johtaminen

Aivojen tulevaisuuskestävyys

alvaro-reyes-507651
Photo: Alvaro Reyes / Unsplash

Tämän kirjoituksen inspiraationa toimii Fast Companyssa julkaistu video: How To Future-Proof Your Brain For Your Entire Career.

Omat oppini aivoista olen saanut pääasiallisesti Neuroleadership Groupin coaching -koulutuksesta, jossa paino on neurotieteissä.

Tiedämme tällä hetkellä aivoista ja aivojen hyvinvoinnista enemmän kuin koskaan aiemmin, joskin on hyvä pitää mielessä, että lisää opitaan koko ajan. Aivoystävällisyys on merkittävä tapa lisätä hyvinvointia niin työssä kuin vapaa-ajalla. Uskon, että tulevaisuudessa niin yksilöt kuin yrityksetkin ymmärtävät panostaa aivoystävällisyyteen. Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven vasta julkaistu kirja ‘Aivot työssä’ (Otava) kiihdyttänee asian huomioimista.

Aivojen hyvinvointi ja kestävyys ja eivät vaadi rakettitiedettä, mutta suunnitelmallisuutta ja rutiineja.

Peruspilarit ovat videon ja siinä esiintyvän Neuroscientist Tara Swartin mukaan vapaasti suomentamanani seuraavat: (useat muutkin lähteet tukevat näitä):

– Uni (laadukas) ja lepo ylipäänsä

– Positiiviset ihmissuhteet

– Terveyttä edistävä ja ylläpitävä ruokavalio

– Uteliaisuuden ruokkiminen ja uuden oppiminen

– Riittävä määrä liikuntaa

Käydään näitä hieman tarkemmin läpi.

Ihmissuhteiden ja yhteyden tunnetta muihin on tutkittu paljon ja sen tiedetään olevan merkittävä tekijä myös pitkäkestoisessa onnellisuudessa. Yhteyden tunne/Yhteenkuuluvuus on myös itseohjautuvuus- eli motivaatioteorian yksi kolmesta kivijalasta. Ihminen on suhdelo, kuten Frank Martela on kirjoittanut. Positiivinen suhde itseen ja itsemyötätunto ovat myös tärkeitä. Myötätuntoa ja sen merkitystä on tutkittu esim. Co-Passion -hankkeessa ja tulokset ovat kiinnostavia ja puhuvat myötätunnon puolesta. Laadukaaseen vuorovaikuttukseen kannattaa satsata. Kaikki kulminoituu lopulta vuorovaikutukseen. Tässä laarissa ovat myös tunnetaidot.

Sillä, mitä syömme, on merkitystä. Uskon, että tulevaisuudessa myös työpaikoilla kiinnitetään enemmän huomiota siihen, mitä työpaikkaruokaloissa tarjotaan. Ruoka voi nostaa sekä laskea vireystasoa. Sanotaan, että suolisto on toiset aivomme.

Oppiva organisaatio ja elinikäinen oppiminen ovat nousseet taas teemana. Tulevaisuuskestävä organisaatio ennakoi ja pitää huolen, että sillä on menestyksen kannalta tarvittavat kyvykkyydet tänään ja huomenna. Uskon, että yksilöiden oppiminen ja henkilökohtaisen oppimissuunnitelman tekeminen myös työntekijöille on tulevaisuuden organisaatioissa arkipäivää. Oppimisen fasilitaattori voisi olla yksi uusi työnimike.

Liike ja liikkuminen. Luin taannoin haastattelun, jossa aivotutkija Minna Huotilainen pohti välituntien ja liikumisen mahdollisesti positiivista yhteyttä suomalaisten koulumenestykseen. Liikunnalla ylläpidetään terveyttä, mutta näyttää myös vahvasti siltä, että liike myös työpäivän aikana parantaa kognitiivisia kyvykkyyksiä.

Uni on kaiken perusta. Sen meistä jokainen tietänee jo ihan maalaisjärjellä. Tulevaisuudessa unen ja levon merkitys ymmärretään keskeisenä yksilön ja yritysten kukoistukseen vaikuttavana tekijänä. Väsyneenä ajatus ei kulje, tehot laskevat, mieliala laskee, yhteistyötaidot ja motivaatio heikkenevät jne.

Työntekijäkokemuksella on suora vaikutus innovaatiokyvykkyyteen ja asiakaskokemukseen, joten liiketoiminnankin kannalta huomionarvoisia asioita. Hyvä uutinen onse, että sekä yksilöt että organisaatiot voivat vaikuttaa. Jokaiseen osa-alueeseen voi tehdä toimintasuunnitelmia.

 

Also inspired by:

Neuroleadership Group & David Rock

Helsingin Avoin Yliopisto ja kognitiotieteet

Aivot työssä, Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi

Co-Passion -hanke

Brené Brownin tuotanto

Arianna Huffington, Sleep Revolution

Advertisements

Onko inhimillisempi työelämä vaihtoehto?

jordan-whitfield-112404

Tällä kertaa fokus on työntekijäkokemuksessa. Sain ilon ja kunnian olla viime viikon perjantaina Radio Suomen Ajantasa –ohjelmassa vieraana keskustelemassa työn tulevaisuudesta – tai jos ihan tarkkoja ollaan niin yhdestä mahdollisesta tulevaisuudesta, inhimillisestä sellaisesta. Enempiä vaihtoehtoja emme kerenneet läpikäymään. Tulevaisuuksia on monia vaihtoehtoisia. Vierailu innoitti minut kirjoittamaan keskustelemistamme asioista.

Viime aikoina otsikot työelämästä ovat olleet paikoin kielteisiä: robotisaatio ja automatisaatio vie työpaikat. Ihmisestä tulee tarpeeton. Aivoja jonkun verran ymmärtävänä, tiedän että em. viestintä ei varsinaisesti saa aikaan innostunutta pohdintaa tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista. Päinvastoin se on varma keino saada aikaan hylkimisreaktio ja jähmettyminen. Aktiivinen toimija muuttuu passiiviseksi.

Uskon, että teknologian kehitys tulee muuttamaan työn tekemistä, mutta tekeekö se ihmisestä tarpeettoman – siihen en usko. Valmistautuessamme muutoksiin työn tekemisen tavoissa toivoisin, että voisimme lähestyä asiaa uteliaasti: entä jos tekoäly on mahdollisuus? Löytöretkeilijän asenne avaa mielemme vaihtoehdoille, siinä missä kielteinen ja pelottava viestinä tekee ajattelustamme kapeampaa ja sulkee mielemme vaihtoehdoilta. Jäljelle jää joko tai, vaikka itse asiassa voisimme tunnistaa useita sekä että -vaihtoehtoja.

Työelämän uutta suuntaa tutkimassa

Ajantasassa toimittaja Kati Lahtinen kysyi minulta ensimmäisenä kysymyksenä mitä hyvää näen tällä hetkellä työelämässä. Näen paljon hyvää. Näen humanismin aallon, joka kyseenalaistaa vanhoja tekemisen malleja. Näen kokeiluja, näen yritteliäisyyttä, näen sisäisesti motivoituneita ihmisiä. Näen uudenlaisia alustoja ja yhteenliittymiä.

Olen tutkinut työn tulevaisuutta aktiivisesti vuodesta 2010 lähtien. Intohimoni työelämän parantamiseen on kuljettanut minua erilaisiin paikkoihin, kohtaamisiin ja toimintaan. Olin edelläkävijänä perustamassa yritystä, jonka missio oli tehdä onnellisempi työelämä Suomeen. Sinä aikana sain tehdä töitä globaalistikin maailman huippujen tutkijoiden ja yritysten kanssa.

Toimme silloisten kollegoideni kanssa Suomeen Happiness at Work –tutkimuksen ja saimme Delivering Happiness –kirjan käännettyä suomen kielelle. Ammennan edelleen onnellisuustieteistä ja positiivisesta psykologiasta niin työntekijä- kuin asiakaskokemuksenkin kehittämiseen.

Ihminen keskiöön

Vaikka moni asia onkin muuttumassa, ihminen pysyy silti keskiössä. Tilastojen mukaan määrämme ei ole vähenemässä (ellemme tuhoa planeettaamme). Tulevaisuuskestävyyden näkökulmasta ihmisen ymmärtäminen nousee olennaiseksi.

Tiedämme ihmisestä (biologiasta ja käyttäytymisestä) aiempaa enemmän. Meillä on tänä päivänä ymmärrystä työkyvylle ja innovaatioille olennaisista motivoitumisen, psykologisen turvan ja  laadukkaan vuorovaikutuksen edellytyksistä. Tätä tietoa pitäisi uskaltaa viedä käytäntöön. Teollisen paradigman mallit, joissa ihminen nähdään osana koneistoa = resurssina (human resource) eivät enää valtaosin toimi.

Tutkimuksen lisäksi alkaa olla paljon myös hienoja käytännön esimerkkejä. On sääli, että huono johtaminen passivoi ihmisiä tai aikaansaa suljetun tilan, jossa ei pääse kukoistamaan. Johtaminen tulisi nähdä ennen kaikkea palveluna. Kun yksilöt kukoistavat, yhteisöt kukoistavat.

Itseohjautuvuusteoria, joka tukee sisäistä motivaatiota, on hyvä perusta lähteä rakentamaan tulevaisuuskestävää liiketoimintaa ja hyvää työntekijä- ja asiakaskokemusta. Sen pohjana ovat universaalit psykologiset perustarpeet: pärjääminen, itsehallinta, yhteenliittyminen (ja hyväntekeminen = inspiroiva ja merkityksellinen tarkoitus).

Tunteiden merkitys

Tunteita ja järkeä ei voi erottaa. Osaa itsestään ei voi jättää naulakkoon töihin saapuessaan. Meillä on tarve tulla kuulluiksi ja nähdyiksi ihmisinä. Jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia. Kiinnitetään katse siihen.

Työhyvinvointi/työntekijäkokemus näkyy viivan alla: asiakaskokemuksessa, innovaatioissa, vähempinä sairauspoissaoloina jne. Oikeastaan työntekijäkokemusta ja asiakaskokemusta ei voida edes erottaa toisistaan. Arvo luodaan yhdessä. Jokainen meistä tietää, miltä tuntuu olla arvostettu ja luotettu työyhteisön jäsen ja mitä epäluottamus ja jatkuva arvostelun kohteena oleminen aikaansaavat.

Vaikka nostan esiin työhyvinvoinnin ja työntekijäkokemuksen, se ei tarkoita, että koko ajan tulisi olla kivaa. Se tarkoittaa, että luodaan puitteet, jossa jokainen voi kukoistaa ja jossa on turvallista olla haavoittuvainen ja myös epäonnistua. Ihmisellä on valtava kirjo tunteita ja tunteilla on ihmisyydessä tärkeä tehtävä. Vitutus voi olla voimavara/tuotannontekijä, kuten kollegani Pauli Komonen on sanonut.

Jatkuva kielteinen ilmapiiri ei kuitenkaan ole hedelmällinen maaperä ja se vie valtavasti energiaa. Yksi inspiraationi lähde Susan David kirjoittaa, että emotionaalinen ketteryys on keskeinen ihmisen hyvinvointia lisäävä tekijä. Organisaatioissa tulisi siis kiinnittää huomiota myös tunnelmaan ja tunnetaitoihin. Tunnelma antaa tärkeää tietoa organisaation nykytilasta. Nämä ovat tärkeitä myös asiakaskokemuksen kannalta. Tunteet tarttuvat.

Uskallusta kokeilla

Uskon, että inhimillisempi työelämä on paitsi vaihtoehto, myös kannattava sellainen. Toivon, että yrityksissä ja organisaatioissa uskallettaisiin laajemminkin kokeilla uudenlaisia johtamisen malleja ja nähdä ihminen ihmisenä – ei koneen jatkona.

Olennaista on ymmärtää, että kaikista iltapäivälehtien kauhu-uutisista huolimatta enemmistö ihmisistä pyrkii luonnostaan hyvään. Uskotaan siihen ja luotetaan ihmiseen. Ei meillä muutakaan vaihtoehtoa ole.

 

ps. Ja mitä siihen tekoälyyn tulee, globaalisti mitattuna meillä pitäisi olla hyvät edellytykset sen hyödyntämiseen, mutta tutkimukset kertovat, että emme juurikaan ymmärrä mitä tekoäly on. Pitäisikö tälle asialle tehdä jotain?

Kirjoittaja on tulevaisuusmuotoilija ja ratkaisukeskeinen coach, joka auttaa yrityksia ja organisaatioita tulevaisuuskestävyydessä ja ihmiskeskeisyydessä.

#työntulevaisuus #Työhyvinvointi #työntekijäkokemus #asiakaskokemus

Kuva: Jordan Whitfield

Perheystävällisyyden trendi: Mitä ja Miksi

architecture-2602324_1920

Perhemyönteisyys nousee monella rintamalla, myös työkulttuurissa. Miksi näin?

Yhteiskuntamme on tarponut pitkän polun agraarista urbaaniksi. Maanviljelysaikoina perheen käsite sisälsi sen, mitä nykyään kutsutaan laajennetuksi perheeksi. Ystävät ja sukulaiset olivat tarjoamassa apuaan. Tänä päivänä naiset ovat enenevässä määrin työelämässä ja jälkikasvu päivähoidossa, mutta paradoksaalisesti apua on tarjolla aiempaa vähemmän. Isovanhemmat ovat kiireisempiä kuin koskaan ja ydinperhemalli jyrää. Ruuhkavuosissa tarpovat uhkaavat uupua kohtuuttoman työtaakan alle.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä peräänkuuluttaa yhteisöllistä vanhemmuutta 2010-luvulla:”Kaikkein suurin uhka lasten kasvulle ja kehitykselle on jättää vanhemmat liian yksin ja liian vähälle tuelle”. Moderneilla perheillä on uudenlaisia tarpeita, jotka kohdistuvat niin yhteiskuntaan, työnantajiin kuin palvelun tarjoajiin. Uudenlaisia ajatuksia ja yrityksiä tarvitaan perheystävällisyyden jälleenrakentamiseen.

Suomalaiset haluaisivat keskimäärin 2,44 lasta, mutta keskimääräinen lapsiluku naista kohti on nyt 1,65. Syitä on varmasti monia. Tutkimusten mukaan yksi näistä on rapistuva usko tulevaisuuteen. Toinen syy lienee asenteissa. Työ ja perhe erotetaan edelleen voimakkaasti toisistaan. Nykyisin tiedetään, että tällainen erottelu on käytännössä mahdotonta. Ihminen on kokonaisuus ja kantaa mukanaan monia rooleja. Yrityksiltä tarvitaan perhemyönteisyyttä ja konkreettisia perhemyönteisiä toimintatapoja. Väestön ikääntyessä perhemyönteisyyden tulee ulottua myös mahdollisesti apua tarvitseviin vanhempiin.

Työ on kaiken kaikkiaan muuttunut teollisen paradigman mallista ja tuotantotyöstä tietotyöksi. Tulevaisuudessa kaikki mikä voidaan automatisoida automatisoidaan. Hyvinvointivaltion asiantuntijoita ei motivoida enää pelkästään rahalla. Työntekijäkokemus ja yrityskulttuuri ovat tänä päivänä kilpailuetutekijöitä. Samalla myös johtamisen on muututtava. Teal -ajattelustaan tunnettu Fredric Laloux nostaa Wholenessin – ihmisen kokonaisena olemisen mahdollisuuden yhdeksi menestystekijäksi tämän päivän liiketoiminnassa. Perheystävällisten yritysten työntekijät ovat tutkimusten mukaan sitoutuneempia kuin perinteisemmällä mallilla toimivien yritysten. Perheystävällisyys luo jaettua arvoa. Työntekijät ja heidän perheensä, yritykset ja yhteiskunta – kaikki hyötyvät. Tänä vuonna sekä Dna että Etera ovat olleet otsikoissa perheystävällisten tekojensa vuoksi.

Perhemyönteisyyttä peräänkuulutetaan nyt ympäri maailman kehittyneillä markkinoilla. Facebookin operatiivinen johtaja Sheryl Sandberg on kirjoittanut kirjan Lean in, jossa hän antaa vinkkejä naisille työn ja perhe-elämän menestyksekkäästä yhdistämisestä. Näyttelijä Ashton Kutcher ja Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ovat isien esiinmarssin äänitorvia ja puoltavat tasavertaista vanhemmuutta.

Myös Sheryl Sandberg nosti tasavertaisen vanhemmuuden yhdeksi kriittiseksi tekijäksi työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä. Suomessa Väestöliitto kehittää perheystävällisen työpaikan sertifikaattia.

Elämänkaari-ajattelu itsessään on jo muuttunut. Opiskelut kestävät pidempään, lapsia saadaan keskimäärin vanhempana, naiset ovat enenevässä määrin työelämässä ja eläkkeelle ei jäädä välttämättä koskaan. Lapset saatuaan kaupungeissa asuvat yli 30-vuotiaat ruuhkavuosiaan elävät perheet eivät halua jäädä kodin seinien sisäpuolelle, vaan haluavat nauttia kaupunkikulttuurista. Tämä vaatii kaupungeilta ja palveluilta perheystävällistä muotoilua.

Riikassa on Kids Taxi, jonka takseissa on lapsiperheitä palvelevat varusteet. Englannissa Starbucks -ketju on ottanut perheet erityiseksi kohderyhmäkseen ja on opettanut baristansa lämmittämään perheen pienimpien maidon oikean lämpöiseksi. Ikean Småland ja perheystävällinen ravintola ovat avaintekijöitä siihen, miksi Ikea on lapsiperheiden suosiossa. Tämä näkyy yrityksen viivan alla.

Kysyttäessä ihmisiltä elämän tärkeitä asioita, perhe nousee lähes poikkeuksetta tärkeimmäksi. Läheiset, sosiaaliset suhteet ovat Harvardissa tehdyn tutkimuksen mukaan tärkein määrittävä tekijä pitkäkestoiselle onnellisuudelle.

Perhevapaauudistuksessa hallituksen tavoitteena on lisätä tasa-arvoa työelämässä ja vanhemmuudessa sekä joustavoittaa paluuta perhevapailta työelämään.

Muutos on mahdollisuus. Lapsissa on tulevaisuus. Perhe on paras syy.

Onnellisuus liiketoiminnan ajurina

Olen seurannut onnellisuustutkimusten ja -keskustelujen esiintymistä eri yhteyksissä joitain vuosia. Coca-Cola järjesti vuonna 2010 Expedition 206 -kampanjan, jossa sosiaalisen median avulla valitut kolme onnellisuus-lähettilästä kiersivät vuoden ajan kaikissa 206 maassa, joissa Coca-colaa myydään, raportoimassa ja jakamassa onnellisuutta. Ajatushautomo Demos Helsinki teki muutama vuosi sitten (2010) WWF:n tilauksesta onnellisuuspoliittisen manifestin, jossa pohdittiin ympäristöä kuormittavan talouskasvun tilalle uusia hyinvoinnin mittareita. Manifesti löytyy WWF:n sivuilta.  Tammikuun Harvard Business Review (HBR) tiesi myös kertoa taloustieteilijöiden ympäri mailman miettivän uusia mittareita bruttokansantuotteen tilalle. Hyvinvoinnin ja onnellisuuden huomioimisesta mittareissa on käyty keskusteluja. Bhutanissa, jossa vieralilin 2008, mitataan bruttokansantuotteen sijaan kansan onnellisuutta (GNH – Gross national happiness). Bhutan onkin toiminut esimerkkinä uusista mitareista.

Onnellisuus on pinnalla. YK julkaisi toissapäivänä maailman onnellisuus-raportin, jossa on muun muassa laitettu järjestykseen maailman onnellisimmat maat.

Onnellisuutta on tavoiteltu kautta aikojen, mutta tällä hetkellä itsearvoinen onnellisuuden tavoittelu näyttäisi olevan pinnalla. Elämäntarkoitusta ja onnellisuutta luotaavia blogeja ja ohjelmia on myös alkanut näkyä enemmän ja enemmän.

Onnellisuus on esiintynyt tiuhaan muissakin yhteyksissä. Harvard Business Reviewn tammikuun numeron erikoisreportaasin aiheena oli onnellisuus ja kuinka työntekijöiden hyvinvointi lisää tulosta. Lehti kirjoittaa, että onnellisuuden tutkimus on tullut varsinaiseksi kuumaksi perunaksi  kahden viimeisen vuosikymmenen aikana.

Tutkimusten ansiosta onnellisuudesta tiedetään tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Harvardissa psykologiasta tohtoriksi väittelevä Matthew Killingsworth tutkii onnellisuutta. Hän on tehnyt mittavan tutkimuksen onnellisuudesta ja selvittänyt muun muassa miten ihmiset kokevat onnellisuutta sekä mikä vaikuttaa onnellisuuteen, kertoi HBR. Tutkimukseen osallistui 15 000 ihmistä 83:sta maasta. Lue lisää tutkimuksesta: trackyourhappiness.org

Viime aikoina on alkanut näkyä merkkejä siitä, että katse on jälleen parinkymmenen turbokapitalistisen vuoden jälkeen kääntymässä kohti työn todellisia tekijöitä.

Lopulta jokainen yritys ja jokainen brändi muodostuu ihmisistä. Mitä paremmin ihmisiä kohdellaan, sitä luovempia, tuottavampia ja tehokkaampia he ovat. Omaan korvaani onnellisuus ja hyvinvointi eivät kuulosta lainkaan hullummilta mittareilta liiketoiminnan johtamisen saralla. Sanotaan, että sitä johdetaan, mitä mitataan.