vastuullisuus

Emotionaaliset markkinat ja tunteiden merkitys – Miksi?


Tunteet, inhimillisyys, empatia, myötätunto – sanoja, jotka vilisevät ainakin omassa uutisvirrassani tätä nykyä. Mistä tässä oikein on kyse? Mitä tekemistä näillä on liiketoiminnan kanssa? Pyrin omalta osaltani yhdistämään joitain palapelin paloja tässä kirjoituksessa.

Tunneälystä  kirjoitetaan kirjoja ja sen avulla luvataan saavutettavan kilpailuetua. Mika Aaltonen ja Rolf Jensen ennakoivat kirjassaan Mr and Mrs Future (2012)  emotionaalisten markkinoiden nousua. Suomessa myötätunnon voiman tutkijat saivat miljoonarahoituksen Tekesiltä. Tunteet ovat kuuma peruna. Tunteiden tiedetään ohjaavan päätöksentekoa, joten ne kiinnostavat liiketoiminnan kehittäjiä ja markkinointi-ihmisiä. Järjellä on paikkansa, se perustelee päätöksiä jälkikäteen. Pikainen peilaus omaan elämään ja voin nyökytellä.

Tiede -lehden viimeisimmässä numerossa kirjoitettiin tuoreesta Pnas -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että tunteet leviävät kuin väärä raha kaveriverkostossa. Tämä pätee niin ihmisten väliseen kuin tekniikan välittämään vuorovaikutukseen. Tiedättehän, miten jo yhden pahanilmanlinnun tulo tilaan saastuttaa ilmapiirin hetkessä. Väärinymmärrykset digitaalisessa vuorovaikutuksessa ovat vieläkin herkemmässä. Tähän onkin nyt tarjolla ratkaisuja: Tonecheck analysoi tunnesävyt sähköposteissa ja  SentiStrength on digitaalisen sisällön tunnepuntari.

Harvard Business Reviewssa  oli 28.4.2015 kirjoitus:  How Emotional Intelligence Became a Key Leadership Skill. Artikkelissa kerrotaan, että parhaita johtajia yhdistää poikkeuksellisen korkea tunneäly. Tunneäly määritetään artikkelissa näin: “emotional intelligence is the ability to accurately perceive your own and others’ emotions; to understand the signals that emotions send about relationships; and to manage your own and others’ emotions. It doesn’t necessarily include the qualities (like optimism, initiative, and self-confidence) that some popular definitions ascribe to it.”

Daniel Goleman on listannut 5 tunneälyn avaintekijää. (Voit lukea täältä lisää.) Nämä ovat tietoisuus itsestä, itsesäätely, intohimo työtään kohtaan (motivaatio), empatia toisia kohtaan sekä sosiaaliset taidot kuten verkostojen rakentaminen. Tunneälyllä ja tunneilmaston johtamisella voidaan siis saada parempaa tulosta. Emotiontracker on  johdon ja työntekijöiden työkalu, jonka avulla yksilöt pystyvät seuraamaan omaa tunneilmastoa. Useat tutkimukset kertovat, että positiivinen tunneilmasto johtaa parempaan tulokseen. Ja tarttuvathan tunteet myös palvelutilanteessa työntekijöiltä asiakkaisiin ja toisin päin. Näyttäisikin siltä, että valmentajat työllistävät itseään tätä nykyä enenevissä määrin omien tunteiden tunnistamisessa ja hallinnassa.

Palvelumuotoilijoiden tehtävänä on muun muassa tehdä palvelukokemuksesta sujuva keskittymällä asiakkaille erityisesti merkityksellisiin hetkiin sekä selkiyttää asiakkaan roolia ja täten aikaansaamaan positiivisia kokemuksia ja siis tunteita. Puhutaan tunnejäljistä. Muistamme ne asiat, jotka ovat herättäneet meissä vahvoja tunteita. Tunteiden merkitystä liiketoiminnalle ei voi kiistää. Meillä on tapana jakaa kokemuksia, huonoja herkemmin kuin hyviä.

Entä miten tunteet liittyvät systeemiajatteluun? Tieteelliset tutkimukset tietävät kertoa, että positiiviset tunteet tekevät monella tasolla hyvää niin yksilölle, yrityksille kuin yhteiskunnallekin, myötätunnosta puhumattakaan. Emotion Academyn sivuilla sanotaan, että organisaation tunneilmasto vaikuttaa esimerkiksi asiakaskohtaamisissa, suorituskyvyssä ja sosiaalisessa yhteistyössä.  Vaikutukset ulottuvat siis laajalti. Välinpitämättömydellä on tuhoisat ja kauaskantoiset seuraukset. Systeemiajattelija Kathia C. Laszlo kirjoittaa systeemisestä herkkyydestä ja että meidän tulisi myös systeemiajattelussa keskittyä enemmän systeemien tunteisiin. Peter Senge, arvostettu systeemiajattelun konkari sanoi Otaniemessä marraskuussa: “Everything will start with an emotional blow. We are loving systems intelligent species. We just have to rediscover our love for the natural word.”

Kathia kysyi lukijoiltaan: “What kind of economic system, educational system, health care system, food production system, or political system works in accordance to life-sustaining principles?  Suomennettuna: Mikä talouden, koulutuksen, terveydenhuollon, ruoan tuotannon tai poliittinen systeemi kunnioittaa kestävää kehitystä? Ja vastasi: Ne, jotka meidän tulee muotoilla. Olen samaa mieltä.

Kirjoitin muutama vuosi sitten jaetun arvon mallista. Tämä on suoraa jatkumoa sille: “Jaetun arvon mallissa osakkeenomistajien lisäksi ympäröivä yhteiskunta hyötyy sekä välillisesti että välittömästi yrityksen menestyksestä. Yritysten tulisi aktiivisesti investoida yhteiskuntaan, ei vain pyrkiä hyötymään sen tarjoamista resursseista.” Inhimillisyyden puolesta puhuu myös Nobelin palkinnon taloustieteissä saanut Daniel Kahneman: “Economics is the study of human economic behaviour. We have placed too much emphasis on the economic and not enough to the human.” (lainaus kirjasta ‘Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us’, Daniel Pink)

Meidän tulisi myötätunnon  ja kestävän kehityksen nimissä pohtia minkälaista jaettua arvoa ja minkälaisia tunteita voisimme luoda ympäröivälle yhteiskunnalle siten, että kaikki osapuolet voittavat?  Emotionaalisilla markkinoilla ja empatian aikakaudella palvelumuotoilusta löytyy apua, sillä ihmisen kokemuksen merkityksen ja arvon muodostuksen ymmärtäminen, mahdollistaminen ja yhteiskehittäminen ovat palvelumuotoilun lähtökohtia. Tulevaisuudessa suurinta voittoa tekevät yritykset, jotka ovat ymmärtäneet sijoittaa ihmisen keskiöön.

Advertisements

Brändit kuin ihmiset

Sosiaalinen media on luonut brändeille uudenlaisia vaatimuksia: muun muassa läpinäkyvyyden ja vuorovaikutuksen, joista olen aikaisemmissa posteissani kirjoittanut.

Uusimmassa Viewpoint lehdessä #25 oli inspiroiva kirjoitus uuden aikakauden vaatimuksista brändeille. Pähkinänkuoressa artikkelissa todettiin, että tänä päivänä brändien odotetaan käyttäytyvän kuten ihmisten. Kuluttajilla on tänä päivänä nopean ja vapaan tiedonvälityksen johdosta useita kanavia saada äänensä kuuluviin. He haluavat tulla kuulluiksi, mutta he ovat valmiita myös kuuntelemaan. Kuluttajat odottavat asiakassuhteen perustuvan vuoropuhelulle. Sosiaalisen median ja teknologian seurauksena brändien odotetaan olevan muuntautumiskykyisiä ja nopeita reagoimaan, kuten ihmisten.

Aika, jolloin brändin ydin hakattiin ikuisiksi ajoiksi kiveen, on ohi. Brändien pitää pystyä mukautumaan ja joustaa kuluttajien tarpeiden mukaan. Hyviksi esimerkeiksi artikkelissa nostettiin muun muassa More Than Insurance, muuntautumiskyvystään. Yhtiö muuttaa designiaan kahden vuoden välein kuulostellen markkinaa. Vuorovaikutuksen esimerkkinä toimi Starbucksin My Starbucks Idea, jossa Starbucksin asiakkaat saavat esittää omia ideoitaan Starbucksille. Ideat julkaistaan MyStarbucksidea.com-sivustolla, jossa ideoita saa äänestää. Business Week kirjoitti hiljattain, että ensimmäisen 14 kuukauden aikana, sivuille jätettiin 17 000 ideaa. Starbucksin tapauksessa erityisen hyvää on se, että ihmisille ei anneta pelkästään kanavaa tuoda ideoita esiin, vaan ideoiden toteutumista voi seurata Action-blogista. Brändeille, jotka eivät ymmärrä uuden aikakauden tarpeita, ennustetaan lyhyttä elinkaarta.

Uusiin tarpeisiin on herätty eri toimialoilla ympäri maailman. Mainostoimistopuolella yhdysvaltalaisen mainostoimiston Crispin Porter + Boguskyn Alex Bogusky ja John Winsor julkaisivat syksyllä 2009 kirjan nimeltään Baked in: Creating Products and Businesses That Market Themselves. Menestyäkseen nykymaailmassa, yritysten on ymmärrettävä, että jatkuva muutos on pysyvää ja selviytyäkseen on innovoitava jatkuvasti. Innovointi ei kuitenkaan toimi enää perinteisellä mallilla, niin että yrityksen tuotekehitysosastolla suunnitellaan uusi tuote, jonka jälkeen markkinointiosasto suunnittelee uudelle tuotteelle kampanjan ja tuote lanseerataan markkinoille kuluttajien arvioitavaksi. Innovointiprosessi edellyttää tänä päivänä yrityksen sisäistä yhteistyötä sekä kuluttajien mukaan ottamista, jolloin kaikki työskentelevät alusta asti samasta lähtökohdasta ja tuotteen viesti on sisäänrakennettu. Näin tuote myy itse itseään, eikä sen päälle tarvitse enää rakentaa uutta viestiä.

Baked in tarkoittaa siis yhdessä innovoimista ja jatkuvaa vuorovaikutusta. Sosiaalisen median hallitessa kuluttajat levittävät tietoa hyvistä tuotteista ilman porkkanaa, heitä kutsutaan BRAFSeiksi = brand friends, valistaa Viewpoint.  Mitä aikaisemmassa vaiheessa kuluttajat otetaan prosessiin mukaan, sitä parempi.

Koska brändien odotetaan käyttäytyvän kuin ihmisten ja brändien kanssa halutaan pystyä keskustelemaan, markkinoille on perustettu yrityksiä, joiden liiketoiminta rakentuu vuorovaikutuksen mahdollistamiseen. Crowdspring on yritys, jolla on noin 55 000 henkilöä kattava rekisteri. Nämä 55 000 ihmistä ovat tarvittaessa apuna yrityksille esimerkiksi logon tai uuden tuote-designin suunnittelussa. Viewpoint esitteli myös mielenkiintoisen uudehkon yhdysvaltalaisen mainostoimiston Victor&Spoilsin, joka kertoo olevansa maailman ensimmäinen crowdsourcingiin perustuva mainostoimisto. Asiakkaan asiakkaat otetaan mukaan projekteihin. Esimerkiksi mainostoimiston logon suunnitteluun haettiin apuvoimia Crowdspringin kautta.

Myös Suomessa ymmärretään vuorovaikutuksen tärkeys. Tammikuussa toimintansa aloittanut Folk panostaa ihmisten mukaan ottamiseen markkinoinnissa. Folkin Folktori on useamman tuhannen ihmisen muodostama kohtaamispaikka verkossa, jossa Folkin asiakasyritykset pääsevät vuorovaikutukseen asiakkaidensa kanssa.

Mitä tästä sitten pitäisi olla mieltä?

Koen vahvasti, että norsunluutornista huutelun ja monologien aikakausi on auttamatta ohi. Maailmassa, jossa brändien odotetaan käyttäytyvän kuin ihmisten, avainsanoja ovat dialogi, nopea reagointi, joustavuus, muuntautumiskyky ja läpinäkyvyys.

Ilmiössä ei ole kyse siitä, että ihmiset yhtäkkiä vaatisivat Coca-Colan kaltaisilta yrityksiltä ystävyyttä, vaan siitä että ihmiset ymmärtävät perimmäisen totuuden: “olemme lopulta tekemisessä yrityksissä työskentelevien ihmisten kanssa” ja brändi on pelkkä keulakuva ihmisten toiminnalle. Brändeiltä ei enää odoteta täydellisyyttä, vaan inhimillisyyteen sisältyvä tietynlainen rosoisuus on sallittua.Petollisuutta tai suoranaista huijausta ei ole tarvetta katsella sen suopeammin silmin kuin jokapäiväisten tuttujen tunarointia. Kyse on siis jälleen kerran myös vastuullisuudesta.

Shakespearan aikaan kaikki oli sallittua sodassa ja rakkaudessa. 1900-luvulla ajatus levisi bisnekseen. Vuonna 2010 kuluttajat ovat eri mieltä.

Vähemmän jätettä

932065_city_dump

Kirjoitin jokin aika sitten vastuullisuuden megatrendistä, jonka ajureina ovat mm. ilmastonmuutos, epäeettinen yritystoiminta, maailman talouskriisi sekä vapaa ja nopea tiedonvälitys. Jatkan vastuullisuuden saralla. Tällä kertaa aiheena jäte.

Kestävän kehityksen puolesta puhuva Treehugger kertoi uusimmassa uutiskirjeessään ruotsalaisten pyrkimyksestä vähentää jätteiden määrää suosimalla kestovaippoja.

YTV kertoo sivuillaan yhden lapsen vaippakauden tuottavan jopa 5 000 käytettyä vaippaa, joka tarkoittaa 400 kiloa jätettä. Pelkästään pääkaupunkiseudulla vaippoja päätyy kaatopaikalle 10 miljoonaa kiloa vuosittain. Kestovaipat vähentäisivät jätteen määrää huomattavasti. Jos puolet pääkaupunkiseudun lapsiperheistä siirtyisi kestovaippoihin, esimerkiksi Ämmässuon kaatopaikalle päätyisi lähes 6 000 000 kiloa vähemmän jätettä vuosittain.

Ruotsissa on vastikään toimitettu hallitukselle aloite, jossa esitetään, että kestovaipat valitseville perheille myönnettäisiin ympäristöystävällisestä teosta 75$:n tuki.

Ruotsissa on laskettu, että kertakäyttövaippoihin kuluu kolme kertaa enemmän luonnonvaroja kuin kestovaippohin.

Suomessa kestovaippojen kokeilemiseen kannustetaan. Äitiyspakkauksen mukana tulee kestovaippoja, joita vanhemmat voivat  halutessaan kokeilla. Suomessa on jopa sivusto, kestovaippa.info.fi, jolla neuvotaan kestovaippojen käytössä. Sivusto tarjoaa myös mahdollisuuden keskusteluun aiheen tiimoilta.

Treehugger esitteli äskettäin myös tuoreen tutkimuksen, jossa on laskettu ympäristöystävällisin tapa ostaa musiikkia. Nyt on siis virallisestu todistettu, että musiikin ostaminen verkosta kuormittaa ympäristöä kaikkein vähiten. The Energy and Climate CHange Impacts of Different Music Delivery Methods.

Viime viikolla uutisoitiin  Suomen hallituksen tavoitteista ilmastopäästöjen vähentämisen suhteen.  Hallitus tavoittelee vähintään 80 prosentin ilmastopäästöjen vähentämistä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Käytännössä tämä edellyttää pitkällä aikavälillä lähes päästötöntä energiataloutta ja tieliikennettä. Tällä saralla riittää siis tehtävää.

Päästöjen vähentämisen yhteydessä puhutaan usein voimalaitoksista ja liikenteen päästöistä. Syyskuussa Treehugger uutisoi tutkimuksesta, jossa kerrottiin miten suuri vaikutus jätteen vähentämisellä ja kierrättämisellä itse asiassa on kokonaispäästöjen määrään. Pakkausmateriaaleja vähentämällä, paperituotteiden käyttöä vähentämällä, pidentämällä laitteiden käyttöikää, lisäämällä kierrätystä ja lisäämällä yhdyskuntajätteen kompostointia ja kierrätystä, pystyttäisiin päästöjä pienentämään huomattavasti.  Uutisessa referoitiin EPA:n (US Environmental Protection Agency) tuoretta tutkimusta: Opportunities to Reduce Greenhouse Gas Emissions through Materials and   Land Management Practices.

Joka vuosi keskivertosuomalainen kuluttaa noin 40 tonnia kiinteitä luonnonvaroja ja synnyttää yhdyskuntajätettä noin 500 kg   kertoo YTV.

Miten voi kantaa oman kortensa kekoon? Muutama inspiroiva esimerkki: komposti kotiin, ekologista kenkämuotia El Naturalista tai Simple Shoe, ekologisia laukkuja Carmina Campus tai Freitag, ympäristövastuullinen parturi-kampaamo Salon Pacifique.

Katso tästä Treehuggerin 15 tapaa vähentää ympäristön kuormitusta.

Vihreä elämäntyyli saa jatkuvasti lisää kannattajia ympäri maailman. Trendwatching kirjoitti aiemmin tänä vuonna, että yhä useammat kuluttajat haluavat näyttää ulospäin kannattavansa ympäristöystävällisiä arvoja. Trendwatching kutsuu ilmiötä nimellä Eco Iconic. Ekoteoilla pyritään luomaan statusta. Paljon lisää esimerkkejä ympäristöystävällisistä tuotteista ja palveluista Trendwatchingin Eco – Bounty-raportista.

Jääkäämme odottamaan uusia innovaatioita taistelussa ilmastopäästöjen vähentämistä vastaan.

Vähähiilisempi liikenne

754890_traffic

Osallistuin tämän viikon tiistaina15.9.2009 Älä hiilee liikenteessä-seminaariin. Seminaari oli osa Ilmastotalkoita. Seminaarissa oli mielenkiintoisia puheenvuoroja ja runsaasti esimerkkejä ympäri maailmaa siitä, miten liikenteen päästöjä voidaan vähentää.

Asia on tärkeä. Tieliikenne aiheuttaa noin 20 % kasvihuonepäästöistä. Ilman uusia toimenpiteitä, kasvun ennustetaan olevan noin 4% vuosittain, kertoi ministeri Jan Vapaavuori tilaisuuden avauspuheenvuorossa.

Päivän aikana liikennettä katsottiin monelta kantilta. Puhujia oli muun muassa HKL:ltä, VR:ltä, ST1:ltä, Sähköautot.fi:ltä sekä pyöräliikennesuunnittelija Helsingin kaupungilta. Mielenkiintoisen näkökulman antoi myös ruotsalainen Muriel Hugosson, joka kertoi Tukholmassa menestyksellä käyttöön otetuista ruuhkamaksuista. Onko se tulevaisuutta myös Helsingissä?

Yhden mielenkiintoisimmista esityksistä tarjosi  hollantilainen Robert Lohmann joka työskentelee yrityksessä nimeltään 2getthere. 2getthere toteuttaa ennen kuulumattomia ratkaisuja Abu Dhabiin, josta pyritään tekemään nollapäästökaupunkia. Tieliikenteen osalta ratkaisuna on esimerkiksi automatisoitu taxi-palvelu joka kulkee nimellä Personal Rapid Transit. Personal Rapid  Transit on ikään kuin henkilöauto, joka toimii automaattiohjauksella. Kuljetusväline tilataan pysäkille ja haluttu määränpää näppäillään, kun kuljetus tulee hakemaan.

Belgialainen David Van Kesteren esitteli  Taxistopin, joka tarjoaa asiakkailleen autoja tarvittaessa. Kyse on tavallaan itsepalveluvuokrauksesta. Noutopisteistä on sijoiteltu ympäri kaupunkia ja ovet saa auki kännykkään tulevalla koodilla. Ilmiö tunnetaan myös nimillä carpool tai car sharing, ja  se liittyy trendiin nimeltä jakamisen ekonomia, joka on yleistymässä ympäristöstä huolestuneiden ihmisten keskuudessa. Taxistopin vuotuinen kasvu käyttäjämäärillä mitattuna on  ollut noin 35%. Ei hullummin. Suomessa vastaavaa palvelua tarjoaa City Car Club. Van Kesterenin mukaan suurimmat haasteet on ihmisten asenteissa. Monessa kulttuurissa auton omistaminen on tärkeää, miehille auto voi olla jopa minuuden jatke.

EU on asettanut kovat tavoitteet päästöjen vähentämiselle (16 % vuoteen 2020 mennessä) ja meistä jokaisen olisikin hyvä pohtia esimerkiksi omaa liikkumistaan. Voisiko sen kilometrin mittaisen kauppareissun hoitaa jalan?

Vastuullisuus

1200965_happy_ball

Kahdessa viimeisessä kirjoituksessa olen maininnut vastuullisuuden trendin. Mitä tällä trendillä tarkoitan? Sana vastuullisuus vilahtelee tuon tuostakin eri yhteyksissä: mediassa, tuotekonsepteissa, kirjoissa ja seminaareissa. Elinkeinoelämän Keskusliiton sivuilla Vastuullinen yritystoiminta määritetään näin:
Vastuullinen yritystoiminta (Corporate Responsibility) on yrityksen liiketoimintaa tukevaa, omaehtoista vastuullisuutta. Taloudellisten näkökohtien lisäksi  vastuullinen yritys kiinnittää huomiota ympäristöasioihin sekä sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin ja eettisiin näkökohtiin.

Vastuullisuuden drivereina toimivat muun muassa ilmastonmuutos, epäeettinen yritystoiminta, maailman talouskriisi sekä vapaa ja nopea tiedonvälitys.

Ilmastonmuutoksen kiihtymisen myötä luonnon monimuotoisuus on vähentynyt, kertoo WWF:n Living Planet Report. Ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja noin 1,25 kertaa sen verran kuin mitä biosfääri tuottaa, suomalainen nelinkertaisesti. Jos kaikki kuluttaisivat niin kuin keskiverto suomalainen, kuluttamisemme ylläpitämiseen tarvittaisiin yhteensä neljä maapalloa, valottavat Roope Mokka ja Aleksi Neuvonen kirjassaan Olimme Kuluttajia, neljä tarinaa vuodesta 2023.

Epäeettinen yritystoiminta on ylittänyt uutiskynnyksen viime aikoina useasti. Monet muistanevat kohun Kiinan maitojauheskandaalista tai lasten leluja valmistavan Mattelin, joka on viime vuosien aikana joutunut useammin kuin kerran vetämään tuotteitaan pois markkinoilta vaarallisuuden takia. Juuri nyt kuohuttavat myrkkyfarkut.

Osallistuin huhtikuussa Talentumin järjestämään koulutukseen, Yhteiskuntavastuu brändin rakentajana, jossa Susanna Härkönen kertoi, kuinka Kiinan viranomaiset olivat löytäneet 5 kk:n seurantajakson aikana 23 000 tapausta, joissa ruoan raaka-aineet olivat väärennettyjä tai erittäin huonolaatuisia, tai sisälsivät myrkkyjä kuten formaldehydia, syöpää aiheuttavia kemikaaleja, laittomia väriaineita ja kemiallisia vahoja. Karua kuultavaa.

Tietoisuus on kasvanut internetin vapaan ja nopean tiedonvälityksen seurauksena ja kuluttajat ovat alkaneet peräänkuuluttaa vastuullisuutta, läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä.

Minua on inspiroinut Jaana Haapalan ja Leena Aavameren kirja Omatuntotalous, joka käsittelee vastuullisuuden nousua ja syitä sen takana. Kirjassa esitellään esimerkkejä vastuullisista yrityksistä, vastuullisuuden eri tasoista sekä tutkittua tietoa vastuullisesta kulutuskäyttäytymisestä, josta on ollut merkkejä näkyvissä jo usean vuoden ajan.

Markkinoille on lanseerattu mielenkiintoisia tuotteita ja palveluita pesuaineista päästöttömiin hotelleihin, joissa vastuullisuus on ollut tavalla tai toisella vahvasti mukana.  Katso ainakin Doven kampanja Aidon Kauneuden Puolesta, eettisiä ja ekologisia pesuaineita Method, mikrolainoja kuluttajalta kuluttajalle Kiva, punaiset tuotteet aidsia vastaan, kestävän kehityksen periaatteella valmistettuja vaatteita muun muassa Patagon ja Globe Hope, kosmetiikkapuolelta esimerkiksi Jurlique, päivittäistavaramyymälöistä Whole Foods Market, ravintoloista Acorn House. Mainitsemisen arvoisia esimerkkejä on satoja. Lupaan tiputella niitä tasaisin väliajoin.

Taantuma on edelleen kiihdyttänyt vastuullisuuden trendin nousua. Maailmaa koettelevassa lamassa kaivataan muutosta. In change we believe in.

End of part 1.