trendit

Huomisen organisaatiot ja itseohjautuvuus

Osallistuin taannoin Tomorrow-tapahtumaan, jossa oli puhumassa liuta sekä kansainvälisiä että kotimaisia huippupuhujia.  Seurasin Tomorrow-tapahtuman rakentumista tiiviisti kevään aikana ja myös luotsaamani Futures Specialists Helsinki -verkosto antoi tukensa tapahtumalle ja oli edustettuna paikan päällä. Tomorrow -tapahtuman isä on Lauri Ahonen, designer, konsultti ja yrittäjä. Hän halusi tuoda yhteen radikaalit optimistit ja suunnata ihmisten katseet kohti tulevaisuutta. Ei liene mikään yllätys, että otin Lauriin yhteyttä, kun kuulin tapahtumasta ja teemoista.

Tapahtuma oli jaettu neljään osa-alueeseen, jotka käsittelivät epävarmuuden kohtaamista, sen kääntämistä mahdollisuuksiksi, organisaatioiden tulevaisuuden tarvittavia kyvykkyyksiä sekä radikaalia optimismia.

Olen tehnyt töitä työn tulevaisuuden parissa ja ehkä siksi mieleeni jäivät ennen kaikkea työn tulevaisuutta käsittelevät esitykset. Intohimo ja peri-inhimilliset tunteet olivat yhteistä kaikille esityksille. Varsinkin hyvinvointivaltioissa työn saralla on meneillään murros, ei pelkästään digitaalinen, vaan myös inhimillinen. Liikehdintää on nähtävissä paljon. Keppi ja porkkana eivät enää toimi johtamisen välineinä. Tiedämme ihmisten motivoinnista ja innostamisesta enemmän kuin koskaan. Tiedämme, että hyvinvoiva ja innostunut työntekijä on tuottavampi ja innovatiivisempi (esim. Harter, Schmidt, Asplund, Killham, & Agrawal, 2010). Tiedämme, että motivaatioon vaikuttavat olennaisesti sisäsyntyiset tekjijät: autonomia, pärjääminen ja  työn tarkoitus (Daniel Pink). Silti organisaatioissa keskitytään usein enemmän ulkoisilla tekijöillä motivointiin, valitettavan usein lähinnä rahaan, vaikka tiedossa on myös se, ettei varallisuus juurikaan lisää hyvinvointia tietyn pisteen jälkeen, joka tavoitetaan kehittyneessä yhteiskunnassa melko nopeasti.

Ruotsalainen tunnettu organisaatioiden uudistaja Karin Tenelius puhui omassa puheenvuorossaan valmentavasta johtamisesta sekä matalan hierarkian organisaatioista. Teneliuksen mukaan tulevaisuudessa menestyvät yritykset, joissa työntekijät johtavat itse itseään ja päätöksenteko on avointa sekä demokraattista. Johtajan tärkein tehtävä on saada työntekijät kukoistamaan. Matalan hierarkian malli leviää maailmalla. Suomessa edelläkävijöitä ovat mm. Reaktor, Vincit ja Futurice, kansainvälisiä esimerkkejä ovat esimerkiksi Zappos, Semco ja Buurtzorg. Viimeksi mainittu on tuonut menestyksekkäästi asiakkaat toimintansa keskiöön.

The connected company kirjastaan tunnettu Dave Gray kertoi omassa omassa esityksessään, mitä jokainen ihminen voi tehdä auttaakseen yrityksiä kukoistamaan. Hän antoi ajattelemisen aihetta haitallisista uskomuksista ja organisaatioita rapauttavista käyttäytymismalleista sekä niistä vapautumiseen. Hänen mukaansa tulevaisuudessa menestyvät ihmiset, jotka kyseenalaistavat omat uskomuksensa, tutustuvat ja nojautuvat laajasti useisiin erilaisiin teorioihin ja näkemyksiin sekä kokeilevat ja soveltavat rohkeasti.

Petri Rajaniemi sai raikuvat suosion osoitukset lopettaessaan esityksensä kehoittaessaan jokaista hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, sillä hyväksymällä ja arvostamalla itseämme, voimme hyväksyä ja arvostaa muita ja se on avain yhteiseen parempaan tulevaisuuteen. Jo muinaiset kreikkalaiset tämän ymmärsivät, kuten aforismi Gnōthi seauton (Tunne itsesi) kiteyttää.

Radikaali optimisti olen melkein minäkin tapahtuman jälkitunnelmissa, pohtiessani voisimmeko ottaa askeleen Peter Sengen osoittamaan suuntaan, kohti myötätuntoisempaa maailmaa. Palikat ovat paikoillaan, nyt ne tulee yhdistää.

Mennyttä, tulevaa ja muotoilua

Perustin tämän blogin kolmisen vuotta sitten kolmesta syystä: 1) Ilmiöt ovat intohimoni. Olen utelias ja seuraan jatkuvasi, mihin maailma on menossa. Osittain kiinnostus on ammatillinen. Olen toiminut 10 vuotta brändien ja markkinoinnin parissa ja sen alan asiantuntijana täytyy olla käsitys muutoksen ajureista. 2) Verkossa ei ollut ilmiöihin keskittyvää analyyttista suomenkielistä blogia. Tai ainakaan minä en löytänyt sellaista. 3) Halusin blogin avulla herättää keskustelua havaitsemistani trendeistä ja tutustua samankaltaisiin ihmisiin. Nämä 3 syytä ovat edelleenkin ajankohtaisia. Otan mielelläni vastaan linkkejä trendejä kartoittavista ja analysoivista blogeista. Osan tavoitteista olen saavuttanut, osaa en.

Olen tutustunut blogini kautta uusiin ihmisiin. Joten sen tavoitteen olen saavuttanut. Siitä paras esimerkki on viime keväänä tämän blogin kautta minuun yhteyttä ottanut 15/30:n trendiasiantuntija Pauli Komonen. Sähköpostiviestittely johti meidät tapaamaan ja perustimme Futures Specialists Helsinki-verkoston, joka on vapaamuotoinen verkosto tulevaisuus- ja trendialan ihmisille. Verkoston lähtökohta on ammatillinen: se toimii keskustelufoorumina niille, jotka työskentelevät tulevaisuuksien tutkimuksen, trendien havainnoinnin, strategisen ennakoinnin ja vastaavien teemojen parissa. Tapaamme tällä hetkellä kerran kahdessa kuukaudessa.

Ennen kuin huomasimmekaan, olimme Futures Specialists Helsingin nimissä järjestämässä tulevaisuuseksperteille,
trenditutkijoille, innovaattoreille ja strategisille suunnittelijoille LaFutura nimistä tapahtumaa Helsinkiin yhteistyössä saksalaisen Trendonen kanssa. Tapahtuma järjestetiin Helsingissä, Päivälehden Museossa 9.11. Kiitos vielä kaikille järjestäjille, osallistujille, sponsoroijille ja loistaville puhujille. LaFutura on järjestetty aiemmin kaksi kertaa. Viime vuonna tapahtuma oli rinnakkaisesti Berliinissä ja New Yorkissa. Tapahtuman teema oli Bileiden jälkeen – selviytymisstrategioita uudessa Euroopassa.  Valtavien makrotason muutosten myötä Euroopasta tulee yhä ennakoimattomampi. Kartoitimme uuden toimintaympäristön keskeiset ongelmat, esteet ja mahdollisuudet neljän teemakokonaisuuden kautta. Teemoja olivat  hyperlokaalit taloudet, uudet ravintoekosysteemit, uudet kansalaisaktiivisuuden mallit sekä uudenlainen avoin kollaboraatio. Lyhyet kuvaukset teemoista löytyy täältä. Lisäksi pohdimme metodeja ja kokeilimme, miten muotoiluajattelua (design thinking) hyödyntäen voimme työstää trendejä. Tapahtuma oli menestys. Noin 70 alan asiantuntijan kanssa työskentelimme koko päivän teemojen ympärillä. Teemme parhaillaan yhteenvetoa tapahtumasta, joten siitä lisää vielä ennen vuoden vaihdetta.

Minä ja kollegani Anu K. Nousiainen vastasimme metodologisesta puolesta. Tästä päästäänkin kiinni mutamaan muuhun syyhyn, jonka takia kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Olen täydentänyt opintojani Service Innovation and Design Master’s Degree ohjelmassa Laureassa viimeiset kaksi vuotta. Opinnot ovat loppusuoralla. Olemme yhdessä Anun kanssa tutkineet miten muotoiluajattelua voi hyödyntää tulevaisuuksien tutkimuksessa. Aiheesta löytyy kolme blogi-kirjoitusta SID Laurean blogista:

Service Design meets Futures Thinking

Service Design meets Futures Thinking #

Service Design meets Futures Thinking # 3

Tästä enemmän joku toinen kerta. Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua palvelumuotoilusta. Itse uskon, että tällä hetkellä markkinoinnissa ja laajemminkin liiketoiminnassa on menossa suunnittelun paradigman muutos. Tästä puhuttiin Alternative Futuresin järjestämässä tilaisuudessa lokakuussa, jossa he esittelivät toimintaansa. Olemme siirtymässä yheissuunnitteluun loppuasiakkaiden kanssa. Ja tämä johtuu suurelta osalta muotoiluajattelun suosion kasvusta sekä sosiaalisesta mediasta. Joillekin tämä ei ole uutta ja yhteissunnittelun periaattein on toimittu jo pitkään etenkin muotoilun parissa, jossa se on lähtökohta. On kuitenkin paljon yrityksiä, joissa loppuasiakkaat ovat olleet mukana yrityksen toiminnassa joko asiakassegmentteinä powerpointeilla (joka on mielestäni jo tosi hyin) tai vasta ihan loppumetreillä kuluttajina.

Muotoiluajattelussa asiakakaat otetaan mukaan alusta saakka ja prosessi on käyttäjälähtöinen. Asiakkaiden kanssa voidaan esimerkiksi yhdessä työstää unelmien palvelua tai asiakkaita pyydetään havainnoimaan tai pitämään päiväkirjaa vaikka omasta hyvinvoinnistaan, jos yritys toimisi hyvinvoinnin toimialalla. Minä löydän muotoiluajattelusta paljon hyvää. Sitä voi hyödyntää erinomaisesti myös tulevaisuuksientutkimuksessa ja trendien työstämisessä. Sen vahvuudet ovat muun muassa yksinkertaistamisessa, konkretisoimisessa sekä ihmisten tarpeiden huomioimisessa. Tulevaisuustyö jää usein raporteiksi. Muotoiluajattelulla tietoa voi viedä askeleen pidemmälle ja esimerkiksi prototypoida palvelu-ideat.

Huomioni on kiinnittynyt viime aikoina myös keskusteluun strategiasta. Mikko Kosonen ja Yves Doz kirjoittivat jo vuonna 2008 loistavan kirjan Nopea strategia, joka siis kertoo strategisesta ketteryydestä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa ei ole varaa olla haastamatta strategiaansa jatkuvasti. Yrityksiltä vaaditaan tänä päivänä herkkyyttä havaita muutoksia sekä ketteryyttä reagoida muutoksiin. John P. Ketter (muun muassa tunnetun Leading Change -kirjan kirjoittaja) kirjoitti strategisesta ketteryydestä tässä kuussa loistavan blogin HBR:n sivuilla. Hän kirjoittaa, että vanhat hierarkkiset mallit ja raskaat organisaatioprosessit eivät ole tätä päivää. Hän kehottaa yrityksiä arvioimaan strategiaansa ainakin kerran kahdessa vuodessa. Muussa tapauksessa asettaa itsensä riskiin. Mikä on strategian tulevaisuus? Tätä pohdin. Tarvitseeko kaikkea strategisoida? Mitä mieltä te olette?

Ennusteita

On taas se aika vuodesta, kun julkaistaan ennusteita seuraavalle/seuraaville vuosille. World Future Society julkaisi äskettäin otteen ennusteistaan sivuillaan.

Ennusteeseen pääset tästä. Lista on kiinnostava ja inspiroiva. Sinne ovat päässeet esimerkiksi:

  • Opiskelun ja oppimisympäristön tulevaisuus verkostoineen ja pelillisine elementteineen: pelimäisyys ja sosiaalisuus edistävät oppimista
  • Nanoteknologia & terveys: nanoteknologian avulla voidaan tulevaisuudessa esimerkiksi palauttaa sokealle näkökyky
  • Rakennusteknologia: tulevaisuudessa rakennukset pystyvät reagoimaan sään vaihteluita
  • Identiteetin murros – identiteetti niin kuin me sen olemme tottuneet ymmärtämään on tullut tiensä päähän. Tulevaisuudessa ihmiset luovat useita virtuaalisia identiteettejä
  • Jätesodat ovat mahdollisia tulveaisuudessa, jos ei keksitä uusia keinoja jätteen käsittelemiselle ja hyödyntämiselle
  • Ajan käsitys – työ- ja vapaa-ajan jako hämärtyy entisestään
  • Yhteisomistus, etenkin autojen tulee yleistymään
  • Pyörien käyttö räjähtä – pyöräilyturismi kasvaa. Fast Co.Existin sivuilla julkaistiin äskettäin mielenkiintoinen artikkeli aiheesta.
  • Keinoäly – tulevaisuudessa hakukoneet tietävät jo ennalta mitä kaipaat ja tarjoavat ratkaisuja
  • Ateismin nousu
  • Yllättävät strategiset liitot, esimerkiksi Saksan ja Venäjän välillä
  • Super-automaatio

Villeinä kortteina esitetään esimerkiksi:

  • Keinoäly korvaa ihmiset palveluissa
  • Ilmasto jäähty, uusi mini-jääkausi alkaa

Suosittelen vierailua sivustolla. Se sisältää paljon todella mielenkiintoisia tulevaisuuden kuvia. Näen, että osa ennusteista on hyvinkin mahdollisia toteutumaan.

Markkinointiviestinnän viikko 2011

Osallistuin jälleen Markkinointiviestinnän viikon tapahtumaan, joka valtasi Wanhan Sataman kahdeksi päiväksi. Yllättäen vietin eniten aikaa Trendi- ja Brändi –esityksiä kuunnellen. Mieleeni jäivät erityisesti Russ Lidstone Lontoon Euro RSCG:ltä sekä Alf Rehn yhdessä Satumaan Marko Edfeltin kanssa. Tänä vuonna sosiaalista mediaa ei enää niinkään kummasteltu numeroiden valossa, vaan yrityksiä kehotettiin olemaan avoimia uudelle ja muutokselle. Media muuttuu, kuluttajat muuttuvat, mutta se kannattaa nähdä positiviisena mahdollisuutena. Sillä ainoa asia on, joka on varma on se, että maailma ei ole valmis ja muutosvauhti on huikea.

Russ Lidstone, Euro RSCG:n Lontoon toimitusjohtaja puhui esityksessään Creating ideas worth spreading verkostotaloudesta ja siitä kuinka brändien on oltava keskusteluyhteydessä asiakkaidensa kanssa niin positiivisista kuin negatiivisistakin asioista. Reagointinopeus on ratkaisevan tärkeää. Kanavat asiakkaisiin täytyy olla auki, eikä asiakkailta saa yrittää piiloutua, jos jotain ikävää sattuu.

Lidstone painotti esityksessään myös brändien ihnimillisyyden vaadetta. Aihe, joka on tuttu monistakin blogipostauksistani. Brändin arvo määritetään Lidstonen mukaan sen tekojen kautta ja brändien on jatkuvasti peilattava ja arvioitava arvoaan ja olemassaolonsa tarkoitusta. Lidstonen esityksestä jäi myös mieleen Lontoon Euro RSCG:n tuore mainoskampanja, jossa Dulux -maali loi markkinointi 3.0 –hengen mukaan parempaa maailmaa ihmisille värien kautta. Kampanjassa levitettiin värien ilosanomaa. Maalaamalla maailmaan väriä ihmisillä on parempi olla. Ja tottahan se on, värit tekevät ihmeitä. Katso esimerkki tästä.

Alf Rehn ja Marko Edfelt, jotka puhuivat aiheesta Mainostoimisto 2020 puolestaan kehottivat tutkailemaan tulevaisuuden uhkakuvia ja kokeilemaan rohkeasti uusia tapoja olla olemassa ja markkinoida. Ja me kaikki kuulijat, jotka odotimme saavamme tietoa siitä, minkälainen on mainostoimisto vuonna 2020, saimme kuulla että ainoa asia, joka on varmaa tulevaisuuden mainostoimistosta on se, että kukaan ei tiedä minkälainen se on. Lopuksi Rehn kuitenkin esitti yleisön pyynnöstä villin kortin, jossa mainostoimistoissa työskentelisi sairaanhoitajan tyyppisiä ihmisiä, jotka imisivät ihmisten aivoista tietoa markkinoinnin polttoaineeksi. Minun korvaani tämä kuulostaa täysin mahdolliselta.

Kuulemissani esityksissä oli paljon mielenkiintoisia, ajatuksia herättäviä asioita. Datan rooli ja nimenomaan ihmisistä kerättävä tieto korostui monessa esityksessä. Tietojen kerääminen on ollut viimeisen viikon aikana paljon esillä myös Facebookin uudistusten myötä. Meistä kerätään jatkuvasti tietoa. Se mitä kaikkea tämä tieto mahdollistaa tulevaisuudessa on vielä arvailujen varassa.

Myös Googlen Ari Ojansivu painotti esityksessään datan roolia. Hän esitti, että data on uusi metsä ja bitti uusi paperi. Myös Dagmarin Tomi Härmä näkee, että tulevaisuudessa lukujen ymmärtäminen on yhä tärkeämpää. Oleellista on tietenkin osata mennä lukujen taakse. Alf Rehn puolestaan väläytti, että Excel on nuorempien sukupolvien Photoshop. Itse koen, että datalla ei tee mitään, jos ei sitä osaa tulkita. Nykyisin Fazerilla työskentelevä kauppatieteiden tohtori Heli Arantola kirjoitti kirjassaan Customer Insight, että datan määrä ei ole yritysten ongelma. Haaste on datan tulkinnassa ja asiakasoivallusten tekemisessä. Olen täysin samaa mieltä.

Muita asiota, jotka toistuivat esityksissä olivat:

  • Reagointinopeus ja Läsnäolo: Internet is open all the time. Joku on aina hereillä jossain päin maailmaa
  • Inhimillisyys: yritysten tulisi keskustella asiakkaidensa kanssa ja nimenomaan keskustella, ei tiedottaa
  • Rehellisyys: Asiakkaat saavat kyllä selville, jos heille valehdellaan
  • Mobiili: Kännyköiden ja etenkin älypuhelinten määrä kasvaa jatkuvasti. “Nokia is my telephone, iphone is my life enabling platform” -Professori Irene Ng, Cambridgen Yliopistolta Laurean Service Innovation and Design -seminaarissa 5/2011

Lähteinä: Russ Lidstone (Lontoon Euro RSCG), Alf Rehn, Marko Edfelt (Satumaa), Ari Ojansivu (Google), Tomi Härmä (Dagmar), Riku Vassinen (N2), Antti Isokangas (Nonparole Oy)

Minua ilahdutti suuresti myös Suomen mutoilutoimistojen tietoiskukabinetin lukuisat esitykset trenditiedon merkityksestä liiketoiminnassa. Oh yeah 🙂

Viimeisestä blogipostauksesta on vierähtänyt tovi. Blogini jäi tauolle, kun esikoistyttäreni putkahti maailmaan. Kirjoitustauko venähti aiottua pidemmäksi, kun tielleni osui este jos toinenkin. Viimeiset kuukaudet ovat menneet ihmetellessä pientä ihmistaimea. Olen myös saanut tutustua aivan uusiin tuotteisiin ja palveluihin vanhempana. Yksi mieluisimmista Finnkinon Vauvakino 🙂 Nyt olisi kuitenkin tarkoitus jatkaa aina yhtä mielenkiintoisten ilmiöiden parissa.

Kaikki trendit, joista olen aiemmin kirjoittanut ovat edelleen ajankohtaisia. Aloitetaanpa vaikka kollaamalla, mitä kuuluu trendeille, jotka listasin seuraamisen arvoisiksi:

Kieltokulttuuri:

Meillä on makeisvero!

Yhteiskäyttö:

City Car Club on uutisoinut asiakasmäärän myönteisestä kasvusta. Autotoday.fi kertoi syyskuussa 2010 Linea Konsultti Oy:n tutkimuksesta, jossa ennustettiin autojen yhteiskäytön kasvavan voimakkaasti vuoteen 2020 mennessä.

Springwise esitteli reaaliajassa toimivasta seattlelaisesta autokyytejä jakavasta palvelusta go520:sta.

Paikallisuus ja hyperpaikallisuus:

Paikallisuuden trendi jatkaa nousuaan. Luin taannoin Tekesin raportin The future of service business innovation, jossa yhdeksi palvelualaan merkittävästi vaikuttavaksi trendiksi oltiin listattu globalization with local relevance. Globalisoituneessa maailmassa voi teknologian ansiosta  valita paikallisuutensa, yhden tai useamman.

Trendwatchingin uusimmassa julkaisussa esiteltiin citysumerismi. Citysumerit ovat ylpeitä suurkaupunkilaisuudestaan ja käyttävät mielellään tuotteita, jotka vahvistavat heidän yhteenkuuluvuutta asuinalueeseensa. Kaupunkien omia tuotteita on tarjolla esimerkiksi hajuvesissä. Paikallisuutta tämäkin.

MyKonTiki on keväällä 2011 lanseerattava elämyksellinen yhteisöpalvelu, joka kannustaa meitä jokaista inspiroitumaan lähiympäristöstä löytyvistä erilaisista, uusista tai unohdetuista paikoista ja tapahtumista. Palvelu on tällä hetkellä beta-vaiheessa ja tekee avointa kehitystyötä yhdessä palvelun käyttäjien kanssa. Kuka tahansa voi liittyä mukaan pioneerikäyttäjäksi.

Myrkyttömyys:

Myrkyttömyyden saralla on kuhistu paljon. Elintarviketeollisuudessa pommi on jo räjähtänyt. Paljon siteeraamaltani Mats-Eric Nilssonsilta on tullut uusi kirja Aitoa ruokaa, joka sai paljon medianäkyvyyttä Suomessakin syksyllä. Lisäaineettomia tuotteita on lanseerattu yksi jos toinenkin. TV2:lta tuli maanantaina dokumentti Väärennettyä ruokaa. Löytyy Ylen Areenalta.

Tällä hetkellä tikitystä voi kuulla kosmetiikkateollisuuden puolelta. Kemikaalicocktailin ja Uuden Mustan Noora Shingler julkaisee huhtikuussa kirjan Marjoja ja Maskaraa, joka käsittelee kemikaalivapaata elämäntyyliä. Täytyy myöntää, että itsekin on tullut mietittyä viime aikoina kosmetiikkapurkkien ihmeellisiä ainesosia. Miksi deodoranteissa on alumiinia? That can’t be good.

Läpinäkyvyys:

Montakohan epäselvää vaalikampanjan rahoitusta uutisoitiin viime vuonna? Odotan läpinäkyvyyden trendin näkyvän vaalikampanjoissa. Olen ollut myös huomaavinani, että yritykset pyrkivät aiempaa enemmän dialogiin asiakkaiden kanssa.

Tutustu myös Dialogi-Uusi työ on täällä -hankkeeseen Facebookissa, työtaisteluun paremman työelämän puolesta. Dialogi on tutkimushanke, jota organisoi viestintätoimisto Ellun Kanat ja se toteutetaan yhteistyössä Aalto-yliopiston ja yhteistyöyritysten kanssa. Tarkoituksena on avata keskusteluyhteys opiskelijoiden ja yritysten välille.

Itsensä parantelu:

Kuinkakohan moni katsoi viime keskiviikona Maria-show:n, jossa miehen sukupuolielintä paksunnettiin? Genitaalien ulkonäkökirurgia on siis edelleen voimissaan. Tv-kanava Livillä alkaa maaliskuussa kotimainen realitysarja plastiikkakirurgiasta –Kauneusklinikka Tiina Jylhä.

Laajennettu todellisuus:

iPhone. Tarvitseeko enempää sanoa?

Bongasin World Lensin – reaaliaikaisen kääntäjän Trendcentralista.

Brändit kuin ihmiset:

Tutustu söpöön Salsa Designiin ja A-lehtien verkkokulkaisuun Lilyyn, joka kutsuu mukaan julkaisun tekemiseen uudella tavalla.

Lopuksi haluan jakaa muutaman mainion jutun, joihin olen törmännyt 🙂

Elämyksellisyys:

Niki Strbianin Vauvakuvaus

Upea valokuvaaja, joka ottaa valloittavia kuvia muun muassa vastasyntyneistä.

Realismi:

Project Mama

Palaan pian aiheena verkostotalous.

Promostylin trendiennuste kevät/kesä 2011

Osallistuin viime viikolla Trendealin järjestämään tilaisuuteen, jossa esiteltiin Promostylin trendejä keväälle ja kesälle 2011. Tässä blogipostissa saadaan siis välähdyksiä keväästä ja kesästä 2011 ja pureudutaan Trendealin ja Promostylin kautta trendeihin erikoistuneiden yritysten toimintaan.

Promostyl on yksi maailman johtavista trendeihin, designiin ja muodin tutkimukseen erikoistuneista yrityksistä. Se on perustettu yli 40 vuotta sitten. Trendeal Oy on toiminut Promostyl’in Suomen agentuurina jo 80- luvun loppupuolelta. Promostyl julkaisee 15 trendiennustekirjaa sesongeittain, eli yhteensä 30 kirjaa vuosittain. Yksi kirjoista on aina yleiskatsaus kauteen. Yleiskatsauksessa tulevaisuutta hahmotetaan neljän erilaisen teeman kautta. Teemoja havainnollistetaan runsailla esimerkeillä, väreillä ja jopa materiaaleilla. Muut sesongin ennustekirjat pureutuvat neljän teeman mukaisesti syvemmälle tiettyihin toimialoihin,  muuan muassa  naisten, miesten ja lasten muotiin, designiin ja kosmetiikkaan. Sesonkien väreistä ja kankaista löytyy myös omat kirjat. Trendeal esitteli eilen Promostylin kevättä ja kesää 2011, talvisesongista 2011/ 12 ovat jo ilmestyneet ensimmäiset kirjat.  Tällä hetkellä Promostyl työstää jo sesonkia 2012.

Minulla oli tilaisuus haastatella Trendealin Veera Kanervaa ja keskustelimme muun muassa Promostylistä ja alan yritysten roolista sekä suomalaisten yritysten suhtautumisesta trenditietoon.

“Suomessa hyvin monenlaiset yritykset ymmärtävät tulevaisuuteen kohdistuvat tiedon tärkeyden ja osaavat hyödyntää tietoa toiminnassaan”, kertoi Veera Kanerva kokemuksistaan.

Vaikka tulevaisuuteen kohdistuvaa tietoa pidetään tärkeänä, myös ennakkoluuloja on. Trendi-sana ei aina anna oikeutta, kun puhutaan ennustamisesta. “Sanaan trendi liittyy jotenkin vähän negatiivinen kaiku ja sen kuvitellaan usein liittyvän ainoastaan pukeutumiseen. Trendin katsotaan myös olevan vain jotain nopeasti ohimenevää ja pintapuolista. Näinhän ei tietystikään ole, vaan parempi sana olisikin ehkä suuntaus tai virtaus. Nämä suuntaukset vaikuttavat ihan kaikkeen ympärillämme ja ne tavallaan vaan muuttavat suuntaansa sesongista toiseen. Nämä syvemmät virtaukset eivät siis ole mitään ohimenevää ja vain muotiin vaikuttavaa, pukeutumisessa vaan vaihtelut näkyvät niin selvästi ja nopeasti kun sesongit vaikuttavat niihin niin konkreettisesti”, pohti Veera Kanerva.

“Trendeistä on hyötyä ihan kaikilla aloilla, nykypäivän ihminen tekee osto-/ kulutuspäätöksensä henkilökohtaisista lähtökohdistaan ja se koskee ihan kaikkea hänen ympärillään. Kuluttajat saavat myös nykyään todella nopeasti ja laajasti informaatiota ympäri maailmaa asioista, jotka heitä kiinnostavat ja kaikenlaiset virtaukset liikkuvat kansainvälisesti paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Siitä syystä yritysten on tiedettävä, mitä ympärillä tulee tapahtumaan ja mitkä asiat vaikuttavat kuluttajien käyttäytymiseen tietyn viiveen kuluttua. Vain niin yritykset pystyvät vastaamaan ajoissa kuluttajien tarpeisiin. Promostyl tarjoaa työkaluja, joiden avulla yritykset osaavat tuottaa oikeanlaisia tuotteita ja palveluja, oikeaan aikaan, oikealle kohderyhmälle. Pyritään siis ennakoimaan suurten massojen mielenkiinnon kohteita ja hyödyntämään tätä tietoa kaupallisesti. Promostyl on vain yksi vaihtoehto tämän tiedon saavuttamiseksi, kilpailuahan tietysti on maailmanlaajuisesti todella paljon”, kertoi Veera. Myös Suomessa on edustettuna kansainvälisiä kilpailijoita.

“Ja vaikka tietoa on saatavilla nopean ja vapaan tiedonvälityksen myötä, harvalla yrityksellä on varaa siihen, että heidän työntekijänsä kiertelevät maailmaa tai surffailevat työkseen netissä etsimässä tietoa uusista asioista ja ilmiöistä ja sen jälkeen pyrkivät tulkitsemaan niiden vaikutuksia heidän yrityksensä toimintaan”, lisäsi Veera vielä lopuksi.

Kurkataan lyhyesti Promostylin kesän ja kevään 2011 neljää teemaa, jotka  ovat nimeltään Patch Work, Archeo Lab, Alter Naivé ja Transform.

Patch Work

Patch Work on teema, joka keskittyy luonnollisuuteen ja aitouteen. Se on vastaisku virtuaalisuudelle. Virtuaalisuuden keskellä etsitään aitoja, oikeita asioita. Käsityöläishenki nousee uuteen arvoon. Lasitaide ja keramiikka tekevät paluun. Teeman muutosvoimana on eettinen omatunto. Eettinen, edullinen ja ilmainen nousevat perusbisnesmallien rinnalle. Tuotteissa korostuu ekologinen ajattelu ja puhdas tulevaisuus. Muita teemassa korostuvia asioita ovat kollektiviisuus, vuoropuhelu, luovuus, hauskuus, lapsenomaisuus, kunnioitus ja läpinäkyvyys.

Archeo Lab

Archeo Lab teema ammentaa menneisyydestä, arkeologiasta ja sekoittaa sitä futurismiin. Myös tässä teemassa korostuu ekologisuus ja ihmisen suhde luontoon. Tulevaisuuteen katsovat insinöörit pyrkivät käyttämään vanhoja, luonnollisia materiaaleja jättämättä hiilijalanjälkeä. Aurinko, kuu ja arkeologiset kaivaukset toimivat tämän teeman inspiraationa. Tuotteet, jotka näyttävät käytetyiltä ja ajan haalistamilta kiinnostavat. Materiaalit ovat yksinkertaisesti työstettyjä ja rustiikkisia.

Alter Naivé

Teema saa vaikutteensa teini-ikäisten nuorten maailmasta, jossa tehdään asioita nojaamatta rahaan.  Aikuisten maailma koetaan liian raskaana. Teemassa korostuvat vastakohdat synkkyys ja suloisuus, hyvä ja paha, vaalea ja tumma. Konsepteissa nähdään yksityisiä pieniä maailmoja, herkkyyttä ja viattomuutta. Unisex-tuotteet tekevät paluun. Toisaalta nähdään myös maalaisromantiikkaa. Myös tässä teemassa on käsityöläishenkeä ja itse tehtyä.

Transform

Teeman voisi tiivistää sanaan laboratorioestetiikka. Teemassa kokeillaan, muunnellaan ja yhdistellään. Epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä ei piiloteta vaan korostetaan. Inspiraatiota on haettu tieteestä. Tuotteissa korostuu monikerroksisuus ja monikäyttöisyys. Vakiintuneita muotoja pyritään rikkomaan ja tuomaan esiin uudella tavalla. Teemassa pyritään myös ammentamaan positiivisella tavalla inspiraatiota asioista, joita ei välttämättä yleensä koeta kauniina, kuten kasvaimista ja mutaatioista. Kankaissa korostuu synteettiset materiaalit. Luonnon materiaaleihin on yhdistetty teknisiä ominaisuuksia.

Casual high-end dining

sammppis

Viimeaikaisessa uutisoinnissa on vilahdellut huonoja ennusteita horeca-toimialalle ja etenkin fine dining-ravintoloille. Fine dining-ravintolat kuuluvat siihen epäonnekkaaseen ryhmään, joka kärsii talouden tilanteesta ensimmäisten joukossa. Niiden tuloista merkittävän osan muodostavat yritysasiakkaat, jotka ovat joutuneet talouden syöksykierteen ikeessä karsimaan edustuskulujaan. Taloussanomien sivuilla kerrottiin kesäkuun alussa, että ruokapalveluiden kysyntä laski tammi–maaliskuussa kymmenen prosenttia, eivätkä luvut ole siitä tainneet lähteä nousukiitoon.

Lamasta huolimatta uusia ravintoloita on avattu niin Suomessa kuin muualla maailmalla. Mutta minkälaiset ravintolakonseptit pärjäävät taantuman kurimuksessa?

Time-lehdessä oli taannoin mielenkiintoinen artikkeli ravintoloista, jotka ovat synkästä tilanteesta huolimatta keränneet asiakkaita jonoksi asti. Kaikki ylimääräinen karsitaan nyt pois. Fine dining, sellaisena kuin se on kuluneet vuodet tunnettu, ei ole enää kiinnostavaa. Kaksi tarjoilijaa yhtä asiakasta kohti oli kieltämättä hivelevää nousukaudella, mutta nyt se tuntuu melkein kiusalliselta.

Juju on keskittyminen olennaiseen, eli ruokaan. Tämä tarkoittaa raaka-aineita, ruuan laatua ja makua. Trendi kulkee nimellä casual high end dining. Riisutuissa versioissa ei ole hovimestaria, pöytähopeita tai tuoreita kukkia. Musiikkina saattaa soida Slayer ravintolan työntekijän iPodista. Joissain ravintoloissa on menty jopa niin pitkälle, ettei salin puolella ole edes tarjoilijoita, vaan kokit kantavat annokset pöytiin. Tämä näyttää vetoavan ihmisiin. Usein uusissa ravintolakonsepteissa vannotaan myös luomun ja lähiruuan nimeen.

Trendiin uskoo myös Sang Yoon, joka luotsaa Fathers Office-ravintolaa Los Angelesissa. Yoonin mukaan fine dining-kulttuurin hienosti puettuine tarjoilijoineen ja hovimestareineen on muuntauduttava talouden tilanteeseen ja uusien asiakassukupolvien tarpeisiin. Lama-aikana ihmiset joutuvat miettimään rahan käyttöään tarkasti. Lisäksi tuore asiakassukupolvi kaipaa ravintolakulttuurilta joustavuutta ja mutkattomuutta. Fine diningiin liittyvän salamyhkäisyyden ja  pönötyksen sijaan halutaan rentoa ilmapiiriä. Ulkona syömisestä halutaan usein päättää spontaanisti, ja juuri siksi Yoonin ravintoloihin ei oteta pöytävarauksia.

Esikuvana uudenlaiselle fine dining-kulttuurille on ollut ranskalaisen maailmankuulun Joël Robuchonin L’atelier-ravintola, joka avattiin Pariisissa vuonna 2003. Asiakkaille tarjottiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus nauttia fine dining illallinen baarijakkaroilla istuen, avoimen keittiön ympärillä. Mutkattomuus ja läpinäkyvyys vetosivat asiakkaisiin. Ruoasta nauttivat pystyivät seuraamaan, mitä keittiössä tapahtuu. Valittu hintataso varmisti, että mahdollisimman monella oli varaa vierailla ravintolassa. Konseptiin yhdistettiin myös ripeys. L’atelierissa syöminen on mahdollista huomattavasti nopeammin kuin tyypillisessä seremoniallisuuteen lipsahtavassa fine dining-ravintolassa. Ruokailun jälkeen asiakkailla on halutessaan vielä hyvin aikaa lähteä illan viettoon.

Kaikissa uusissa casual high end-ravintoloissa toistuvat tietyt asiat. Ne ovat mutkattomuus, konstailemattomuus, rehellisyys ja hyvä hinta-laatu-suhde. Kaikkinensa kehitys on mennyt mielestäni oikeaan suuntaan. Vihdoinkin keskitytään olennaiseen, eli ruokaan. I like.

Mielenkiintoista:

Momofuku

Schwa Restaurant

Skilletstreetfood

Luomo

Ravintola Aito