tulevaisuus

Onko inhimillisempi työelämä vaihtoehto?

jordan-whitfield-112404

Tällä kertaa fokus on työntekijäkokemuksessa. Sain ilon ja kunnian olla viime viikon perjantaina Radio Suomen Ajantasa –ohjelmassa vieraana keskustelemassa työn tulevaisuudesta – tai jos ihan tarkkoja ollaan niin yhdestä mahdollisesta tulevaisuudesta, inhimillisestä sellaisesta. Enempiä vaihtoehtoja emme kerenneet läpikäymään. Tulevaisuuksia on monia vaihtoehtoisia. Vierailu innoitti minut kirjoittamaan keskustelemistamme asioista.

Viime aikoina otsikot työelämästä ovat olleet paikoin kielteisiä: robotisaatio ja automatisaatio vie työpaikat. Ihmisestä tulee tarpeeton. Aivoja jonkun verran ymmärtävänä, tiedän että em. viestintä ei varsinaisesti saa aikaan innostunutta pohdintaa tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista. Päinvastoin se on varma keino saada aikaan hylkimisreaktio ja jähmettyminen. Aktiivinen toimija muuttuu passiiviseksi.

Uskon, että teknologian kehitys tulee muuttamaan työn tekemistä, mutta tekeekö se ihmisestä tarpeettoman – siihen en usko. Valmistautuessamme muutoksiin työn tekemisen tavoissa toivoisin, että voisimme lähestyä asiaa uteliaasti: entä jos tekoäly on mahdollisuus? Löytöretkeilijän asenne avaa mielemme vaihtoehdoille, siinä missä kielteinen ja pelottava viestinä tekee ajattelustamme kapeampaa ja sulkee mielemme vaihtoehdoilta. Jäljelle jää joko tai, vaikka itse asiassa voisimme tunnistaa useita sekä että -vaihtoehtoja.

Työelämän uutta suuntaa tutkimassa

Ajantasassa toimittaja Kati Lahtinen kysyi minulta ensimmäisenä kysymyksenä mitä hyvää näen tällä hetkellä työelämässä. Näen paljon hyvää. Näen humanismin aallon, joka kyseenalaistaa vanhoja tekemisen malleja. Näen kokeiluja, näen yritteliäisyyttä, näen sisäisesti motivoituneita ihmisiä. Näen uudenlaisia alustoja ja yhteenliittymiä.

Olen tutkinut työn tulevaisuutta aktiivisesti vuodesta 2010 lähtien. Intohimoni työelämän parantamiseen on kuljettanut minua erilaisiin paikkoihin, kohtaamisiin ja toimintaan. Olin edelläkävijänä perustamassa yritystä, jonka missio oli tehdä onnellisempi työelämä Suomeen. Sinä aikana sain tehdä töitä globaalistikin maailman huippujen tutkijoiden ja yritysten kanssa.

Toimme silloisten kollegoideni kanssa Suomeen Happiness at Work –tutkimuksen ja saimme Delivering Happiness –kirjan käännettyä suomen kielelle. Ammennan edelleen onnellisuustieteistä ja positiivisesta psykologiasta niin työntekijä- kuin asiakaskokemuksenkin kehittämiseen.

Ihminen keskiöön

Vaikka moni asia onkin muuttumassa, ihminen pysyy silti keskiössä. Tilastojen mukaan määrämme ei ole vähenemässä (ellemme tuhoa planeettaamme). Tulevaisuuskestävyyden näkökulmasta ihmisen ymmärtäminen nousee olennaiseksi.

Tiedämme ihmisestä (biologiasta ja käyttäytymisestä) aiempaa enemmän. Meillä on tänä päivänä ymmärrystä työkyvylle ja innovaatioille olennaisista motivoitumisen, psykologisen turvan ja  laadukkaan vuorovaikutuksen edellytyksistä. Tätä tietoa pitäisi uskaltaa viedä käytäntöön. Teollisen paradigman mallit, joissa ihminen nähdään osana koneistoa = resurssina (human resource) eivät enää valtaosin toimi.

Tutkimuksen lisäksi alkaa olla paljon myös hienoja käytännön esimerkkejä. On sääli, että huono johtaminen passivoi ihmisiä tai aikaansaa suljetun tilan, jossa ei pääse kukoistamaan. Johtaminen tulisi nähdä ennen kaikkea palveluna. Kun yksilöt kukoistavat, yhteisöt kukoistavat.

Itseohjautuvuusteoria, joka tukee sisäistä motivaatiota, on hyvä perusta lähteä rakentamaan tulevaisuuskestävää liiketoimintaa ja hyvää työntekijä- ja asiakaskokemusta. Sen pohjana ovat universaalit psykologiset perustarpeet: pärjääminen, itsehallinta, yhteenliittyminen (ja hyväntekeminen = inspiroiva ja merkityksellinen tarkoitus).

Tunteiden merkitys

Tunteita ja järkeä ei voi erottaa. Osaa itsestään ei voi jättää naulakkoon töihin saapuessaan. Meillä on tarve tulla kuulluiksi ja nähdyiksi ihmisinä. Jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia. Kiinnitetään katse siihen.

Työhyvinvointi/työntekijäkokemus näkyy viivan alla: asiakaskokemuksessa, innovaatioissa, vähempinä sairauspoissaoloina jne. Oikeastaan työntekijäkokemusta ja asiakaskokemusta ei voida edes erottaa toisistaan. Arvo luodaan yhdessä. Jokainen meistä tietää, miltä tuntuu olla arvostettu ja luotettu työyhteisön jäsen ja mitä epäluottamus ja jatkuva arvostelun kohteena oleminen aikaansaavat.

Vaikka nostan esiin työhyvinvoinnin ja työntekijäkokemuksen, se ei tarkoita, että koko ajan tulisi olla kivaa. Se tarkoittaa, että luodaan puitteet, jossa jokainen voi kukoistaa ja jossa on turvallista olla haavoittuvainen ja myös epäonnistua. Ihmisellä on valtava kirjo tunteita ja tunteilla on ihmisyydessä tärkeä tehtävä. Vitutus voi olla voimavara/tuotannontekijä, kuten kollegani Pauli Komonen on sanonut.

Jatkuva kielteinen ilmapiiri ei kuitenkaan ole hedelmällinen maaperä ja se vie valtavasti energiaa. Yksi inspiraationi lähde Susan David kirjoittaa, että emotionaalinen ketteryys on keskeinen ihmisen hyvinvointia lisäävä tekijä. Organisaatioissa tulisi siis kiinnittää huomiota myös tunnelmaan ja tunnetaitoihin. Tunnelma antaa tärkeää tietoa organisaation nykytilasta. Nämä ovat tärkeitä myös asiakaskokemuksen kannalta. Tunteet tarttuvat.

Uskallusta kokeilla

Uskon, että inhimillisempi työelämä on paitsi vaihtoehto, myös kannattava sellainen. Toivon, että yrityksissä ja organisaatioissa uskallettaisiin laajemminkin kokeilla uudenlaisia johtamisen malleja ja nähdä ihminen ihmisenä – ei koneen jatkona.

Olennaista on ymmärtää, että kaikista iltapäivälehtien kauhu-uutisista huolimatta enemmistö ihmisistä pyrkii luonnostaan hyvään. Uskotaan siihen ja luotetaan ihmiseen. Ei meillä muutakaan vaihtoehtoa ole.

 

ps. Ja mitä siihen tekoälyyn tulee, globaalisti mitattuna meillä pitäisi olla hyvät edellytykset sen hyödyntämiseen, mutta tutkimukset kertovat, että emme juurikaan ymmärrä mitä tekoäly on. Pitäisikö tälle asialle tehdä jotain?

Kirjoittaja on tulevaisuusmuotoilija ja ratkaisukeskeinen coach, joka auttaa yrityksia ja organisaatioita tulevaisuuskestävyydessä ja ihmiskeskeisyydessä.

#työntulevaisuus #Työhyvinvointi #työntekijäkokemus #asiakaskokemus

Kuva: Jordan Whitfield

Advertisements

Muutosta johdetaan yhdessä

Osallistuin tällä viikolla Hard Talk Festivaaliin Porissa. Hard Talk Festivaalin päätarkoituksena on ruokkia ihmisten ajattelua ja antaa rakennusaineita Suomen uudelle suunnalle. Tapahtumassa puhuivat mm. Timo Harakka, aiheenaan talouden tiet, Etlan Jyrki Ali-Yrkkö, aiheenaan Globalisaatio ja arvon muodostuminen, Digitalisti Ville Tolvanen, aiheenaan Ihmisten internet sekä Ilkka Halava.

Minä sain ilon ja kunnian olla puhumassa arvon muodostumisesta asiakaskokemuksessa ja asiakaskokemuksen  yhteiskehittämisestä palvelumuotoilun menetelmin. Arvon luonnissa on tapahtunut paradigman muutos. Kaikki vaihdanta voidaan nähdä palveluna. Magia tapahtuu vuorovaikutuksessa. Fokus siirtyy yksilön kokemukseen ja tunteisiin sekä arvoverkostoon. Muotoilussa tehdään ihmisten kanssa, ei ihmisille. Kun alusta asti huomioidaan relevantit toimijat, pystytään yhteiskehittämään parempia ja toimivampia ihmisten tarpeet huomioivia kokonaisuuksia. Puhuin sekä asiakkaiden että työntekijöiden roolista kokonaisuudessa. Olen aiemmin kirjoittanut työntekijäkokemuksesta täällä ja asiakaskokemuksen ytimestä, eli tunteista täällä.

Ensimmäisen päivän puheenvuorot käsittelivät arvon muodostusta nyt ja tulevaisuudessa ja toisen päivän esitykset keskittyivät organisaatioiden moderniin tapoihin toimia ja toteuttaa arvon muodostusta. Puheissa korostuivat yhteiskehittäminen, kokeilut, luottamus, avoimuus ja arvostus. Keskiössä oli asiakkaiden ja työntekijöiden motivointi sekä arvon muodostuksen mahdollistavat rakenteet.

Minkälaisia rakennusaineita puheenvuoroissa ehdotettiin? Enemmän yhdessä tekemistä ja asiakaskeskeisyyttä, enemmän ketteryyttä lisäämällä kokeiluja ja rakentamalla kokeiluihin kannustavia kulttuureita, mahdollisuutta itseohjautumiselle ja itsensä johtamiselle purkamalla raskaita hierarkioita, ihmisten vahvuuksien ja intohimojen vahvistamista, luottamuksesta ohjautumista sekä merkityksellistä tekemistä ja visioita. Timo Harakka esitti olennaisen kysymyksen:  Voisiko olla niin, että rakenteissa on vikaa, jos ei pystytä kaupallistamaan ihmisten vahvuuksia ja intohimoja?
Muutosta johdetaan yhdessä, eiköhän ruveta hommiin. Meillä on osaamista ja välineitä.
Linda Saukko-Rauta vastasi tapahtuman esitysten visuaalisesta taltioinnista. Alla minun esitys. Täältä löytyy loput esitykset.

Emotionaaliset markkinat ja tunteiden merkitys – Miksi?


Tunteet, inhimillisyys, empatia, myötätunto – sanoja, jotka vilisevät ainakin omassa uutisvirrassani tätä nykyä. Mistä tässä oikein on kyse? Mitä tekemistä näillä on liiketoiminnan kanssa? Pyrin omalta osaltani yhdistämään joitain palapelin paloja tässä kirjoituksessa.

Tunneälystä  kirjoitetaan kirjoja ja sen avulla luvataan saavutettavan kilpailuetua. Mika Aaltonen ja Rolf Jensen ennakoivat kirjassaan Mr and Mrs Future (2012)  emotionaalisten markkinoiden nousua. Suomessa myötätunnon voiman tutkijat saivat miljoonarahoituksen Tekesiltä. Tunteet ovat kuuma peruna. Tunteiden tiedetään ohjaavan päätöksentekoa, joten ne kiinnostavat liiketoiminnan kehittäjiä ja markkinointi-ihmisiä. Järjellä on paikkansa, se perustelee päätöksiä jälkikäteen. Pikainen peilaus omaan elämään ja voin nyökytellä.

Tiede -lehden viimeisimmässä numerossa kirjoitettiin tuoreesta Pnas -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että tunteet leviävät kuin väärä raha kaveriverkostossa. Tämä pätee niin ihmisten väliseen kuin tekniikan välittämään vuorovaikutukseen. Tiedättehän, miten jo yhden pahanilmanlinnun tulo tilaan saastuttaa ilmapiirin hetkessä. Väärinymmärrykset digitaalisessa vuorovaikutuksessa ovat vieläkin herkemmässä. Tähän onkin nyt tarjolla ratkaisuja: Tonecheck analysoi tunnesävyt sähköposteissa ja  SentiStrength on digitaalisen sisällön tunnepuntari.

Harvard Business Reviewssa  oli 28.4.2015 kirjoitus:  How Emotional Intelligence Became a Key Leadership Skill. Artikkelissa kerrotaan, että parhaita johtajia yhdistää poikkeuksellisen korkea tunneäly. Tunneäly määritetään artikkelissa näin: “emotional intelligence is the ability to accurately perceive your own and others’ emotions; to understand the signals that emotions send about relationships; and to manage your own and others’ emotions. It doesn’t necessarily include the qualities (like optimism, initiative, and self-confidence) that some popular definitions ascribe to it.”

Daniel Goleman on listannut 5 tunneälyn avaintekijää. (Voit lukea täältä lisää.) Nämä ovat tietoisuus itsestä, itsesäätely, intohimo työtään kohtaan (motivaatio), empatia toisia kohtaan sekä sosiaaliset taidot kuten verkostojen rakentaminen. Tunneälyllä ja tunneilmaston johtamisella voidaan siis saada parempaa tulosta. Emotiontracker on  johdon ja työntekijöiden työkalu, jonka avulla yksilöt pystyvät seuraamaan omaa tunneilmastoa. Useat tutkimukset kertovat, että positiivinen tunneilmasto johtaa parempaan tulokseen. Ja tarttuvathan tunteet myös palvelutilanteessa työntekijöiltä asiakkaisiin ja toisin päin. Näyttäisikin siltä, että valmentajat työllistävät itseään tätä nykyä enenevissä määrin omien tunteiden tunnistamisessa ja hallinnassa.

Palvelumuotoilijoiden tehtävänä on muun muassa tehdä palvelukokemuksesta sujuva keskittymällä asiakkaille erityisesti merkityksellisiin hetkiin sekä selkiyttää asiakkaan roolia ja täten aikaansaamaan positiivisia kokemuksia ja siis tunteita. Puhutaan tunnejäljistä. Muistamme ne asiat, jotka ovat herättäneet meissä vahvoja tunteita. Tunteiden merkitystä liiketoiminnalle ei voi kiistää. Meillä on tapana jakaa kokemuksia, huonoja herkemmin kuin hyviä.

Entä miten tunteet liittyvät systeemiajatteluun? Tieteelliset tutkimukset tietävät kertoa, että positiiviset tunteet tekevät monella tasolla hyvää niin yksilölle, yrityksille kuin yhteiskunnallekin, myötätunnosta puhumattakaan. Emotion Academyn sivuilla sanotaan, että organisaation tunneilmasto vaikuttaa esimerkiksi asiakaskohtaamisissa, suorituskyvyssä ja sosiaalisessa yhteistyössä.  Vaikutukset ulottuvat siis laajalti. Välinpitämättömydellä on tuhoisat ja kauaskantoiset seuraukset. Systeemiajattelija Kathia C. Laszlo kirjoittaa systeemisestä herkkyydestä ja että meidän tulisi myös systeemiajattelussa keskittyä enemmän systeemien tunteisiin. Peter Senge, arvostettu systeemiajattelun konkari sanoi Otaniemessä marraskuussa: “Everything will start with an emotional blow. We are loving systems intelligent species. We just have to rediscover our love for the natural word.”

Kathia kysyi lukijoiltaan: “What kind of economic system, educational system, health care system, food production system, or political system works in accordance to life-sustaining principles?  Suomennettuna: Mikä talouden, koulutuksen, terveydenhuollon, ruoan tuotannon tai poliittinen systeemi kunnioittaa kestävää kehitystä? Ja vastasi: Ne, jotka meidän tulee muotoilla. Olen samaa mieltä.

Kirjoitin muutama vuosi sitten jaetun arvon mallista. Tämä on suoraa jatkumoa sille: “Jaetun arvon mallissa osakkeenomistajien lisäksi ympäröivä yhteiskunta hyötyy sekä välillisesti että välittömästi yrityksen menestyksestä. Yritysten tulisi aktiivisesti investoida yhteiskuntaan, ei vain pyrkiä hyötymään sen tarjoamista resursseista.” Inhimillisyyden puolesta puhuu myös Nobelin palkinnon taloustieteissä saanut Daniel Kahneman: “Economics is the study of human economic behaviour. We have placed too much emphasis on the economic and not enough to the human.” (lainaus kirjasta ‘Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us’, Daniel Pink)

Meidän tulisi myötätunnon  ja kestävän kehityksen nimissä pohtia minkälaista jaettua arvoa ja minkälaisia tunteita voisimme luoda ympäröivälle yhteiskunnalle siten, että kaikki osapuolet voittavat?  Emotionaalisilla markkinoilla ja empatian aikakaudella palvelumuotoilusta löytyy apua, sillä ihmisen kokemuksen merkityksen ja arvon muodostuksen ymmärtäminen, mahdollistaminen ja yhteiskehittäminen ovat palvelumuotoilun lähtökohtia. Tulevaisuudessa suurinta voittoa tekevät yritykset, jotka ovat ymmärtäneet sijoittaa ihmisen keskiöön.

Muotoilua #3: Tulevaisuusmuotoilu –voiko muotoiluajattelulla pelastaa mailman?

Voiko muotoiluajattelulla pelastaa mailman?

Olen kirjoittanut muotoilusta tähän blogiin paljon. Se johtuu siitä, että se vaikuttaa olennaisesti ajatteluuni samoin kuin palvelulogiika (service-dominant logic) koulutustaustani vuoksi. Kirjoitin keväällä palvelumuotoilusta kaksi postia ja uhosin kirjoittavani vielä kolmannenkin. Kun kaiken voi nähdä palveluna, myös ennakointi yrityksissä on palvelua, jota voi muotoilla. Kun ennakointitoimintoja muotoillaan, lähdetään ensin kartoittamaan yrityksen tapaa toimia ja muotoillaan sinne yhdessä työntekijöiden/asianomaisten kanssa sopiva malli ja työkalut palvelemaan tavoitteita. Lähtökohtana organisaation tarpeet ja käytänteet. One size hardly ever fits all.

Muotoilulla on paljon annettavaa myös ennakoinnille. Muotoilun visualisoivalla, kokeilevalla ja ketterällä toimintatavalla trendeistä ja heikoista signaaleista voidaan tehdä hyvin varhaisessa vaiheessa näkyviä tulevaisuuksien mallinnuksia. Samalla tavalla kuin asiakasymmärryksen näkyväksi tekeminen luo yhteistä ymmärrystä asiakkaiden maailmasta ja tarpeista, tulevaisuuksien näkyväksi tekeminen prototyyppien avulla luo yhteistä ymmärrystä tulevaisuuden mahdollisuuksista. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, vaan hyvin olennaisena on ihmisten tuominen ennakoinnin ytimeen. Ihminen voidaan tuoda keskiöön myös ennakoinnissa palvelumotoilun empaattisten ja osallistavien keinojen avulla. Esimerkiksi tulevaisuuksien palvelumallit voidaan viedä oikeaan kontekstiin ihmisten luo testattavaksi ja/tai jatkokehitettäväksi.

Tätä olen tutkinut, kehittänyt ja tehnyt kollegani Anu Nousiaisen kanssa. Aiheeseen voit tutustua lisää täältä:

http://www.customers.world/placing-people-at-the-center-of-futures-design.html

http://www.slideshare.net/minnakoskelo7

Ja täältä pian lisää, kun kauan odottamani kirja The Handbook of Service Innovation, jossa olen kirjoittanut yhdessä kollegoideni Anu Nousiaisen ja Katri Ojasalon kanssa palvelulogiikan, muotoiluajattelun ja ennakoinnin yhdistämisestä, ilmestyy.

Vaahtoan muotoilusta, mutta voiko muotoiluajattelulla pelastaa mailman? Lisäisin reseptiin myös palvelulogiikkaa ja ennakointia sekä palon tehdä hyvää ja luoda jaettua ja kestävää arvoa yhdessä. Oikeissa käsissä näiden tarjoamilla systemaattisilla ja analyytisilla metodeilla pystytään saamaan ihmeitä aikaan.

Mennyttä, tulevaa ja muotoilua

Perustin tämän blogin kolmisen vuotta sitten kolmesta syystä: 1) Ilmiöt ovat intohimoni. Olen utelias ja seuraan jatkuvasi, mihin maailma on menossa. Osittain kiinnostus on ammatillinen. Olen toiminut 10 vuotta brändien ja markkinoinnin parissa ja sen alan asiantuntijana täytyy olla käsitys muutoksen ajureista. 2) Verkossa ei ollut ilmiöihin keskittyvää analyyttista suomenkielistä blogia. Tai ainakaan minä en löytänyt sellaista. 3) Halusin blogin avulla herättää keskustelua havaitsemistani trendeistä ja tutustua samankaltaisiin ihmisiin. Nämä 3 syytä ovat edelleenkin ajankohtaisia. Otan mielelläni vastaan linkkejä trendejä kartoittavista ja analysoivista blogeista. Osan tavoitteista olen saavuttanut, osaa en.

Olen tutustunut blogini kautta uusiin ihmisiin. Joten sen tavoitteen olen saavuttanut. Siitä paras esimerkki on viime keväänä tämän blogin kautta minuun yhteyttä ottanut 15/30:n trendiasiantuntija Pauli Komonen. Sähköpostiviestittely johti meidät tapaamaan ja perustimme Futures Specialists Helsinki-verkoston, joka on vapaamuotoinen verkosto tulevaisuus- ja trendialan ihmisille. Verkoston lähtökohta on ammatillinen: se toimii keskustelufoorumina niille, jotka työskentelevät tulevaisuuksien tutkimuksen, trendien havainnoinnin, strategisen ennakoinnin ja vastaavien teemojen parissa. Tapaamme tällä hetkellä kerran kahdessa kuukaudessa.

Ennen kuin huomasimmekaan, olimme Futures Specialists Helsingin nimissä järjestämässä tulevaisuuseksperteille,
trenditutkijoille, innovaattoreille ja strategisille suunnittelijoille LaFutura nimistä tapahtumaa Helsinkiin yhteistyössä saksalaisen Trendonen kanssa. Tapahtuma järjestetiin Helsingissä, Päivälehden Museossa 9.11. Kiitos vielä kaikille järjestäjille, osallistujille, sponsoroijille ja loistaville puhujille. LaFutura on järjestetty aiemmin kaksi kertaa. Viime vuonna tapahtuma oli rinnakkaisesti Berliinissä ja New Yorkissa. Tapahtuman teema oli Bileiden jälkeen – selviytymisstrategioita uudessa Euroopassa.  Valtavien makrotason muutosten myötä Euroopasta tulee yhä ennakoimattomampi. Kartoitimme uuden toimintaympäristön keskeiset ongelmat, esteet ja mahdollisuudet neljän teemakokonaisuuden kautta. Teemoja olivat  hyperlokaalit taloudet, uudet ravintoekosysteemit, uudet kansalaisaktiivisuuden mallit sekä uudenlainen avoin kollaboraatio. Lyhyet kuvaukset teemoista löytyy täältä. Lisäksi pohdimme metodeja ja kokeilimme, miten muotoiluajattelua (design thinking) hyödyntäen voimme työstää trendejä. Tapahtuma oli menestys. Noin 70 alan asiantuntijan kanssa työskentelimme koko päivän teemojen ympärillä. Teemme parhaillaan yhteenvetoa tapahtumasta, joten siitä lisää vielä ennen vuoden vaihdetta.

Minä ja kollegani Anu K. Nousiainen vastasimme metodologisesta puolesta. Tästä päästäänkin kiinni mutamaan muuhun syyhyn, jonka takia kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Olen täydentänyt opintojani Service Innovation and Design Master’s Degree ohjelmassa Laureassa viimeiset kaksi vuotta. Opinnot ovat loppusuoralla. Olemme yhdessä Anun kanssa tutkineet miten muotoiluajattelua voi hyödyntää tulevaisuuksien tutkimuksessa. Aiheesta löytyy kolme blogi-kirjoitusta SID Laurean blogista:

Service Design meets Futures Thinking

Service Design meets Futures Thinking #

Service Design meets Futures Thinking # 3

Tästä enemmän joku toinen kerta. Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua palvelumuotoilusta. Itse uskon, että tällä hetkellä markkinoinnissa ja laajemminkin liiketoiminnassa on menossa suunnittelun paradigman muutos. Tästä puhuttiin Alternative Futuresin järjestämässä tilaisuudessa lokakuussa, jossa he esittelivät toimintaansa. Olemme siirtymässä yheissuunnitteluun loppuasiakkaiden kanssa. Ja tämä johtuu suurelta osalta muotoiluajattelun suosion kasvusta sekä sosiaalisesta mediasta. Joillekin tämä ei ole uutta ja yhteissunnittelun periaattein on toimittu jo pitkään etenkin muotoilun parissa, jossa se on lähtökohta. On kuitenkin paljon yrityksiä, joissa loppuasiakkaat ovat olleet mukana yrityksen toiminnassa joko asiakassegmentteinä powerpointeilla (joka on mielestäni jo tosi hyin) tai vasta ihan loppumetreillä kuluttajina.

Muotoiluajattelussa asiakakaat otetaan mukaan alusta saakka ja prosessi on käyttäjälähtöinen. Asiakkaiden kanssa voidaan esimerkiksi yhdessä työstää unelmien palvelua tai asiakkaita pyydetään havainnoimaan tai pitämään päiväkirjaa vaikka omasta hyvinvoinnistaan, jos yritys toimisi hyvinvoinnin toimialalla. Minä löydän muotoiluajattelusta paljon hyvää. Sitä voi hyödyntää erinomaisesti myös tulevaisuuksientutkimuksessa ja trendien työstämisessä. Sen vahvuudet ovat muun muassa yksinkertaistamisessa, konkretisoimisessa sekä ihmisten tarpeiden huomioimisessa. Tulevaisuustyö jää usein raporteiksi. Muotoiluajattelulla tietoa voi viedä askeleen pidemmälle ja esimerkiksi prototypoida palvelu-ideat.

Huomioni on kiinnittynyt viime aikoina myös keskusteluun strategiasta. Mikko Kosonen ja Yves Doz kirjoittivat jo vuonna 2008 loistavan kirjan Nopea strategia, joka siis kertoo strategisesta ketteryydestä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa ei ole varaa olla haastamatta strategiaansa jatkuvasti. Yrityksiltä vaaditaan tänä päivänä herkkyyttä havaita muutoksia sekä ketteryyttä reagoida muutoksiin. John P. Ketter (muun muassa tunnetun Leading Change -kirjan kirjoittaja) kirjoitti strategisesta ketteryydestä tässä kuussa loistavan blogin HBR:n sivuilla. Hän kirjoittaa, että vanhat hierarkkiset mallit ja raskaat organisaatioprosessit eivät ole tätä päivää. Hän kehottaa yrityksiä arvioimaan strategiaansa ainakin kerran kahdessa vuodessa. Muussa tapauksessa asettaa itsensä riskiin. Mikä on strategian tulevaisuus? Tätä pohdin. Tarvitseeko kaikkea strategisoida? Mitä mieltä te olette?