Onko inhimillisempi työelämä vaihtoehto?

Tällä kertaa fokus on työntekijäkokemuksessa. Sain ilon ja kunnian olla viime viikon perjantaina Radio Suomen Ajantasa –ohjelmassa vieraana keskustelemassa työn tulevaisuudesta – tai jos ihan tarkkoja ollaan niin yhdestä mahdollisesta tulevaisuudesta, inhimillisestä sellaisesta. Enempiä vaihtoehtoja emme kerenneet läpikäymään. Tulevaisuuksia on monia vaihtoehtoisia. Vierailu innoitti minut kirjoittamaan keskustelemistamme asioista.

Viime aikoina otsikot työelämästä ovat olleet paikoin kielteisiä: robotisaatio ja automatisaatio vie työpaikat. Ihmisestä tulee tarpeeton. Aivoja jonkun verran ymmärtävänä, tiedän että em. viestintä ei varsinaisesti saa aikaan innostunutta pohdintaa tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista. Päinvastoin se on varma keino saada aikaan hylkimisreaktio ja jähmettyminen. Aktiivinen toimija muuttuu passiiviseksi.

Uskon, että teknologian kehitys tulee muuttamaan työn tekemistä, mutta tekeekö se ihmisestä tarpeettoman – siihen en usko. Valmistautuessamme muutoksiin työn tekemisen tavoissa toivoisin, että voisimme lähestyä asiaa uteliaasti: entä jos tekoäly on mahdollisuus? Löytöretkeilijän asenne avaa mielemme vaihtoehdoille, siinä missä kielteinen ja pelottava viestinä tekee ajattelustamme kapeampaa ja sulkee mielemme vaihtoehdoilta. Jäljelle jää joko tai, vaikka itse asiassa voisimme tunnistaa useita sekä että -vaihtoehtoja.

Työelämän uutta suuntaa tutkimassa

Ajantasassa toimittaja Kati Lahtinen kysyi minulta ensimmäisenä kysymyksenä mitä hyvää näen tällä hetkellä työelämässä. Näen paljon hyvää. Näen humanismin aallon, joka kyseenalaistaa vanhoja tekemisen malleja. Näen kokeiluja, näen yritteliäisyyttä, näen sisäisesti motivoituneita ihmisiä. Näen uudenlaisia alustoja ja yhteenliittymiä.

Olen tutkinut työn tulevaisuutta aktiivisesti vuodesta 2010 lähtien. Intohimoni työelämän parantamiseen on kuljettanut minua erilaisiin paikkoihin, kohtaamisiin ja toimintaan. Olin edelläkävijänä perustamassa yritystä, jonka missio oli tehdä onnellisempi työelämä Suomeen. Sinä aikana sain tehdä töitä globaalistikin maailman huippujen tutkijoiden ja yritysten kanssa.

Toimme silloisten kollegoideni kanssa Suomeen Happiness at Work –tutkimuksen ja saimme Delivering Happiness –kirjan käännettyä suomen kielelle. Ammennan edelleen onnellisuustieteistä ja positiivisesta psykologiasta niin työntekijä- kuin asiakaskokemuksenkin kehittämiseen.

Ihminen keskiöön

Vaikka moni asia onkin muuttumassa, ihminen pysyy silti keskiössä. Tilastojen mukaan määrämme ei ole vähenemässä (ellemme tuhoa planeettaamme). Tulevaisuuskestävyyden näkökulmasta ihmisen ymmärtäminen nousee olennaiseksi.

Tiedämme ihmisestä (biologiasta ja käyttäytymisestä) aiempaa enemmän. Meillä on tänä päivänä ymmärrystä työkyvylle ja innovaatioille olennaisista motivoitumisen, psykologisen turvan ja  laadukkaan vuorovaikutuksen edellytyksistä. Tätä tietoa pitäisi uskaltaa viedä käytäntöön. Teollisen paradigman mallit, joissa ihminen nähdään osana koneistoa = resurssina (human resource) eivät enää valtaosin toimi.

Tutkimuksen lisäksi alkaa olla paljon myös hienoja käytännön esimerkkejä. On sääli, että huono johtaminen passivoi ihmisiä tai aikaansaa suljetun tilan, jossa ei pääse kukoistamaan. Johtaminen tulisi nähdä ennen kaikkea palveluna. Kun yksilöt kukoistavat, yhteisöt kukoistavat.

Itseohjautuvuusteoria, joka tukee sisäistä motivaatiota, on hyvä perusta lähteä rakentamaan tulevaisuuskestävää liiketoimintaa ja hyvää työntekijä- ja asiakaskokemusta. Sen pohjana ovat universaalit psykologiset perustarpeet: pärjääminen, itsehallinta, yhteenliittyminen (ja hyväntekeminen = inspiroiva ja merkityksellinen tarkoitus).

Tunteiden merkitys

Tunteita ja järkeä ei voi erottaa. Osaa itsestään ei voi jättää naulakkoon töihin saapuessaan. Meillä on tarve tulla kuulluiksi ja nähdyiksi ihmisinä. Jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia. Kiinnitetään katse siihen.

Työhyvinvointi/työntekijäkokemus näkyy viivan alla: asiakaskokemuksessa, innovaatioissa, vähempinä sairauspoissaoloina jne. Oikeastaan työntekijäkokemusta ja asiakaskokemusta ei voida edes erottaa toisistaan. Arvo luodaan yhdessä. Jokainen meistä tietää, miltä tuntuu olla arvostettu ja luotettu työyhteisön jäsen ja mitä epäluottamus ja jatkuva arvostelun kohteena oleminen aikaansaavat.

Vaikka nostan esiin työhyvinvoinnin ja työntekijäkokemuksen, se ei tarkoita, että koko ajan tulisi olla kivaa. Se tarkoittaa, että luodaan puitteet, jossa jokainen voi kukoistaa ja jossa on turvallista olla haavoittuvainen ja myös epäonnistua. Ihmisellä on valtava kirjo tunteita ja tunteilla on ihmisyydessä tärkeä tehtävä. Vitutus voi olla voimavara/tuotannontekijä, kuten kollegani Pauli Komonen on sanonut.

Jatkuva kielteinen ilmapiiri ei kuitenkaan ole hedelmällinen maaperä ja se vie valtavasti energiaa. Yksi inspiraationi lähde Susan David kirjoittaa, että emotionaalinen ketteryys on keskeinen ihmisen hyvinvointia lisäävä tekijä. Organisaatioissa tulisi siis kiinnittää huomiota myös tunnelmaan ja tunnetaitoihin. Tunnelma antaa tärkeää tietoa organisaation nykytilasta. Nämä ovat tärkeitä myös asiakaskokemuksen kannalta. Tunteet tarttuvat.

Uskallusta kokeilla

Uskon, että inhimillisempi työelämä on paitsi vaihtoehto, myös kannattava sellainen. Toivon, että yrityksissä ja organisaatioissa uskallettaisiin laajemminkin kokeilla uudenlaisia johtamisen malleja ja nähdä ihminen ihmisenä – ei koneen jatkona.

Olennaista on ymmärtää, että kaikista iltapäivälehtien kauhu-uutisista huolimatta enemmistö ihmisistä pyrkii luonnostaan hyvään. Uskotaan siihen ja luotetaan ihmiseen. Ei meillä muutakaan vaihtoehtoa ole.

 

ps. Ja mitä siihen tekoälyyn tulee, globaalisti mitattuna meillä pitäisi olla hyvät edellytykset sen hyödyntämiseen, mutta tutkimukset kertovat, että emme juurikaan ymmärrä mitä tekoäly on. Pitäisikö tälle asialle tehdä jotain?

Kirjoittaja on tulevaisuusmuotoilija ja ratkaisukeskeinen coach, joka auttaa yrityksia ja organisaatioita tulevaisuuskestävyydessä ja ihmiskeskeisyydessä.

#työntulevaisuus #Työhyvinvointi #työntekijäkokemus #asiakaskokemus

Kuva: Jordan Whitfield

Ihmiskeskeisyys ja Onnellisuus liiketoimintamallina

Kirjoitin reilu vuosi sitten Onnellisuudesta liiketoiminnan ajurina. Olen edelleen seurannut keskustelua aiheen ympärillä jo vuosia. Aihetta penkoessani olen törmännyt moneen mielenkiintoiseen tutkimukseen, joissa osoitetaan, että hyvinvoivat/onnelliset ihmiset tuottavat enemmän, ovat luovempia ja innovatiivisempia. Samoin sairauspoissaolot ja burnoutit vähenevät ja sitoutuminen työntantajaan on suurempaa.

Yhdysvaltalainen verkkokauppa Zappos on hieno esimerkki siitä, kuinka onnellisuudesta on tehty liiketoimintamalli ja kuinka onnellisuus ja hyvinvointi luovat arvoa kaikille osapuolille liiketoiminnan kannattavuuden mukaanlukien. Yrityksen tarkoitus on Delivering Happiness. Zappos nousi 10 vuodessa muutaman miljoonan myynneistä miljardi-liiketoiminnaksi ja se myytiin vuonna 2009 1,2 miljardilla dollarilla Amazonille. Tutkimusten mukaan ihminen haluaa olla osa suurempaa tarkoitusta.  Yrityksen visio on maailman paras asiakaspalvelu. Kaikkihan me tiedämme, että pahoinvoiva ihminen ei ole kovin hyvä asiakaspalvelija. Innostusta voi siis lisätä suuremman tarkoituksen kautta.

Human@Work toi yhdessä Talentumin kanssa Tony Hsiehn ja Zappoksen kirjan Suomen markkinoille. Jenn Lim Zappokselta on tällä viikolla Suomessa kirjan julkaisun yhteydessä. Tänään hän esiintyy mainontapäivillä.

Näiden tietojen valossa tuntuisi vain luonnolliselta panostaa juurikin niihin, jotka mahdollistavat menestyksen, toisin sanoen yrityksen työntekijöihin: IHMISIIN.  Ihmisethän ovat yritysten ja brändien takana. Työntekijöiden innostaminen tulisi olla kaikkien yritysten agendalla. Investointi ihmisiin kannattaa. Myös Lauri Järvilehto kirjoitti innostamisen tärkeydestä viime viikolla. Työelämän tutkimuksessa positiivinen psykologia on tehnyt nousuaan viimeiset 10 vuotta.

Viime aikoina on näkynyt merkkejä siitä, että katse on jälleen parinkymmenen turbokapitalistisen vuoden jälkeen kääntymässä kohti työn todellisia tekijöitä. Nousevana trendinä on IHMISKESKEISYYS. Sen sijaan, että pyrittäisiin jatkuvasti miettimään automatisointia ja tehostamista, on alettu miettimään, miten  uusien tutkimustulosten valossa pystyttäisiin motivoimaan ja innostamaan työntekijöitä paremmin. Tämä on aiheellista myös, kun työuria pitäisi pidentää entisestään. Ihmiskeskeisyys on trendinä laaja. Siihen liittyy myös suunittelun paradigman muutos ja palvelulogiikka, josta on keskusteltu kiivaasti markkinoinnin puolella jo kymmenisen vuotta. Näistä enemmän seuraavalla kerralla.

Zapposin johtajan Tony Hsiehn inspiroivan ja mielenkiintoisen esityksen löydät tästä.

———

Onnellisuus liiketoiminnan ajurina

Olen seurannut onnellisuustutkimusten ja -keskustelujen esiintymistä eri yhteyksissä joitain vuosia. Coca-Cola järjesti vuonna 2010 Expedition 206 -kampanjan, jossa sosiaalisen median avulla valitut kolme onnellisuus-lähettilästä kiersivät vuoden ajan kaikissa 206 maassa, joissa Coca-colaa myydään, raportoimassa ja jakamassa onnellisuutta. Ajatushautomo Demos Helsinki teki muutama vuosi sitten (2010) WWF:n tilauksesta onnellisuuspoliittisen manifestin, jossa pohdittiin ympäristöä kuormittavan talouskasvun tilalle uusia hyinvoinnin mittareita. Manifesti löytyy WWF:n sivuilta.  Tammikuun Harvard Business Review (HBR) tiesi myös kertoa taloustieteilijöiden ympäri mailman miettivän uusia mittareita bruttokansantuotteen tilalle. Hyvinvoinnin ja onnellisuuden huomioimisesta mittareissa on käyty keskusteluja. Bhutanissa, jossa vieralilin 2008, mitataan bruttokansantuotteen sijaan kansan onnellisuutta (GNH – Gross national happiness). Bhutan onkin toiminut esimerkkinä uusista mitareista.

Onnellisuus on pinnalla. YK julkaisi toissapäivänä maailman onnellisuus-raportin, jossa on muun muassa laitettu järjestykseen maailman onnellisimmat maat.

Onnellisuutta on tavoiteltu kautta aikojen, mutta tällä hetkellä itsearvoinen onnellisuuden tavoittelu näyttäisi olevan pinnalla. Elämäntarkoitusta ja onnellisuutta luotaavia blogeja ja ohjelmia on myös alkanut näkyä enemmän ja enemmän.

Onnellisuus on esiintynyt tiuhaan muissakin yhteyksissä. Harvard Business Reviewn tammikuun numeron erikoisreportaasin aiheena oli onnellisuus ja kuinka työntekijöiden hyvinvointi lisää tulosta. Lehti kirjoittaa, että onnellisuuden tutkimus on tullut varsinaiseksi kuumaksi perunaksi  kahden viimeisen vuosikymmenen aikana.

Tutkimusten ansiosta onnellisuudesta tiedetään tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Harvardissa psykologiasta tohtoriksi väittelevä Matthew Killingsworth tutkii onnellisuutta. Hän on tehnyt mittavan tutkimuksen onnellisuudesta ja selvittänyt muun muassa miten ihmiset kokevat onnellisuutta sekä mikä vaikuttaa onnellisuuteen, kertoi HBR. Tutkimukseen osallistui 15 000 ihmistä 83:sta maasta. Lue lisää tutkimuksesta: trackyourhappiness.org

Viime aikoina on alkanut näkyä merkkejä siitä, että katse on jälleen parinkymmenen turbokapitalistisen vuoden jälkeen kääntymässä kohti työn todellisia tekijöitä.

Lopulta jokainen yritys ja jokainen brändi muodostuu ihmisistä. Mitä paremmin ihmisiä kohdellaan, sitä luovempia, tuottavampia ja tehokkaampia he ovat. Omaan korvaani onnellisuus ja hyvinvointi eivät kuulosta lainkaan hullummilta mittareilta liiketoiminnan johtamisen saralla. Sanotaan, että sitä johdetaan, mitä mitataan.