luin sunnuntain Hesarista Outi Kaartamon artikkelin Maalaisunelmia, jossa hän kävi läpi maallemuuton vaiheitaan ja päivitti tuntemuksiaan, kun muutosta on kulunut kaksi vuotta. Hän on esimerkillinen tapaus downshiftauksesta, jossa kiireinen ja suorituskeskeinen, usein kaupunkilainen, elämäntapa vaihdetaan hitaampaan, merkityksellisempään maaseutuelämään.

Artikkelin sanoma ei kuitenkaan tällä kertaa ollut auvoisessa elämässä, jonka kirjoittaja olisi downshiftauksen ansiosta saavuttanut, vaan päinvastoin rehellinen kuvaus siitä, kuinka näin ei ollutkaan käynyt ja kuinka kirjoittaja nyt kaipaakin takaisin entistä elämäänsä tai ainakin jotain siitä. Pääni sisällä alkoi tapahtua lukiessani artikkelia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun lyhyen ajan sisällä törmään vastaavanlaisiin ajatuksiin. Ilmassa väreilee jotain uutta, joka on jatkoa super-suorittamiselle ja downshiftaukselle.

Oli aika jolloin firmat satsasivat kilvan juoksukouluihin ja maraton-kisoihin. Kiivas tahti sai mieluusti jatkua myös vapaa-ajalla. Tätä nimitän super-suorittamiseksi: superismiksi. Mitä kiireisempi ihminen, sitä parempi. Identiteettiä määritti ensisijaisesti työ. Oli, ja joissain määrin yhä edelleen on, suorastaan cool olla über-kiireinen.

Jatkuva suorittaminen ja kiire polttivat ihmisiä loppuun ja ihmiset alkoivat haaveilla ulospääsyä oravanpyörästä. Vastatrendiksi syntyi downshifting, jossa uskotaan että turhasta materiasta luopuminen, yksinkertainen, hitaampi elämä tuovat elämään merkityksellisyyttä ja onnea.  Sapattivapaat, henkistyminen ja maalle muutto alkoivat esiintyä yhä useammin lehtien palstoilla

Viime aikoina yhä useampi ihminen on nostanut kulmiaan, kun on puhuttu downshiftaamisesta ja sitä kautta mielekkäämmästä ja merkityksellisemmästä elämästä. Se, että merkityksellisyyttä ja tasapainoa pitäisi hakea elämäänsä niinkin totaalisella elämänmuutoksella kuin sapattivapaalla, kuukausia kestävällä jooga-retriitillä tai maalle muutolle on kieltämättä hassu ajatus. Luulisi tasapainoa ja merkityksellisyyttä löytyvän helpommallakin. En silti sano, että kumpikaan ilmiöistä superismi tai downshifting olisi lopullisesti katomassa. Ei, siihen en usko.

Jotain uutta ilmassa kuitenkin on. Tasapaino ja merkityksellisyys ovat edelleen keskiössä, mutta sitä tavoitellaan vähemmän äärimmäisin keinoin. Tärkeintä on itsensä toteuttaminen ja itsensä hyväksyminen. Jotta itseään voi toteuttaa, on ymmärrettävä kuka on. Siksi erilaiset elämänhallintakurssit ja itsensätoteuttamisoppaat säilyttänevät suosionsa myös jatkossa. Jos superismi, eikä toisaalta downshiftinkaan tunnu omalta, saatat löytää itsesi uskoakseni tästä melko suuresta joukosta ihmisiä, jotka hekin haluavat merkityksellistä elämää ollen kuitenkin uskollisia sille, mitä he ovat. Heidän ei tarvitse nähdä nälkää valaistuakseen. Näille ihmisille Maslown tarvehierarkiasta tuttu itsensä toteuttaminen on keskiössä, kaiken lähtökohtana. Ilkka Halavan kuvaaman rytmitalouden mukaisesti, se mitä ihminen tekee työkseen, ei enää ensisijaisesti määritä häntä. Intohimo ja itsensä toteuttaminen mielekkäästi sisältävät laajasti koko elämän kirjon. Riittää, että tietää, mistä pitää.

Työ- ja vapaa-aikaa ei jaotella enää niin tiukasti kuin ennen, eikä se häiritse ihmistä, joka on löytänyt elämässään sen, mitä haluaa olla. Välillä tuntuu, että nuorempia sukupolvia suorastaan haukotuttaa, kun heille puhutaan vapaa-ajan tärkeydestä. Lomalla aivoja ei välttämättä haluta laittaa narikkaan. Mieluummin halutaan sopivasti stimulaatiota. Tasapainoilijan elämässä on kiirettä ja rauhoittumista, molempia, sulassa sopusoinnussa.

Hieno esimerkki palvelukonseptista, joka puhuttelee tätä kasvavaa ihmisjoukkoa löytyi Viewpointisa #25. Kyseessä on Koh Samuilla sijaitseva hotelli The Library, jonka lupauksena on äärimmäisen hiljaisuuden sijasta No silence. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hotelli olisi meluisa. Sen sijaan aivoille luvataan stimulaatiota. Hotellin vetonaula on kirjasto, jossa mieli saa ajattelmisen aihetta. Kirjastossa on paljon erilaisia kirjoja, lehtiä ja dvd:eitä. Konseptin suunnittelija oli kyllästynyt hotelleihin, joissa lupauksena oli totaalinen rauha ja hiljaisuus ilman uutisia. Miksi ihmeessä lomalla ajattelevan, uteliaan ihmisen pitäisi muuttua aivan joksikin muuksi? Sehän on suorastaan ahdistavaa. Näin syntyi The Library.

Sosiologiystäväni tiesi kertoa minulle, että jo 1970-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan työn luonne ja vapaa-ajanviettotavat ovat usein synkassa tukien toinen toisiaan. Akateemiset ihmiset lukevat usein kirjoja, kun taas mekaanikon vapaa-ajan projekti on usein auto.

Uskon, että The Libraryn kaltaisia konsepteja tulee enenevissä määrin. Downshiftingistä ja ääri-ilmiöistä on nyt vouhkattu tarpeeksi.

On tullut aika, jolloin on ok, olla keskellä, tasapainoilla, niin e-koodien, rasvojen, touhottamisen kuin hiljentymisenkin kanssa. On tullut aika, jolloin voi kertoa pitävänsä siitä, että on monta rautaa tulessa. Entisenlainen kiire ja suorittaminen ovat kuitenkin karisseet pois. Tärkeintä on tehdä omaa juttua täydellä sydämellä.

Luin taannoin Meidän Perhe –lehdestä artikkelin Kirsi Pihasta, joka on mielestäni uuden ilmiön ruumiillistuma. Hän kertoi haastattelussa, että hän ahdistuu downshiftauksesta. Hän pitää siitä, että on sopivasti kiire ja kesällä neljä viikkoa lomaa.

Mitä kaikkea tästä vielä kehkeytyykään, jää nähtäväksi.

Mitä mieltä itse olet tästä?

Nimimerkki: Living my dream.

Advertisements

2 comments

  1. Mä olen kuluneen vuoden aikana miettinyt todella paljon tätä nk. downshiftailua ja todennut sen toimimattomaksi omalla kohdallani. Huomaan, että kaipaan omassa elämässäni muutosta, mutta olen tullut siihen tulokseen, että nykyhetkeä kaivertavia ongelmia ei pysty lakaisemaan pois totaalisella suunnanvaihdoksella. Usein tyytymättömyys ainakin mun tapauksessani kumpuaa jostakin sisäisestä tarpeesta, joka ei täysin toteudukkaan nykyhetkessä. Sen sijaan, että vaihtaisin koti- ja työpaikkaani (ja kenties elämänkumppaniani ;), yritän tehdä pieniä muutoksia tässä ja nyt, jotka toisivat toivottua mielenrauhaa. Esimerkkinä mainittakoon kehityskeskustelut esimiehen kanssa, joiden kautta pystyin tarkentamaan toimenkuvaani ja jäämään osittaiselle vanhempainvapaalle. En siis tavoittele downshiftaamista, mutta arjen järkeistämistä ja mielekkyyttä kylläkin. 🙂

  2. Kiitoksia kommentista Sannis. Näinhän se usein on, että nykyhetkeä kaivertavia ongelmia ei pysty lakaisemaan pois totaalisella suunnanvaihdoksella, vaan pitäisi ennemminkin pureutua syihin. Arjen mielekkyys on hyvin kuvaavaa sille, mitä hain blogipostauksessani. Elämän merkityksellisyys voi löytyä niinkin pienillä teoilla kuin arjen järkeistäminen ja mielekkyys 🙂 Tosin kukaan ei sano, että se olisi helppoa ja kävisi käden käänteessä, mutta se hyvinkin saattaa riittää.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s