Uncategorized

Perheystävällisyyden trendi: Mitä ja Miksi

architecture-2602324_1920

Perhemyönteisyys nousee monella rintamalla, myös työkulttuurissa. Miksi näin?

Yhteiskuntamme on tarponut pitkän polun agraarista urbaaniksi. Maanviljelysaikoina perheen käsite sisälsi sen, mitä nykyään kutsutaan laajennetuksi perheeksi. Ystävät ja sukulaiset olivat tarjoamassa apuaan. Tänä päivänä naiset ovat enenevässä määrin työelämässä ja jälkikasvu päivähoidossa, mutta paradoksaalisesti apua on tarjolla aiempaa vähemmän. Isovanhemmat ovat kiireisempiä kuin koskaan ja ydinperhemalli jyrää. Ruuhkavuosissa tarpovat uhkaavat uupua kohtuuttoman työtaakan alle.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä peräänkuuluttaa yhteisöllistä vanhemmuutta 2010-luvulla:”Kaikkein suurin uhka lasten kasvulle ja kehitykselle on jättää vanhemmat liian yksin ja liian vähälle tuelle”. Moderneilla perheillä on uudenlaisia tarpeita, jotka kohdistuvat niin yhteiskuntaan, työnantajiin kuin palvelun tarjoajiin. Uudenlaisia ajatuksia ja yrityksiä tarvitaan perheystävällisyyden jälleenrakentamiseen.

Suomalaiset haluaisivat keskimäärin 2,44 lasta, mutta keskimääräinen lapsiluku naista kohti on nyt 1,65. Syitä on varmasti monia. Tutkimusten mukaan yksi näistä on rapistuva usko tulevaisuuteen. Toinen syy lienee asenteissa. Työ ja perhe erotetaan edelleen voimakkaasti toisistaan. Nykyisin tiedetään, että tällainen erottelu on käytännössä mahdotonta. Ihminen on kokonaisuus ja kantaa mukanaan monia rooleja. Yrityksiltä tarvitaan perhemyönteisyyttä ja konkreettisia perhemyönteisiä toimintatapoja. Väestön ikääntyessä perhemyönteisyyden tulee ulottua myös mahdollisesti apua tarvitseviin vanhempiin.

Työ on kaiken kaikkiaan muuttunut teollisen paradigman mallista ja tuotantotyöstä tietotyöksi. Tulevaisuudessa kaikki mikä voidaan automatisoida automatisoidaan. Hyvinvointivaltion asiantuntijoita ei motivoida enää pelkästään rahalla. Työntekijäkokemus ja yrityskulttuuri ovat tänä päivänä kilpailuetutekijöitä. Samalla myös johtamisen on muututtava. Teal -ajattelustaan tunnettu Fredric Laloux nostaa Wholenessin – ihmisen kokonaisena olemisen mahdollisuuden yhdeksi menestystekijäksi tämän päivän liiketoiminnassa. Perheystävällisten yritysten työntekijät ovat tutkimusten mukaan sitoutuneempia kuin perinteisemmällä mallilla toimivien yritysten. Perheystävällisyys luo jaettua arvoa. Työntekijät ja heidän perheensä, yritykset ja yhteiskunta – kaikki hyötyvät. Tänä vuonna sekä Dna että Etera ovat olleet otsikoissa perheystävällisten tekojensa vuoksi.

Perhemyönteisyyttä peräänkuulutetaan nyt ympäri maailman kehittyneillä markkinoilla. Facebookin operatiivinen johtaja Sheryl Sandberg on kirjoittanut kirjan Lean in, jossa hän antaa vinkkejä naisille työn ja perhe-elämän menestyksekkäästä yhdistämisestä. Näyttelijä Ashton Kutcher ja Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ovat isien esiinmarssin äänitorvia ja puoltavat tasavertaista vanhemmuutta.

Myös Sheryl Sandberg nosti tasavertaisen vanhemmuuden yhdeksi kriittiseksi tekijäksi työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä. Suomessa Väestöliitto kehittää perheystävällisen työpaikan sertifikaattia.

Elämänkaari-ajattelu itsessään on jo muuttunut. Opiskelut kestävät pidempään, lapsia saadaan keskimäärin vanhempana, naiset ovat enenevässä määrin työelämässä ja eläkkeelle ei jäädä välttämättä koskaan. Lapset saatuaan kaupungeissa asuvat yli 30-vuotiaat ruuhkavuosiaan elävät perheet eivät halua jäädä kodin seinien sisäpuolelle, vaan haluavat nauttia kaupunkikulttuurista. Tämä vaatii kaupungeilta ja palveluilta perheystävällistä muotoilua.

Riikassa on Kids Taxi, jonka takseissa on lapsiperheitä palvelevat varusteet. Englannissa Starbucks -ketju on ottanut perheet erityiseksi kohderyhmäkseen ja on opettanut baristansa lämmittämään perheen pienimpien maidon oikean lämpöiseksi. Ikean Småland ja perheystävällinen ravintola ovat avaintekijöitä siihen, miksi Ikea on lapsiperheiden suosiossa. Tämä näkyy yrityksen viivan alla.

Kysyttäessä ihmisiltä elämän tärkeitä asioita, perhe nousee lähes poikkeuksetta tärkeimmäksi. Läheiset, sosiaaliset suhteet ovat Harvardissa tehdyn tutkimuksen mukaan tärkein määrittävä tekijä pitkäkestoiselle onnellisuudelle.

Perhevapaauudistuksessa hallituksen tavoitteena on lisätä tasa-arvoa työelämässä ja vanhemmuudessa sekä joustavoittaa paluuta perhevapailta työelämään.

Muutos on mahdollisuus. Lapsissa on tulevaisuus. Perhe on paras syy.

Advertisements

Muutosta johdetaan yhdessä

Osallistuin tällä viikolla Hard Talk Festivaaliin Porissa. Hard Talk Festivaalin päätarkoituksena on ruokkia ihmisten ajattelua ja antaa rakennusaineita Suomen uudelle suunnalle. Tapahtumassa puhuivat mm. Timo Harakka, aiheenaan talouden tiet, Etlan Jyrki Ali-Yrkkö, aiheenaan Globalisaatio ja arvon muodostuminen, Digitalisti Ville Tolvanen, aiheenaan Ihmisten internet sekä Ilkka Halava.

Minä sain ilon ja kunnian olla puhumassa arvon muodostumisesta asiakaskokemuksessa ja asiakaskokemuksen  yhteiskehittämisestä palvelumuotoilun menetelmin. Arvon luonnissa on tapahtunut paradigman muutos. Kaikki vaihdanta voidaan nähdä palveluna. Magia tapahtuu vuorovaikutuksessa. Fokus siirtyy yksilön kokemukseen ja tunteisiin sekä arvoverkostoon. Muotoilussa tehdään ihmisten kanssa, ei ihmisille. Kun alusta asti huomioidaan relevantit toimijat, pystytään yhteiskehittämään parempia ja toimivampia ihmisten tarpeet huomioivia kokonaisuuksia. Puhuin sekä asiakkaiden että työntekijöiden roolista kokonaisuudessa. Olen aiemmin kirjoittanut työntekijäkokemuksesta täällä ja asiakaskokemuksen ytimestä, eli tunteista täällä.

Ensimmäisen päivän puheenvuorot käsittelivät arvon muodostusta nyt ja tulevaisuudessa ja toisen päivän esitykset keskittyivät organisaatioiden moderniin tapoihin toimia ja toteuttaa arvon muodostusta. Puheissa korostuivat yhteiskehittäminen, kokeilut, luottamus, avoimuus ja arvostus. Keskiössä oli asiakkaiden ja työntekijöiden motivointi sekä arvon muodostuksen mahdollistavat rakenteet.

Minkälaisia rakennusaineita puheenvuoroissa ehdotettiin? Enemmän yhdessä tekemistä ja asiakaskeskeisyyttä, enemmän ketteryyttä lisäämällä kokeiluja ja rakentamalla kokeiluihin kannustavia kulttuureita, mahdollisuutta itseohjautumiselle ja itsensä johtamiselle purkamalla raskaita hierarkioita, ihmisten vahvuuksien ja intohimojen vahvistamista, luottamuksesta ohjautumista sekä merkityksellistä tekemistä ja visioita. Timo Harakka esitti olennaisen kysymyksen:  Voisiko olla niin, että rakenteissa on vikaa, jos ei pystytä kaupallistamaan ihmisten vahvuuksia ja intohimoja?
Muutosta johdetaan yhdessä, eiköhän ruveta hommiin. Meillä on osaamista ja välineitä.
Linda Saukko-Rauta vastasi tapahtuman esitysten visuaalisesta taltioinnista. Alla minun esitys. Täältä löytyy loput esitykset.

Reinventing capitalism

Törmäsin Richard Bransonin Time-lehdelle kirjoittamaan näkökulmaan, jossa hän jatkaa Porterin ja Kramerin kanssa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa kapitalismi tulisi uudelleen määrittää, sillä monien yrityksien harjoittama lyhyen tähtäimen voiton tavoittelu on tehty planeetan ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Tilanne on kestämätön. Bransonin mukaan ympäri maailman on herätty ajatukseen, että bisnes ei voi jatkua entiseen malliin. Hänen mukaansa on tullut aika määrittää kapitalismi uudelleen, niin että se voi olla aidosti  hyvää tuottava voima. Pääset artikkeliin tästä.

“Ultimately doing away with business as usual is all about people: people drive the future of this planet, not capitalism.” -Richard Branson-

Tutustu myös Post Growth ja Degrowth -liikkeisiin, joissa talouden kasvua tärkeämpää on hyvinvoinnin tasainen jakautuminen.

Rooman Klubin tulevaisuuden tutkimushankkeet

Rooman klubi on arvostettu riippumaton  tulevaisuudentutkimuksellinen yhteisö, jonka kenties tunnetuin julkaisu on vuonna 1972 ilmestynyt teos Kasvun Rajat. Rooman Klubin Suomen yhdistys kuvaa toimintaa näin: “Rooman Klubin toiminta tähtää ihmiskuntaa uhkaavien merkittävimpien ongelmien tunnistamiseen, näiden ongelmien analyysiin maailmanlaajuisessa mittakaavassa mahdollisten tulevaisuuden ratkaisukeinojen tutkimiseen  sekä tulevaisuutta valottavien skenaarioiden hahmottamiseen. Tärkeänä tehtävänä on tulosten raportoiminen laajalle yleisölle sekä julkisen hallinnon ja yksityisen sektorin päättäjille”

Rooman Klubin tämänhetkinen tutkimusohjelma on nähtävissä täällä.

Ohjelman pääkohdat:

  1. Values
  2. Towards a new economy
  3. The future of work
  4. The future of governance

“We need a change of direction based  upon new and enriched values. We need a more human centred economics where real societal values are reflected in public and private decisions and we need new institutions that guide us towards a more stable and secure future.”

Rooman klubi on esittänyt muun muassa että talouden teoriat ovat vanhentuneet ja ne kaipaavat päivitystä. Sanat human-centred – ihmiskeskeisyys sekä arvot esiintyvät myös tiuhaan tutkimusohjelmassa. Monet intsituutiot ja rakenteet eivät myöskään tue tahi vastaa ihmisten todellisia arvoja ja ohjelma pureutuu tähän. Mielenkiintoista on myös haasteet työlle, kun talouden teoriat ovat vanhentuneet eikä ihmisten arvoja ole huomioitu riittävästi.

Vaikuttamisesta

Simon Sinekin hieno puhe TEDissä, miksi jotkut johtajat ja yritykset voittavat ihmiset puolelleen. Klikkaa kuvaketta, niin pääset suoraan Tedin sivuille katsomaan kyseisen klipin.


“People don’t buy what you do they buy why you do it.We follow those who lead not for them but for ourselves. It is those who starts with why that have the ability to inspire those around them or find others who inspire them.” -Simon Sinek-

Superismin ja downshiftauksen jälkeen?


Luin sunnuntain Hesarista Outi Kaartamon artikkelin Maalaisunelmia, jossa hän kävi läpi maallemuuton vaiheitaan ja päivitti tuntemuksiaan, kun muutosta on kulunut kaksi vuotta. Hän on esimerkillinen tapaus downshiftauksesta, jossa kiireinen ja suorituskeskeinen, usein kaupunkilainen, elämäntapa vaihdetaan hitaampaan, merkityksellisempään maaseutuelämään.

Artikkelin sanoma ei kuitenkaan tällä kertaa ollut auvoisessa elämässä, jonka kirjoittaja olisi downshiftauksen ansiosta saavuttanut, vaan päinvastoin rehellinen kuvaus siitä, kuinka näin ei ollutkaan käynyt ja kuinka kirjoittaja nyt kaipaakin takaisin entistä elämäänsä tai ainakin jotain siitä. Pääni sisällä alkoi tapahtua lukiessani artikkelia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun lyhyen ajan sisällä törmään vastaavanlaisiin ajatuksiin. Ilmassa väreilee jotain uutta, joka on jatkoa super-suorittamiselle ja downshiftaukselle.

Oli aika jolloin firmat satsasivat kilvan juoksukouluihin ja maraton-kisoihin. Kiivas tahti sai mieluusti jatkua myös vapaa-ajalla. Tätä nimitän super-suorittamiseksi: superismiksi. Mitä kiireisempi ihminen, sitä parempi. Identiteettiä määritti ensisijaisesti työ. Oli, ja joissain määrin yhä edelleen on, suorastaan cool olla über-kiireinen.

Jatkuva suorittaminen ja kiire polttivat ihmisiä loppuun ja ihmiset alkoivat haaveilla ulospääsyä oravanpyörästä. Vastatrendiksi syntyi downshifting, jossa uskotaan että turhasta materiasta luopuminen, yksinkertainen, hitaampi elämä tuovat elämään merkityksellisyyttä ja onnea.  Sapattivapaat, henkistyminen ja maalle muutto alkoivat esiintyä yhä useammin lehtien palstoilla

Viime aikoina yhä useampi ihminen on nostanut kulmiaan, kun on puhuttu downshiftaamisesta ja sitä kautta mielekkäämmästä ja merkityksellisemmästä elämästä. Se, että merkityksellisyyttä ja tasapainoa pitäisi hakea elämäänsä niinkin totaalisella elämänmuutoksella kuin sapattivapaalla, kuukausia kestävällä jooga-retriitillä tai maalle muutolle on kieltämättä hassu ajatus. Luulisi tasapainoa ja merkityksellisyyttä löytyvän helpommallakin. En silti sano, että kumpikaan ilmiöistä superismi tai downshifting olisi lopullisesti katomassa. Ei, siihen en usko.

Jotain uutta ilmassa kuitenkin on. Tasapaino ja merkityksellisyys ovat edelleen keskiössä, mutta sitä tavoitellaan vähemmän äärimmäisin keinoin. Tärkeintä on itsensä toteuttaminen ja itsensä hyväksyminen. Jotta itseään voi toteuttaa, on ymmärrettävä kuka on. Siksi erilaiset elämänhallintakurssit ja itsensätoteuttamisoppaat säilyttänevät suosionsa myös jatkossa. Jos superismi, eikä toisaalta downshiftinkaan tunnu omalta, saatat löytää itsesi uskoakseni tästä melko suuresta joukosta ihmisiä, jotka hekin haluavat merkityksellistä elämää ollen kuitenkin uskollisia sille, mitä he ovat. Heidän ei tarvitse nähdä nälkää valaistuakseen. Näille ihmisille Maslown tarvehierarkiasta tuttu itsensä toteuttaminen on keskiössä, kaiken lähtökohtana. Ilkka Halavan kuvaaman rytmitalouden mukaisesti, se mitä ihminen tekee työkseen, ei enää ensisijaisesti määritä häntä. Intohimo ja itsensä toteuttaminen mielekkäästi sisältävät laajasti koko elämän kirjon. Riittää, että tietää, mistä pitää.

Työ- ja vapaa-aikaa ei jaotella enää niin tiukasti kuin ennen, eikä se häiritse ihmistä, joka on löytänyt elämässään sen, mitä haluaa olla. Välillä tuntuu, että nuorempia sukupolvia suorastaan haukotuttaa, kun heille puhutaan vapaa-ajan tärkeydestä. Lomalla aivoja ei välttämättä haluta laittaa narikkaan. Mieluummin halutaan sopivasti stimulaatiota. Tasapainoilijan elämässä on kiirettä ja rauhoittumista, molempia, sulassa sopusoinnussa.

Hieno esimerkki palvelukonseptista, joka puhuttelee tätä kasvavaa ihmisjoukkoa löytyi Viewpointisa #25. Kyseessä on Koh Samuilla sijaitseva hotelli The Library, jonka lupauksena on äärimmäisen hiljaisuuden sijasta No silence. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hotelli olisi meluisa. Sen sijaan aivoille luvataan stimulaatiota. Hotellin vetonaula on kirjasto, jossa mieli saa ajattelmisen aihetta. Kirjastossa on paljon erilaisia kirjoja, lehtiä ja dvd:eitä. Konseptin suunnittelija oli kyllästynyt hotelleihin, joissa lupauksena oli totaalinen rauha ja hiljaisuus ilman uutisia. Miksi ihmeessä lomalla ajattelevan, uteliaan ihmisen pitäisi muuttua aivan joksikin muuksi? Sehän on suorastaan ahdistavaa. Näin syntyi The Library.

Sosiologiystäväni tiesi kertoa minulle, että jo 1970-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan työn luonne ja vapaa-ajanviettotavat ovat usein synkassa tukien toinen toisiaan. Akateemiset ihmiset lukevat usein kirjoja, kun taas mekaanikon vapaa-ajan projekti on usein auto.

Uskon, että The Libraryn kaltaisia konsepteja tulee enenevissä määrin. Downshiftingistä ja ääri-ilmiöistä on nyt vouhkattu tarpeeksi.

On tullut aika, jolloin on ok, olla keskellä, tasapainoilla, niin e-koodien, rasvojen, touhottamisen kuin hiljentymisenkin kanssa. On tullut aika, jolloin voi kertoa pitävänsä siitä, että on monta rautaa tulessa. Entisenlainen kiire ja suorittaminen ovat kuitenkin karisseet pois. Tärkeintä on tehdä omaa juttua täydellä sydämellä.

Luin taannoin Meidän Perhe –lehdestä artikkelin Kirsi Pihasta, joka on mielestäni uuden ilmiön ruumiillistuma. Hän kertoi haastattelussa, että hän ahdistuu downshiftauksesta. Hän pitää siitä, että on sopivasti kiire ja kesällä neljä viikkoa lomaa.

Mitä kaikkea tästä vielä kehkeytyykään, jää nähtäväksi.

Mitä mieltä itse olet tästä?

Nimimerkki: Living my dream.