Folk

Rytmitalous?

Tällä kertaa vuorossa rytmitaloutta ja vastuullisuutta.

Osallistuin maaliskuun puolella Asiakkuusmarkkinointiliiton Kuluttaja muuttuu sittenkin – Uusinta tietoa kuluttajakäyttäytymisestä -seminaariin. Siellä puhuivat muun muassa Folkin Jaana Haapala sekä tulevaisuudentutkija ja yritysvalmentaja Ilkka Halava.

Halava puhui rytmitaloudesta, jota tutkii tällä hetkellä. Rytmitaloudessa painopiste siirtyy lineaarisesta purskeiseen, asioita tehdään eriaikaisesti ja erilaiset rytmit tunnustetaan. Rytmitaloudessa on sekä hidasta liikehdintää slow life-henkeen että overloadia. Olennaisinta on kuitenkin se, että ihminen, jota Halava kutsui esityksessään valitsijakuluttajaksi valitsee itselleen sopivan rytmin, hidas ja nopea vuorottelevat. Rytmitalouden yksi pääpiirteistä on myös se, että identiteetin kivijalka on jossain muualla kuin työssä.

Erittäin mielenkiintoista. Itse eläisin mielelläni jo täysipainoisesti rytmitaloudessa, mutta valitettavasti se ei ole vallitsevaa, vielä. Freelancerina työajat voi helposti naksauttaa itselleen sopiviksi, mutta yritäppä samaa lähes virastoajoilla edelleen toimivassa yritysmaailmassa. Voisi pomolla mennä kahvit väärään kurkkuun, kun ilmoittaisit klo 14 lähteväsi kotiin päiväunille latamaan akkuja ja jatkavasi töitä jälleen viiden maissa. Viis siitä, että tosiasiassa olisit näin paljon tehokkaampi kuin istuessasi klo 14-17 silmät ristissä tietokoneen äärellä yrittäen saada jotain aikaan. On varmasti ihmisiä, joille klo 8-16 on paras aika työskennellä, mutta sitten on meitä, jotka saavat eniten aikaan, kun ilta pimenee.

Törmäsin Lilyssä juttuun Aikaisin baariin, jossa kirjoittaja kertoo Korjaamon aloittavan nykyisin musiikkikeikat tuntia aikaisemmin kuin ennen. Tämä on selvä signaali rytmitaloudesta.

Halava on kirjoittanut yhdessä akatemiaprofessori Mika Pantzarin kanssa työelämän muutoksesta EVA-raportin “Kuluttajakansalaiset tulevat! – Miksi työn johtaminen muuttuu?”. Tutustu siihen tästä.

Haapala, jonka ajatuksia olen jakanut teille aiemminkin vastuullisuutta käsittelevissä postauksissani puhui vastuullisuuden nykytilasta. Haapalan mukaan vasuullisuus määritellään edelleen liian kapeasti. Haapala itse määrittelee vastuullisuuden paremman huomisen tekemisenä. Avainasioita paremman huomisen tekemisessä ovat avoimuus ja yhdessä tekeminen. Yritysten pitäisi nähdä asiakkaat kollegoina. Suosittelun voima tulee muuttamaan tapaa, jolla brändejä rakennetaan. Brändeistä tulee vastuullisuuden rakennusalustoja. Nousussa on kuluttajan voimaannuttamisen idea.  Vastuullisuus on toivon asia, josta ei tulisi puhua kankeasti virkamieskielellä. Vastuullisuus tulisi tuoda esiin kiinnostavalla ja luovalla tavalla kutsuen asiakkaat mukaan.

Lue myös postaukseni Brändit kuin ihmiset, jossa kerroin vuorovaikutuksen tärkeydestä yrityksen ja asiakkaan välillä sekä muutoksesta, joka vuorovaikutuksen tyylissä on meneillään. Norsunluutornista huutelun ja monologien aikakausi on ohi. Avainsanoja nyt ovat dialogi, nopea reagointi, joustavuus, muuntautumiskyky, ja läpinäkyvyys, inhimillisyyttä unohtamatta.

Olen inspiroitunut sekä rytmitaloudesta että ajatuksesta, että brändit toimivat vastuullisen saralla enenivissä määrin tulevaisuudessa rakennusalustoina paremman huomisen luomisessa. Toivottavasti sinäkin olet.

Katso tästä video, minkälaista asiakkaan ja yrityksen vuorovaikutus voi pahimmillaan olla ja minkälaista se valitettavasti usein on.

Advertisements

Brändit kuin ihmiset

Sosiaalinen media on luonut brändeille uudenlaisia vaatimuksia: muun muassa läpinäkyvyyden ja vuorovaikutuksen, joista olen aikaisemmissa posteissani kirjoittanut.

Uusimmassa Viewpoint lehdessä #25 oli inspiroiva kirjoitus uuden aikakauden vaatimuksista brändeille. Pähkinänkuoressa artikkelissa todettiin, että tänä päivänä brändien odotetaan käyttäytyvän kuten ihmisten. Kuluttajilla on tänä päivänä nopean ja vapaan tiedonvälityksen johdosta useita kanavia saada äänensä kuuluviin. He haluavat tulla kuulluiksi, mutta he ovat valmiita myös kuuntelemaan. Kuluttajat odottavat asiakassuhteen perustuvan vuoropuhelulle. Sosiaalisen median ja teknologian seurauksena brändien odotetaan olevan muuntautumiskykyisiä ja nopeita reagoimaan, kuten ihmisten.

Aika, jolloin brändin ydin hakattiin ikuisiksi ajoiksi kiveen, on ohi. Brändien pitää pystyä mukautumaan ja joustaa kuluttajien tarpeiden mukaan. Hyviksi esimerkeiksi artikkelissa nostettiin muun muassa More Than Insurance, muuntautumiskyvystään. Yhtiö muuttaa designiaan kahden vuoden välein kuulostellen markkinaa. Vuorovaikutuksen esimerkkinä toimi Starbucksin My Starbucks Idea, jossa Starbucksin asiakkaat saavat esittää omia ideoitaan Starbucksille. Ideat julkaistaan MyStarbucksidea.com-sivustolla, jossa ideoita saa äänestää. Business Week kirjoitti hiljattain, että ensimmäisen 14 kuukauden aikana, sivuille jätettiin 17 000 ideaa. Starbucksin tapauksessa erityisen hyvää on se, että ihmisille ei anneta pelkästään kanavaa tuoda ideoita esiin, vaan ideoiden toteutumista voi seurata Action-blogista. Brändeille, jotka eivät ymmärrä uuden aikakauden tarpeita, ennustetaan lyhyttä elinkaarta.

Uusiin tarpeisiin on herätty eri toimialoilla ympäri maailman. Mainostoimistopuolella yhdysvaltalaisen mainostoimiston Crispin Porter + Boguskyn Alex Bogusky ja John Winsor julkaisivat syksyllä 2009 kirjan nimeltään Baked in: Creating Products and Businesses That Market Themselves. Menestyäkseen nykymaailmassa, yritysten on ymmärrettävä, että jatkuva muutos on pysyvää ja selviytyäkseen on innovoitava jatkuvasti. Innovointi ei kuitenkaan toimi enää perinteisellä mallilla, niin että yrityksen tuotekehitysosastolla suunnitellaan uusi tuote, jonka jälkeen markkinointiosasto suunnittelee uudelle tuotteelle kampanjan ja tuote lanseerataan markkinoille kuluttajien arvioitavaksi. Innovointiprosessi edellyttää tänä päivänä yrityksen sisäistä yhteistyötä sekä kuluttajien mukaan ottamista, jolloin kaikki työskentelevät alusta asti samasta lähtökohdasta ja tuotteen viesti on sisäänrakennettu. Näin tuote myy itse itseään, eikä sen päälle tarvitse enää rakentaa uutta viestiä.

Baked in tarkoittaa siis yhdessä innovoimista ja jatkuvaa vuorovaikutusta. Sosiaalisen median hallitessa kuluttajat levittävät tietoa hyvistä tuotteista ilman porkkanaa, heitä kutsutaan BRAFSeiksi = brand friends, valistaa Viewpoint.  Mitä aikaisemmassa vaiheessa kuluttajat otetaan prosessiin mukaan, sitä parempi.

Koska brändien odotetaan käyttäytyvän kuin ihmisten ja brändien kanssa halutaan pystyä keskustelemaan, markkinoille on perustettu yrityksiä, joiden liiketoiminta rakentuu vuorovaikutuksen mahdollistamiseen. Crowdspring on yritys, jolla on noin 55 000 henkilöä kattava rekisteri. Nämä 55 000 ihmistä ovat tarvittaessa apuna yrityksille esimerkiksi logon tai uuden tuote-designin suunnittelussa. Viewpoint esitteli myös mielenkiintoisen uudehkon yhdysvaltalaisen mainostoimiston Victor&Spoilsin, joka kertoo olevansa maailman ensimmäinen crowdsourcingiin perustuva mainostoimisto. Asiakkaan asiakkaat otetaan mukaan projekteihin. Esimerkiksi mainostoimiston logon suunnitteluun haettiin apuvoimia Crowdspringin kautta.

Myös Suomessa ymmärretään vuorovaikutuksen tärkeys. Tammikuussa toimintansa aloittanut Folk panostaa ihmisten mukaan ottamiseen markkinoinnissa. Folkin Folktori on useamman tuhannen ihmisen muodostama kohtaamispaikka verkossa, jossa Folkin asiakasyritykset pääsevät vuorovaikutukseen asiakkaidensa kanssa.

Mitä tästä sitten pitäisi olla mieltä?

Koen vahvasti, että norsunluutornista huutelun ja monologien aikakausi on auttamatta ohi. Maailmassa, jossa brändien odotetaan käyttäytyvän kuin ihmisten, avainsanoja ovat dialogi, nopea reagointi, joustavuus, muuntautumiskyky ja läpinäkyvyys.

Ilmiössä ei ole kyse siitä, että ihmiset yhtäkkiä vaatisivat Coca-Colan kaltaisilta yrityksiltä ystävyyttä, vaan siitä että ihmiset ymmärtävät perimmäisen totuuden: “olemme lopulta tekemisessä yrityksissä työskentelevien ihmisten kanssa” ja brändi on pelkkä keulakuva ihmisten toiminnalle. Brändeiltä ei enää odoteta täydellisyyttä, vaan inhimillisyyteen sisältyvä tietynlainen rosoisuus on sallittua.Petollisuutta tai suoranaista huijausta ei ole tarvetta katsella sen suopeammin silmin kuin jokapäiväisten tuttujen tunarointia. Kyse on siis jälleen kerran myös vastuullisuudesta.

Shakespearan aikaan kaikki oli sallittua sodassa ja rakkaudessa. 1900-luvulla ajatus levisi bisnekseen. Vuonna 2010 kuluttajat ovat eri mieltä.