Koska viimeksi mietit ajatteluasi?

Tiesitkö, että meillä ihmisillä on tutkimuksesta riippuen jopa lähes 200 tunnistettua ajattelun vinoumaa, joista tunnetuimpia lienevät muun muassa vahvistusvinouma: huomioimme helpoiten asiat, jotka tukevat ajatteluamme, saatavuusheuristiikka: arvioimme itselle saatavilla olevan tiedon muuta tietoa tärkeämmäksi, ankkurointivinouma: arvioimme ensiksi kuulemamme datan korkeammalle ja ryhmäsokeus: ihmisellä on taipumus mukautua muiden mielipiteisiin ja sivuuttaa mahdolliset muiden mielipidettä haastavat ajatukset. Sokean pisteen vinoumaksi on puolestaan nimetty vinouma, joka kertoo ihmisen heikosta kyvystä tunnistaa omia ajattelun vinoumia.

Suurelle yleisölle ajattelun vinoumat tulivat tutuksi taloustieteen Nobelin-palkinnon saaneen taloustieteilijän Daniel Kahnemanin teoksessa Thinking Fast and Slow/Ajattelu nopeasti ja hitaasti, joka julkaistiin vuonna 2011. Hän esittelee kirjassa ajatteluamme ohjaavat kaksi järjestelmää: hitaan (1) ja nopean (2). Vinoumat ovat nopean ajattelun oikopolkuja ja puutteita. Niistä on hyvä olla tietoinen.

Edesmennneen kansainvälisen terveydenhuollon professorin Hans Roslingin viime vuonna julkaistu kirja Faktojen maailma puolestaan esittelee 10 nykyihmiselle tyypillistä ajatteluvirhettä, jotka kaipaavat päivittämistä. Esimerkkeinä eliniän odote, syntyvyys, tulotasot ja rokotuskattavuus. Roslingin huoli ajatteluvirheistä on aiheellinen, sillä pahimmillan ajatteluvirheet johtavat vääriin päätöksiin.

Ajattelu on nähdäkseni ollut viime aikoina enenevissä määrin esillä. Yksi mahdollinen syy lienee tekoälyn nopeassa kehityksessä. Tekoäly tekee puolestamme päätöksiä yhä enemmän ja itsenäisemmin, mikä on nostanut keskusteluun myös algoritmien vallan sekä niissä mahdollisesti piievät ajattelun vinoumat ja piilotetut agendat. Tietotyön yleistyessä ajattelun olosuhteisiin kiinnitetään huomiota ja niistä pyritään tekemään luovalle ongelmanratkaisulle ihanteelliset. Tämä näkyy nyt työympäristön muotoilussa. Tulevaisuudessa kognitiivinen ergonomia saa osakseen enemmän huomiota. Kolmanneksi nimeäisin valinta-arkkitehtuurin muotoilun, tuuppausmuotoiluksikin kutsunut nudgingin suosion kasvun. Myös tämän ajattelun tunnetuksi tehnyt herra Richard Thaler on palkittu taloustieteen Nobelin palkinnolla käyttäytymistaloustieteen tutkimuksestaan. Nudgingissa ajattelun vinoumien tunnistaminen parempien valintojen aikaansaamiseksi on keskeistä. Kävin reilu vuosi sitten opiskelemassa tätä mielenkiinoista lähestymistä Tanskassa.

Ajattelun vinoumat ja tulevaisuusmuotoilu

Tulevaisuusajattelulle ajattelun vinoumat ja virheet ovat olennaisia kahdesta näkökulmasta. Ensinnä meidän tulisi kriittisesti tarkastella itseämme ajattelijoina ja tulevaisuuksientutkijoina. Mitä ajattelun vinoumia voimme tunnistaa itsessämme ja miten ne saattavat vaikuttaa haitallisesti tukimukseemme. Toiseksi vaihtoehtoiset tulevaisuudet tuodaan päätöksentekoon nykyhetkeen. Huomionarvoista on siis pysähtyä pohtimaan myös ymmärrystään nykyhetkestä ja tarvittaessa päivittää tietojaan ja uskomuksiaan. Jos pudistelet päätäsi ja mietit ettei sinun tarvitse huolehtia moisesta, sinun on syytä tietää, että Rosling testautti eläessään 10 faktaa maailman tilasta useilla forumeilla. Testattavien joukossa oli tohtoreita sekä Nobelin-palkinnon saaneita asiantuntijoita. Mikään testatuista ryhmistä ei suoriutunut testistä erityisen hyvin. On siis perusteltua pysähtyä kysymyksen ääreen: Milloin viimeksi ajattelin ajatteluani.

Vaikka tulevaisuusmuotoilijana pääasiallisesti keskityn miettimään tulevaisuuden muutosvoimia ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, pyrin jatkuvasti oppimaan myös ihmisestä lisää, sillä ihmiset tekevät tulevaisuuden. Ja meissä ihmisissä on paljon lajityypillisiä ominaisuuksia ja pysyvyyksiä, joiden ymmärtäminen on keskeistä, kun haluaa auttaa ihmisiä venyttämään ajatteluaan sekä innostaa kuvittelemaan ja luomaan parempaa huomista.

Tulevaisuus tehdään yhdessä. Minkälainen on suhteemme tulevaisuuteen ja minkälaisilla tiedoilla ja uskomusjärjestelmillä ponnistamme tulevaisuuteen on siis tärkeä osa tulevaisuuspohdintoja. Tulevaisuusajattelu antaa paljon työkaluja ajattelun ansojen ylipääsemiseksi. Ilman niitä ajattelumme on usein rajoitteidemme ja uskomustemme kahlitsemia.

Tulevaisuuksientutkija Markku Wilenius on myös tuonut ihmisten uskomusjärjestelmiä esiin. Viime syksynä Helsingissä järjestetyssä Antisipaatio-seminaarissa hän muistutti, että tulevaisuus ei ole olemassa nykyhetkessä, mutta sen sijaan odotuksemme/antisipaatiot tulevaisuudesta ovat.

Lisää:

https://www.businessinsider.com.au/cognitive-biases-that-affect-decisions-2015-8

https://www.ted.com/talks/cathy_o_neil_the_era_of_blind_faith_in_big_data_must_end

#ajattelu #ennakointi #tulevaisuusajattelu #tulevaisuusmuotoilu #ajattelunvinoumat #kahneman #thaler #nudging #faktojenmaailma #ajatteluvirheet #uskomusjärjestelmät #päätöksenteko #minnakoskelo #aivot #aivoystävällisyys #päätöksenteko

Kuv: Alex Knight / Unsplash

Aivojen tulevaisuuskestävyys

Photo: Alvaro Reyes / Unsplash

Tämän kirjoituksen inspiraationa toimii Fast Companyssa julkaistu video: How To Future-Proof Your Brain For Your Entire Career.

Omat oppini aivoista olen saanut pääasiallisesti Neuroleadership Groupin coaching -koulutuksesta, jossa paino on neurotieteissä.

Tiedämme tällä hetkellä aivoista ja aivojen hyvinvoinnista enemmän kuin koskaan aiemmin, joskin on hyvä pitää mielessä, että lisää opitaan koko ajan. Aivoystävällisyys on merkittävä tapa lisätä hyvinvointia niin työssä kuin vapaa-ajalla. Uskon, että tulevaisuudessa niin yksilöt kuin yrityksetkin ymmärtävät panostaa aivoystävällisyyteen. Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven vasta julkaistu kirja ‘Aivot työssä’ (Otava) kiihdyttänee asian huomioimista.

Aivojen hyvinvointi ja kestävyys ja eivät vaadi rakettitiedettä, mutta suunnitelmallisuutta ja rutiineja.

Peruspilarit ovat videon ja siinä esiintyvän Neuroscientist Tara Swartin mukaan vapaasti suomentamanani seuraavat: (useat muutkin lähteet tukevat näitä):

– Uni (laadukas) ja lepo ylipäänsä

– Positiiviset ihmissuhteet

– Terveyttä edistävä ja ylläpitävä ruokavalio

– Uteliaisuuden ruokkiminen ja uuden oppiminen

– Riittävä määrä liikuntaa

Käydään näitä hieman tarkemmin läpi.

Ihmissuhteiden ja yhteyden tunnetta muihin on tutkittu paljon ja sen tiedetään olevan merkittävä tekijä myös pitkäkestoisessa onnellisuudessa. Yhteyden tunne/Yhteenkuuluvuus on myös itseohjautuvuus- eli motivaatioteorian yksi kolmesta kivijalasta. Ihminen on suhdelo, kuten Frank Martela on kirjoittanut. Positiivinen suhde itseen ja itsemyötätunto ovat myös tärkeitä. Myötätuntoa ja sen merkitystä on tutkittu esim. Co-Passion -hankkeessa ja tulokset ovat kiinnostavia ja puhuvat myötätunnon puolesta. Laadukaaseen vuorovaikuttukseen kannattaa satsata. Kaikki kulminoituu lopulta vuorovaikutukseen. Tässä laarissa ovat myös tunnetaidot.

Sillä, mitä syömme, on merkitystä. Uskon, että tulevaisuudessa myös työpaikoilla kiinnitetään enemmän huomiota siihen, mitä työpaikkaruokaloissa tarjotaan. Ruoka voi nostaa sekä laskea vireystasoa. Sanotaan, että suolisto on toiset aivomme.

Oppiva organisaatio ja elinikäinen oppiminen ovat nousseet taas teemana. Tulevaisuuskestävä organisaatio ennakoi ja pitää huolen, että sillä on menestyksen kannalta tarvittavat kyvykkyydet tänään ja huomenna. Uskon, että yksilöiden oppiminen ja henkilökohtaisen oppimissuunnitelman tekeminen myös työntekijöille on tulevaisuuden organisaatioissa arkipäivää. Oppimisen fasilitaattori voisi olla yksi uusi työnimike.

Liike ja liikkuminen. Luin taannoin haastattelun, jossa aivotutkija Minna Huotilainen pohti välituntien ja liikumisen mahdollisesti positiivista yhteyttä suomalaisten koulumenestykseen. Liikunnalla ylläpidetään terveyttä, mutta näyttää myös vahvasti siltä, että liike myös työpäivän aikana parantaa kognitiivisia kyvykkyyksiä.

Uni on kaiken perusta. Sen meistä jokainen tietänee jo ihan maalaisjärjellä. Tulevaisuudessa unen ja levon merkitys ymmärretään keskeisenä yksilön ja yritysten kukoistukseen vaikuttavana tekijänä. Väsyneenä ajatus ei kulje, tehot laskevat, mieliala laskee, yhteistyötaidot ja motivaatio heikkenevät jne.

Työntekijäkokemuksella on suora vaikutus innovaatiokyvykkyyteen ja asiakaskokemukseen, joten liiketoiminnankin kannalta huomionarvoisia asioita. Hyvä uutinen onse, että sekä yksilöt että organisaatiot voivat vaikuttaa. Jokaiseen osa-alueeseen voi tehdä toimintasuunnitelmia.

 

Also inspired by:

Neuroleadership Group & David Rock

Helsingin Avoin Yliopisto ja kognitiotieteet

Aivot työssä, Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi

Co-Passion -hanke

Brené Brownin tuotanto

Arianna Huffington, Sleep Revolution

Ennakoimalla tulevaisuuskestäväksi

Photo by Clem Onojeghuo on Unsplash

Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Kuntaliiton sivuilla 29.11.2017

Uutisissa ja puheissa kuullaan jatkuvasti maailman muuttuvan nopeammin kuin koskaan ja vain muutoksen olevan pysyvää. Työpaikkojen julistetaan suurimmaksi osaksi katoavan, kun digitalisaatio ja robotisaatio tulevat.

Informaatiotulva ja muutoksen nopeus eivät ole ihanteellisia kivikautisille aivoillemme. Edellä mainittu tapa uutisoida muutoksesta ei varsinaisesti saa meitä ihmisiä innostumaan ja avaamaan mieltämme tulevaisuuksien vaihtoehdoille. Päinvastoin. Ihmisen aivot rakastavat rutiineja ja ennustettavuutta. Olemme taipuvaisia ennustamaan tulevaisuutta lähimenneisyyden perusteella.

Muuttuvan ja monimutkaisen maailman ymmärtämisen tarve on kuitenkin todellinen, sillä maailma ei lakkaa muuttumasta. Hyvä uutinen on se, että muutoksia voidaan ottaa haltuun. Muutoksen ymmärtäminen ja haltuunotto edellyttävät tulevaisuusajattelua.

Tarvitsemme tulevaisuusajattelun menetelmiä tunnistaaksemme ja nähdäksemme muutoksia. Minkälaista maailmaa haluamme rakentaa, mikä on todennäköistä ja mikä on mahdollista? Ennakointi ottaa huomioon systeemiset muutokset ja sen yksi tärkeimmistä kysymyksistä on Entä Jos. Tämä yksinkertainen, mutta ajattelua ruokkiva kysymys avaa meille näkymiä tulevaisuuden vaihtoehtoisista kehityskuluista ja mahdollistaa erilaisten tulevaisuuskuvien pohtimisen nykyhetkessä.

Jokaisella meistä on mahdollisuus kasvattaa kykyään ennakoida, olla tulevaisuustietoisempi ja tehdä tulevaisuuskestäviä päätöksiä. Yksinkertaisinta on asettaa ihminen keskiöön, sillä ihmiset realisoivat tulevaisuuden.  Ja jos demografioita katsoo, ihmisten määrä ei ole vähenemässä, vaikka robotit tulevatkin.

Tulevaisuuksia tutkiessa on syytä kiinnittää huomiota myös pysyvyyksiin. Ihmisen aivot eivät ole muuttuneet perusrakenteeltaan kymmeniin tuhansiin vuosiin. Tietyt tarpeet eivät muutu.

Lyhentyneiden innovaatiosyklien myötä ketterät ja kokeilevat toimintamallit ovat nousseet haastamaan raskaita, kankeita ja pitkiä suunnitteluprosesseja. Asiakaslogiikan aikakausi kutsuu asiakkaat mukaan tulevaisuuden muotoiluun. Tulevaisuuskestävät ratkaisut kehitetään yhdessä asiakkaiden ja arvoverkoston kanssa, ei heille.

Historia on tehty, tulevaisuutta emme vielä tiedä. Ainoa hetki tehdä töitä toivotun tulevaisuuden eteen on tässä ja nyt. Tulevaisuus ei vain tapahdu. Se luodaan yhdessä.

Onko inhimillisempi työelämä vaihtoehto?

Tällä kertaa fokus on työntekijäkokemuksessa. Sain ilon ja kunnian olla viime viikon perjantaina Radio Suomen Ajantasa –ohjelmassa vieraana keskustelemassa työn tulevaisuudesta – tai jos ihan tarkkoja ollaan niin yhdestä mahdollisesta tulevaisuudesta, inhimillisestä sellaisesta. Enempiä vaihtoehtoja emme kerenneet läpikäymään. Tulevaisuuksia on monia vaihtoehtoisia. Vierailu innoitti minut kirjoittamaan keskustelemistamme asioista.

Viime aikoina otsikot työelämästä ovat olleet paikoin kielteisiä: robotisaatio ja automatisaatio vie työpaikat. Ihmisestä tulee tarpeeton. Aivoja jonkun verran ymmärtävänä, tiedän että em. viestintä ei varsinaisesti saa aikaan innostunutta pohdintaa tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista. Päinvastoin se on varma keino saada aikaan hylkimisreaktio ja jähmettyminen. Aktiivinen toimija muuttuu passiiviseksi.

Uskon, että teknologian kehitys tulee muuttamaan työn tekemistä, mutta tekeekö se ihmisestä tarpeettoman – siihen en usko. Valmistautuessamme muutoksiin työn tekemisen tavoissa toivoisin, että voisimme lähestyä asiaa uteliaasti: entä jos tekoäly on mahdollisuus? Löytöretkeilijän asenne avaa mielemme vaihtoehdoille, siinä missä kielteinen ja pelottava viestinä tekee ajattelustamme kapeampaa ja sulkee mielemme vaihtoehdoilta. Jäljelle jää joko tai, vaikka itse asiassa voisimme tunnistaa useita sekä että -vaihtoehtoja.

Työelämän uutta suuntaa tutkimassa

Ajantasassa toimittaja Kati Lahtinen kysyi minulta ensimmäisenä kysymyksenä mitä hyvää näen tällä hetkellä työelämässä. Näen paljon hyvää. Näen humanismin aallon, joka kyseenalaistaa vanhoja tekemisen malleja. Näen kokeiluja, näen yritteliäisyyttä, näen sisäisesti motivoituneita ihmisiä. Näen uudenlaisia alustoja ja yhteenliittymiä.

Olen tutkinut työn tulevaisuutta aktiivisesti vuodesta 2010 lähtien. Intohimoni työelämän parantamiseen on kuljettanut minua erilaisiin paikkoihin, kohtaamisiin ja toimintaan. Olin edelläkävijänä perustamassa yritystä, jonka missio oli tehdä onnellisempi työelämä Suomeen. Sinä aikana sain tehdä töitä globaalistikin maailman huippujen tutkijoiden ja yritysten kanssa.

Toimme silloisten kollegoideni kanssa Suomeen Happiness at Work –tutkimuksen ja saimme Delivering Happiness –kirjan käännettyä suomen kielelle. Ammennan edelleen onnellisuustieteistä ja positiivisesta psykologiasta niin työntekijä- kuin asiakaskokemuksenkin kehittämiseen.

Ihminen keskiöön

Vaikka moni asia onkin muuttumassa, ihminen pysyy silti keskiössä. Tilastojen mukaan määrämme ei ole vähenemässä (ellemme tuhoa planeettaamme). Tulevaisuuskestävyyden näkökulmasta ihmisen ymmärtäminen nousee olennaiseksi.

Tiedämme ihmisestä (biologiasta ja käyttäytymisestä) aiempaa enemmän. Meillä on tänä päivänä ymmärrystä työkyvylle ja innovaatioille olennaisista motivoitumisen, psykologisen turvan ja  laadukkaan vuorovaikutuksen edellytyksistä. Tätä tietoa pitäisi uskaltaa viedä käytäntöön. Teollisen paradigman mallit, joissa ihminen nähdään osana koneistoa = resurssina (human resource) eivät enää valtaosin toimi.

Tutkimuksen lisäksi alkaa olla paljon myös hienoja käytännön esimerkkejä. On sääli, että huono johtaminen passivoi ihmisiä tai aikaansaa suljetun tilan, jossa ei pääse kukoistamaan. Johtaminen tulisi nähdä ennen kaikkea palveluna. Kun yksilöt kukoistavat, yhteisöt kukoistavat.

Itseohjautuvuusteoria, joka tukee sisäistä motivaatiota, on hyvä perusta lähteä rakentamaan tulevaisuuskestävää liiketoimintaa ja hyvää työntekijä- ja asiakaskokemusta. Sen pohjana ovat universaalit psykologiset perustarpeet: pärjääminen, itsehallinta, yhteenliittyminen (ja hyväntekeminen = inspiroiva ja merkityksellinen tarkoitus).

Tunteiden merkitys

Tunteita ja järkeä ei voi erottaa. Osaa itsestään ei voi jättää naulakkoon töihin saapuessaan. Meillä on tarve tulla kuulluiksi ja nähdyiksi ihmisinä. Jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia. Kiinnitetään katse siihen.

Työhyvinvointi/työntekijäkokemus näkyy viivan alla: asiakaskokemuksessa, innovaatioissa, vähempinä sairauspoissaoloina jne. Oikeastaan työntekijäkokemusta ja asiakaskokemusta ei voida edes erottaa toisistaan. Arvo luodaan yhdessä. Jokainen meistä tietää, miltä tuntuu olla arvostettu ja luotettu työyhteisön jäsen ja mitä epäluottamus ja jatkuva arvostelun kohteena oleminen aikaansaavat.

Vaikka nostan esiin työhyvinvoinnin ja työntekijäkokemuksen, se ei tarkoita, että koko ajan tulisi olla kivaa. Se tarkoittaa, että luodaan puitteet, jossa jokainen voi kukoistaa ja jossa on turvallista olla haavoittuvainen ja myös epäonnistua. Ihmisellä on valtava kirjo tunteita ja tunteilla on ihmisyydessä tärkeä tehtävä. Vitutus voi olla voimavara/tuotannontekijä, kuten kollegani Pauli Komonen on sanonut.

Jatkuva kielteinen ilmapiiri ei kuitenkaan ole hedelmällinen maaperä ja se vie valtavasti energiaa. Yksi inspiraationi lähde Susan David kirjoittaa, että emotionaalinen ketteryys on keskeinen ihmisen hyvinvointia lisäävä tekijä. Organisaatioissa tulisi siis kiinnittää huomiota myös tunnelmaan ja tunnetaitoihin. Tunnelma antaa tärkeää tietoa organisaation nykytilasta. Nämä ovat tärkeitä myös asiakaskokemuksen kannalta. Tunteet tarttuvat.

Uskallusta kokeilla

Uskon, että inhimillisempi työelämä on paitsi vaihtoehto, myös kannattava sellainen. Toivon, että yrityksissä ja organisaatioissa uskallettaisiin laajemminkin kokeilla uudenlaisia johtamisen malleja ja nähdä ihminen ihmisenä – ei koneen jatkona.

Olennaista on ymmärtää, että kaikista iltapäivälehtien kauhu-uutisista huolimatta enemmistö ihmisistä pyrkii luonnostaan hyvään. Uskotaan siihen ja luotetaan ihmiseen. Ei meillä muutakaan vaihtoehtoa ole.

 

ps. Ja mitä siihen tekoälyyn tulee, globaalisti mitattuna meillä pitäisi olla hyvät edellytykset sen hyödyntämiseen, mutta tutkimukset kertovat, että emme juurikaan ymmärrä mitä tekoäly on. Pitäisikö tälle asialle tehdä jotain?

Kirjoittaja on tulevaisuusmuotoilija ja ratkaisukeskeinen coach, joka auttaa yrityksia ja organisaatioita tulevaisuuskestävyydessä ja ihmiskeskeisyydessä.

#työntulevaisuus #Työhyvinvointi #työntekijäkokemus #asiakaskokemus

Kuva: Jordan Whitfield

Perheystävällisyyden trendi: Mitä ja Miksi

Perhemyönteisyys nousee monella rintamalla, myös työkulttuurissa. Miksi näin?

Yhteiskuntamme on tarponut pitkän polun agraarista urbaaniksi. Maanviljelysaikoina perheen käsite sisälsi sen, mitä nykyään kutsutaan laajennetuksi perheeksi. Ystävät ja sukulaiset olivat tarjoamassa apuaan. Tänä päivänä naiset ovat enenevässä määrin työelämässä ja jälkikasvu päivähoidossa, mutta paradoksaalisesti apua on tarjolla aiempaa vähemmän. Isovanhemmat ovat kiireisempiä kuin koskaan ja ydinperhemalli jyrää. Ruuhkavuosissa tarpovat uhkaavat uupua kohtuuttoman työtaakan alle.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä peräänkuuluttaa yhteisöllistä vanhemmuutta 2010-luvulla:”Kaikkein suurin uhka lasten kasvulle ja kehitykselle on jättää vanhemmat liian yksin ja liian vähälle tuelle”. Moderneilla perheillä on uudenlaisia tarpeita, jotka kohdistuvat niin yhteiskuntaan, työnantajiin kuin palvelun tarjoajiin. Uudenlaisia ajatuksia ja yrityksiä tarvitaan perheystävällisyyden jälleenrakentamiseen.

Suomalaiset haluaisivat keskimäärin 2,44 lasta, mutta keskimääräinen lapsiluku naista kohti on nyt 1,65. Syitä on varmasti monia. Tutkimusten mukaan yksi näistä on rapistuva usko tulevaisuuteen. Toinen syy lienee asenteissa. Työ ja perhe erotetaan edelleen voimakkaasti toisistaan. Nykyisin tiedetään, että tällainen erottelu on käytännössä mahdotonta. Ihminen on kokonaisuus ja kantaa mukanaan monia rooleja. Yrityksiltä tarvitaan perhemyönteisyyttä ja konkreettisia perhemyönteisiä toimintatapoja. Väestön ikääntyessä perhemyönteisyyden tulee ulottua myös mahdollisesti apua tarvitseviin vanhempiin.

Työ on kaiken kaikkiaan muuttunut teollisen paradigman mallista ja tuotantotyöstä tietotyöksi. Tulevaisuudessa kaikki mikä voidaan automatisoida automatisoidaan. Hyvinvointivaltion asiantuntijoita ei motivoida enää pelkästään rahalla. Työntekijäkokemus ja yrityskulttuuri ovat tänä päivänä kilpailuetutekijöitä. Samalla myös johtamisen on muututtava. Teal -ajattelustaan tunnettu Fredric Laloux nostaa Wholenessin – ihmisen kokonaisena olemisen mahdollisuuden yhdeksi menestystekijäksi tämän päivän liiketoiminnassa. Perheystävällisten yritysten työntekijät ovat tutkimusten mukaan sitoutuneempia kuin perinteisemmällä mallilla toimivien yritysten. Perheystävällisyys luo jaettua arvoa. Työntekijät ja heidän perheensä, yritykset ja yhteiskunta – kaikki hyötyvät. Tänä vuonna sekä Dna että Etera ovat olleet otsikoissa perheystävällisten tekojensa vuoksi.

Perhemyönteisyyttä peräänkuulutetaan nyt ympäri maailman kehittyneillä markkinoilla. Facebookin operatiivinen johtaja Sheryl Sandberg on kirjoittanut kirjan Lean in, jossa hän antaa vinkkejä naisille työn ja perhe-elämän menestyksekkäästä yhdistämisestä. Näyttelijä Ashton Kutcher ja Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ovat isien esiinmarssin äänitorvia ja puoltavat tasavertaista vanhemmuutta.

Myös Sheryl Sandberg nosti tasavertaisen vanhemmuuden yhdeksi kriittiseksi tekijäksi työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä. Suomessa Väestöliitto kehittää perheystävällisen työpaikan sertifikaattia.

Elämänkaari-ajattelu itsessään on jo muuttunut. Opiskelut kestävät pidempään, lapsia saadaan keskimäärin vanhempana, naiset ovat enenevässä määrin työelämässä ja eläkkeelle ei jäädä välttämättä koskaan. Lapset saatuaan kaupungeissa asuvat yli 30-vuotiaat ruuhkavuosiaan elävät perheet eivät halua jäädä kodin seinien sisäpuolelle, vaan haluavat nauttia kaupunkikulttuurista. Tämä vaatii kaupungeilta ja palveluilta perheystävällistä muotoilua.

Riikassa on Kids Taxi, jonka takseissa on lapsiperheitä palvelevat varusteet. Englannissa Starbucks -ketju on ottanut perheet erityiseksi kohderyhmäkseen ja on opettanut baristansa lämmittämään perheen pienimpien maidon oikean lämpöiseksi. Ikean Småland ja perheystävällinen ravintola ovat avaintekijöitä siihen, miksi Ikea on lapsiperheiden suosiossa. Tämä näkyy yrityksen viivan alla.

Kysyttäessä ihmisiltä elämän tärkeitä asioita, perhe nousee lähes poikkeuksetta tärkeimmäksi. Läheiset, sosiaaliset suhteet ovat Harvardissa tehdyn tutkimuksen mukaan tärkein määrittävä tekijä pitkäkestoiselle onnellisuudelle.

Perhevapaauudistuksessa hallituksen tavoitteena on lisätä tasa-arvoa työelämässä ja vanhemmuudessa sekä joustavoittaa paluuta perhevapailta työelämään.

Muutos on mahdollisuus. Lapsissa on tulevaisuus. Perhe on paras syy.

Empatia ja tunnetaidot liiketoiminnan kehittämisen keskiössä

“I’ve learned that people will forget what you said, people will forget what you did, but people will never forget how you made them feel.”

Nämä kuuluisat ja viisaat sanat ovat Maya Angeloun lausumat. Niihin kiteytyy kokemuksellisuuden ja motivoinnin näkökulmista paljon. Kun käyn puhumassa asiakaskokemuksesta, pyydän usein kuuntelijoita sulkemaan silmänsä ja miettimään jotakin kokemusta, joka on jäänyt mieleen. Kun sitten puramme auki, mitä kenellekin tuli mieleen, olennaisinta on oivallus siitä, että ensin kokemus tuntuu ja vasta sitten mieleen palaa tilanne, ketä siinä oli läsnä, mitä tapahtui ja mitä sanottiin.

Olen tehnyt asiakasymmärryksen ja ennakoinnin parissa töitä pian 14 vuotta. Tänä päivänä menetelmissäni yhdistyvät liiketoiminta-ajattelu, muotoiluajattelu, tulevaisuusajattelu ja neurotieteitä, käyttäytymistieteitä ja positiivista psykologiaa yhdistävä coaching. Miksi näin.

Meillä on toden totta tunnemuisti ja on perusteltua puhua tunnejäljistä. Me jätämme tunnejälkiä yksilöinä ja yrityksen edustajina = brändeinä. Muistamme ne asiat, jotka ovat aiheuttaneet meissä voimakkaan tunnekokemuksen. Muistamme positiivisia kokemuksia helpommin kielteiset kokemukset. Tässä ollaan tekemisissä ihmisen biologian kanssa. Selviytymisen kannalta on ollut tärkeää muistaa vaaran paikat.

Asiakaskokemuksen kannalta ymmärrys tunteiden merkityksestä on keskeistä. Jos halutaan parantaa asiakaskokemusta tai kehittää merkityksellisiä ratkaisuja, on ensin virittäydyttävä käyttäjän taajuudelle ja päästävä kiinni tunteisiin. Kokemukset ja päätökset ovat kiinni tunteissa ja siksi tunteet ovat liiketoiminnan kova ydin. Sanotaan, että tunne ohjaa, järki perustelee. Huonon asiakaskokemuksen jälkimainingeissa, saatamme äänestää jaloillamme ja päättää asiakassuhteen siihen paikkaan. Kun taas miellyttävät kohtaamiset saavat meidät haluamaan uusintaa.

Tulevaisuuden (asiakas)kokemusmuotoilussa empatia ja tunnetaidot nousevat keskeisiksi. Ja kun puhutaan tunnetaidoista, päädytään lopulta aivotutkimuksen piiriin ja tunteiden anatomiaan. Tänä päivänä tiedämme valtavasti aivoista ja siitä mikä sulkee ihmisen mielen, kaventaa ajattelun ja aikaansaa taistele tai pakene reaktion ja toisaalta miten laadukas vuorovaikutus, luottamus ja tunneside rakentuvat. Tunnetaitoihin liittyvät olennaisesti tietoisuustaidot ja tilannetaju.

Empatia on laadukkaan vuorovaikutuksen keskiössä. Kokemukset luodaan aina vuorovaikutuksessa. Siksi empatia on tärkeä saada yrityksen dna:han. Tällä hetkellä empatiaa pyritään ohjelmoimaan myös digitaalisiin vuorovaikutuspisteisiin ja keinoälyyn.
Tiedätkö, mikä on asiakkaillesi merkityksellistä? Minkä tunteen sinä jätät? Mitä teillä johdetaan?

Kun halutaan päästä kiinni asiakaskokemukseen ja asiakkaiden piileviin tarpeisiin, joita myös emotionaalisiksi tarpeiksi kutsutaan ja yhteiskehittää merkityksellisiä ratkaisuja, palvelumuotoilu antaa oivat eväät.

Asiakaskokemuksen toinen puoli on työntekijäkokemus ja kulttuuri, sillä rakenteet ohjaavat toimijuutta. Tunneälykkäät yritykset ovat tutkimusten mukaan 20 % suorituskykyisempiä kuin verrokit, joissa tunneälyyn ei ole satsattu*.

Ota rohkeasti yhteyttä, jos kiinnostuksesi heräsi.

Kirjoittaja on tulevaisuusmuotoilija ja ratkaisukeskeinen coach (Neuroleaderhip Group).

Aikaisempi kirjoitukseni emotionaalisista markkinoista löytyy täältä.

* Jalonen, Vuolle, Heinonen, 2016, Negatiiviset tunteet, positiivinen bisnes, Talentum Pro

Asiakaskokemuksen yhtälö

Asiakaskokemus ja asiakasymmärrys puhuttavat. Eikä suotta. Forrester on julistanut, että elämme asiakkaan aikakautta, mutta mitä se oikein tarkoittaa. Jo pelkästään globalisaatio ja digitalisaatio on asettanut yritykset uudenlaisen paineen alle asiakaskokemuksen suhteen, kun vertailukohteena on koko maailma ja kaikki on hetkessä jaettavaa.
Asiakkaan aikakaudella on tärkeä ymmärtää  seuraavat 5 asiaa: Arvon luonnin paradigman muutos, Empatia ja asiakkaan kenkiin astuminen, Yhteiskehittäminen, Asiakaskokemuksen johtaminen ja työntekijäkokemus sekä ennakointi.

1.Ymmärrä arvon luonnin logiikka
Arvon luonnin logiikka on muuttunut. Tutkijat ovat esitelleet evoluution kahtena viimeisinä vaiheina palvelu– ja asiakaslogiikat. Arvon luonnin paradigman muutoksesta löydät lisää tästä aiemmasta kirjoituksestani.
Arvo luodaan vuorovaikutuksessa (value co-creation) asiakkaiden ja yrityksen välillä. Kaikki tulisi nähdä palveluna. Eikä siinä vielä kaikki. Asiakaslogiikka korostaa asiakkaan roolia aktiivisena arvon luojana. Arvo luodaan käytössä ja arvon luontiin vaikuttavat useat asiakkaan arvoverkostossa olevat tekjiät ja toimijat, asiakkaan odotukset ja aiemmat kokemukset. Asiakaslogiikassa fokus siirtyy asiakkaan kontekstiin sekä kokemiseen ja tunteisiin. Jotta tänä päivänä voi olla aidosti asiakaskeskeinen, tulee ymmärtää asiakkaan arvon luonnin prosessit ja mennä mukaan asiakkaan arkeen ja kontekstiin. Lue myös aikaisempi kirjoitukseni tunteista ja emotionaalisista markkinoista.

Asiakaslogiikassa yritys tarkastelee tarjoomaansa ja toimintojansa asiakkaan maailmasta käsin, eikä suunnittele tarjoomaansa omista rakenteista,  prosesseista ja oletuksista lähtöisin. Tämä on suuri muutos tuote/tuotantologiikkaan, jossa arvon on ajateltu olevan tuotteessa itsesään ja siirtyvän yritykseltä asiakkaalle lineaarisessa arvoketjussa tuotteen ostamisen ja palvelun kulutuksen yhteydessä.

  Arvo luodaan yhdessä. Kuvittaja: Saara Helkala, teksti: Minna Koskelo

 

Muutosta johdetaan yhdessä

Osallistuin tällä viikolla Hard Talk Festivaaliin Porissa. Hard Talk Festivaalin päätarkoituksena on ruokkia ihmisten ajattelua ja antaa rakennusaineita Suomen uudelle suunnalle. Tapahtumassa puhuivat mm. Timo Harakka, aiheenaan talouden tiet, Etlan Jyrki Ali-Yrkkö, aiheenaan Globalisaatio ja arvon muodostuminen, Digitalisti Ville Tolvanen, aiheenaan Ihmisten internet sekä Ilkka Halava.

Minä sain ilon ja kunnian olla puhumassa arvon muodostumisesta asiakaskokemuksessa ja asiakaskokemuksen  yhteiskehittämisestä palvelumuotoilun menetelmin. Arvon luonnissa on tapahtunut paradigman muutos. Kaikki vaihdanta voidaan nähdä palveluna. Magia tapahtuu vuorovaikutuksessa. Fokus siirtyy yksilön kokemukseen ja tunteisiin sekä arvoverkostoon. Muotoilussa tehdään ihmisten kanssa, ei ihmisille. Kun alusta asti huomioidaan relevantit toimijat, pystytään yhteiskehittämään parempia ja toimivampia ihmisten tarpeet huomioivia kokonaisuuksia. Puhuin sekä asiakkaiden että työntekijöiden roolista kokonaisuudessa. Olen aiemmin kirjoittanut työntekijäkokemuksesta täällä ja asiakaskokemuksen ytimestä, eli tunteista täällä.

Ensimmäisen päivän puheenvuorot käsittelivät arvon muodostusta nyt ja tulevaisuudessa ja toisen päivän esitykset keskittyivät organisaatioiden moderniin tapoihin toimia ja toteuttaa arvon muodostusta. Puheissa korostuivat yhteiskehittäminen, kokeilut, luottamus, avoimuus ja arvostus. Keskiössä oli asiakkaiden ja työntekijöiden motivointi sekä arvon muodostuksen mahdollistavat rakenteet.

Minkälaisia rakennusaineita puheenvuoroissa ehdotettiin? Enemmän yhdessä tekemistä ja asiakaskeskeisyyttä, enemmän ketteryyttä lisäämällä kokeiluja ja rakentamalla kokeiluihin kannustavia kulttuureita, mahdollisuutta itseohjautumiselle ja itsensä johtamiselle purkamalla raskaita hierarkioita, ihmisten vahvuuksien ja intohimojen vahvistamista, luottamuksesta ohjautumista sekä merkityksellistä tekemistä ja visioita. Timo Harakka esitti olennaisen kysymyksen:  Voisiko olla niin, että rakenteissa on vikaa, jos ei pystytä kaupallistamaan ihmisten vahvuuksia ja intohimoja?
Muutosta johdetaan yhdessä, eiköhän ruveta hommiin. Meillä on osaamista ja välineitä.
Linda Saukko-Rauta vastasi tapahtuman esitysten visuaalisesta taltioinnista. Alla minun esitys. Täältä löytyy loput esitykset.

Huomisen organisaatiot ja itseohjautuvuus

Osallistuin taannoin Tomorrow-tapahtumaan, jossa oli puhumassa liuta sekä kansainvälisiä että kotimaisia huippupuhujia.  Seurasin Tomorrow-tapahtuman rakentumista tiiviisti kevään aikana ja myös luotsaamani Futures Specialists Helsinki -verkosto antoi tukensa tapahtumalle ja oli edustettuna paikan päällä. Tomorrow -tapahtuman isä on Lauri Ahonen, designer, konsultti ja yrittäjä. Hän halusi tuoda yhteen radikaalit optimistit ja suunnata ihmisten katseet kohti tulevaisuutta. Ei liene mikään yllätys, että otin Lauriin yhteyttä, kun kuulin tapahtumasta ja teemoista.

Tapahtuma oli jaettu neljään osa-alueeseen, jotka käsittelivät epävarmuuden kohtaamista, sen kääntämistä mahdollisuuksiksi, organisaatioiden tulevaisuuden tarvittavia kyvykkyyksiä sekä radikaalia optimismia.

Olen tehnyt töitä työn tulevaisuuden parissa ja ehkä siksi mieleeni jäivät ennen kaikkea työn tulevaisuutta käsittelevät esitykset. Intohimo ja peri-inhimilliset tunteet olivat yhteistä kaikille esityksille. Varsinkin hyvinvointivaltioissa työn saralla on meneillään murros, ei pelkästään digitaalinen, vaan myös inhimillinen. Liikehdintää on nähtävissä paljon. Keppi ja porkkana eivät enää toimi johtamisen välineinä. Tiedämme ihmisten motivoinnista ja innostamisesta enemmän kuin koskaan. Tiedämme, että hyvinvoiva ja innostunut työntekijä on tuottavampi ja innovatiivisempi (esim. Harter, Schmidt, Asplund, Killham, & Agrawal, 2010). Tiedämme, että motivaatioon vaikuttavat olennaisesti sisäsyntyiset tekjijät: autonomia, pärjääminen ja  työn tarkoitus (Daniel Pink). Silti organisaatioissa keskitytään usein enemmän ulkoisilla tekijöillä motivointiin, valitettavan usein lähinnä rahaan, vaikka tiedossa on myös se, ettei varallisuus juurikaan lisää hyvinvointia tietyn pisteen jälkeen, joka tavoitetaan kehittyneessä yhteiskunnassa melko nopeasti.

Ruotsalainen tunnettu organisaatioiden uudistaja Karin Tenelius puhui omassa puheenvuorossaan valmentavasta johtamisesta sekä matalan hierarkian organisaatioista. Teneliuksen mukaan tulevaisuudessa menestyvät yritykset, joissa työntekijät johtavat itse itseään ja päätöksenteko on avointa sekä demokraattista. Johtajan tärkein tehtävä on saada työntekijät kukoistamaan. Matalan hierarkian malli leviää maailmalla. Suomessa edelläkävijöitä ovat mm. Reaktor, Vincit ja Futurice, kansainvälisiä esimerkkejä ovat esimerkiksi Zappos, Semco ja Buurtzorg. Viimeksi mainittu on tuonut menestyksekkäästi asiakkaat toimintansa keskiöön.

The connected company kirjastaan tunnettu Dave Gray kertoi omassa omassa esityksessään, mitä jokainen ihminen voi tehdä auttaakseen yrityksiä kukoistamaan. Hän antoi ajattelemisen aihetta haitallisista uskomuksista ja organisaatioita rapauttavista käyttäytymismalleista sekä niistä vapautumiseen. Hänen mukaansa tulevaisuudessa menestyvät ihmiset, jotka kyseenalaistavat omat uskomuksensa, tutustuvat ja nojautuvat laajasti useisiin erilaisiin teorioihin ja näkemyksiin sekä kokeilevat ja soveltavat rohkeasti.

Petri Rajaniemi sai raikuvat suosion osoitukset lopettaessaan esityksensä kehoittaessaan jokaista hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, sillä hyväksymällä ja arvostamalla itseämme, voimme hyväksyä ja arvostaa muita ja se on avain yhteiseen parempaan tulevaisuuteen. Jo muinaiset kreikkalaiset tämän ymmärsivät, kuten aforismi Gnōthi seauton (Tunne itsesi) kiteyttää.

Radikaali optimisti olen melkein minäkin tapahtuman jälkitunnelmissa, pohtiessani voisimmeko ottaa askeleen Peter Sengen osoittamaan suuntaan, kohti myötätuntoisempaa maailmaa. Palikat ovat paikoillaan, nyt ne tulee yhdistää.

Emotionaaliset markkinat ja tunteiden merkitys – Miksi?

Tunteet, inhimillisyys, empatia, myötätunto – sanoja, jotka vilisevät ainakin omassa uutisvirrassani tätä nykyä. Mistä tässä oikein on kyse? Mitä tekemistä näillä on liiketoiminnan kanssa? Pyrin omalta osaltani yhdistämään joitain palapelin paloja tässä kirjoituksessa.

Tunneälystä  kirjoitetaan kirjoja ja sen avulla luvataan saavutettavan kilpailuetua. Mika Aaltonen ja Rolf Jensen ennakoivat kirjassaan Mr and Mrs Future (2012)  emotionaalisten markkinoiden nousua. Suomessa myötätunnon voiman tutkijat saivat miljoonarahoituksen Tekesiltä. Tunteet ovat kuuma peruna. Tunteiden tiedetään ohjaavan päätöksentekoa, joten ne kiinnostavat liiketoiminnan kehittäjiä ja markkinointi-ihmisiä. Järjellä on paikkansa, se perustelee päätöksiä jälkikäteen. Pikainen peilaus omaan elämään ja voin nyökytellä.

Tiede -lehden viimeisimmässä numerossa kirjoitettiin tuoreesta Pnas -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että tunteet leviävät kuin väärä raha kaveriverkostossa. Tämä pätee niin ihmisten väliseen kuin tekniikan välittämään vuorovaikutukseen. Tiedättehän, miten jo yhden pahanilmanlinnun tulo tilaan saastuttaa ilmapiirin hetkessä. Väärinymmärrykset digitaalisessa vuorovaikutuksessa ovat vieläkin herkemmässä. Tähän onkin nyt tarjolla ratkaisuja: Tonecheck analysoi tunnesävyt sähköposteissa ja  SentiStrength on digitaalisen sisällön tunnepuntari.

Harvard Business Reviewssa  oli 28.4.2015 kirjoitus:  How Emotional Intelligence Became a Key Leadership Skill. Artikkelissa kerrotaan, että parhaita johtajia yhdistää poikkeuksellisen korkea tunneäly. Tunneäly määritetään artikkelissa näin: “emotional intelligence is the ability to accurately perceive your own and others’ emotions; to understand the signals that emotions send about relationships; and to manage your own and others’ emotions. It doesn’t necessarily include the qualities (like optimism, initiative, and self-confidence) that some popular definitions ascribe to it.”

Daniel Goleman on listannut 5 tunneälyn avaintekijää. (Voit lukea täältä lisää.) Nämä ovat tietoisuus itsestä, itsesäätely, intohimo työtään kohtaan (motivaatio), empatia toisia kohtaan sekä sosiaaliset taidot kuten verkostojen rakentaminen. Tunneälyllä ja tunneilmaston johtamisella voidaan siis saada parempaa tulosta. Emotiontracker on  johdon ja työntekijöiden työkalu, jonka avulla yksilöt pystyvät seuraamaan omaa tunneilmastoa. Useat tutkimukset kertovat, että positiivinen tunneilmasto johtaa parempaan tulokseen. Ja tarttuvathan tunteet myös palvelutilanteessa työntekijöiltä asiakkaisiin ja toisin päin. Näyttäisikin siltä, että valmentajat työllistävät itseään tätä nykyä enenevissä määrin omien tunteiden tunnistamisessa ja hallinnassa.

Palvelumuotoilijoiden tehtävänä on muun muassa tehdä palvelukokemuksesta sujuva keskittymällä asiakkaille erityisesti merkityksellisiin hetkiin sekä selkiyttää asiakkaan roolia ja täten aikaansaamaan positiivisia kokemuksia ja siis tunteita. Puhutaan tunnejäljistä. Muistamme ne asiat, jotka ovat herättäneet meissä vahvoja tunteita. Tunteiden merkitystä liiketoiminnalle ei voi kiistää. Meillä on tapana jakaa kokemuksia, huonoja herkemmin kuin hyviä.

Entä miten tunteet liittyvät systeemiajatteluun? Tieteelliset tutkimukset tietävät kertoa, että positiiviset tunteet tekevät monella tasolla hyvää niin yksilölle, yrityksille kuin yhteiskunnallekin, myötätunnosta puhumattakaan. Emotion Academyn sivuilla sanotaan, että organisaation tunneilmasto vaikuttaa esimerkiksi asiakaskohtaamisissa, suorituskyvyssä ja sosiaalisessa yhteistyössä.  Vaikutukset ulottuvat siis laajalti. Välinpitämättömydellä on tuhoisat ja kauaskantoiset seuraukset. Systeemiajattelija Kathia C. Laszlo kirjoittaa systeemisestä herkkyydestä ja että meidän tulisi myös systeemiajattelussa keskittyä enemmän systeemien tunteisiin. Peter Senge, arvostettu systeemiajattelun konkari sanoi Otaniemessä marraskuussa: “Everything will start with an emotional blow. We are loving systems intelligent species. We just have to rediscover our love for the natural word.”

Kathia kysyi lukijoiltaan: “What kind of economic system, educational system, health care system, food production system, or political system works in accordance to life-sustaining principles?  Suomennettuna: Mikä talouden, koulutuksen, terveydenhuollon, ruoan tuotannon tai poliittinen systeemi kunnioittaa kestävää kehitystä? Ja vastasi: Ne, jotka meidän tulee muotoilla. Olen samaa mieltä.

Kirjoitin muutama vuosi sitten jaetun arvon mallista. Tämä on suoraa jatkumoa sille: “Jaetun arvon mallissa osakkeenomistajien lisäksi ympäröivä yhteiskunta hyötyy sekä välillisesti että välittömästi yrityksen menestyksestä. Yritysten tulisi aktiivisesti investoida yhteiskuntaan, ei vain pyrkiä hyötymään sen tarjoamista resursseista.” Inhimillisyyden puolesta puhuu myös Nobelin palkinnon taloustieteissä saanut Daniel Kahneman: “Economics is the study of human economic behaviour. We have placed too much emphasis on the economic and not enough to the human.” (lainaus kirjasta ‘Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us’, Daniel Pink)

Meidän tulisi myötätunnon  ja kestävän kehityksen nimissä pohtia minkälaista jaettua arvoa ja minkälaisia tunteita voisimme luoda ympäröivälle yhteiskunnalle siten, että kaikki osapuolet voittavat?  Emotionaalisilla markkinoilla ja empatian aikakaudella palvelumuotoilusta löytyy apua, sillä ihmisen kokemuksen merkityksen ja arvon muodostuksen ymmärtäminen, mahdollistaminen ja yhteiskehittäminen ovat palvelumuotoilun lähtökohtia. Tulevaisuudessa suurinta voittoa tekevät yritykset, jotka ovat ymmärtäneet sijoittaa ihmisen keskiöön.